Matkalla tempo on hidastunut ja kotia alkanut tulla jo ikava. Jalat ovat kipeat ahkeran kiertamisen seurauksena, ja oman tilan kaipuu alkaa nousta pintaan. Yksi selkea huono puoli paikassa, jossa turisteja ei pahemmin kay, selvasti on: ne vahat turistit erottuvat sitakin selvemmin. Isoissakin kaupoissa kaydessa myyja seuraa koko ajan hymyillen metrin paassa takana, ja kysyy valittomasti jos edes vilkaisee jotain tuotetta, haluaako sita sovittaa ja alkaa kertoa sen ominaisuuksista. Kaupungilla kaydessa olen jo pari kertaa joutunut teinityttojen pysayttamaksi, kun he haluavat samaan kuvaan - ja jokainen erikseen, vaikka porukassa olisi kuusikin jasenta. Keskustassa kavellessa seisahduin sekunniksi, ja joku paikallinen kengankorjaaja oli ehtinyt jo siina valissa sujauttaa liimaa repsottavaan kenkaani ja viittoi tulemaan sivuun, jotta voisi korjata koko kengan. Paikallisen punaisen ristin edustajat ovat bonganneet meidat kadulta jo kolmesti - joka kerta eri jasenen toimesta. Naiden lisaksi on jo tippunut laskuissa niista kerroista, kun paikalliset ovat tahtoneet tietaa mista olemme, jota on seurannut pitka liuta muita kysymyksia. Englantia osataan heikosti, mutta sen puhumista ei silti arastella.
Reissuvasymysta potiessa ajatukset eksyvat helposti kodin suuntaan, ja kodin myota rottien. Mie en millaan malttaisi odottaa poikasten nakemista. Viimeisimpien matkojen kohdalla olen muutenkin huomannut alkaneeni parantua kroonisesta matkakuumeesta joka on vaivannut miua viimeiset parikymmenta vuotta: ulkomailla on edelleen mukava kayda, mutta en viihdy pitkia aikoja poissa kotoa. Unescon maailmanperintokohteiden, kauniiden puistojen ja halvan ruuan ohelle on noussut nahtavyys vailla vertaa - oma koti. Ja miun onneksi siela voi viettaa suurimman osan vuotta ilman minkaanlaisia erikoisjarjestelyja.
Naita pohtiessa on ehtinyt samalla pyoritella vuoden 2012 rotakkaita suunnitelmia. Kasvatuspuolella essexin kohdalla perusvari on yksi iso huomiokohta etenkin russian blue agoutin kohdalla. Tassa olen ehdottomasti samaa mielta Janinan kanssa - vaikka Sera on muuten kaunis elain, ja menestynyt nayttelyissakin hyvin, ei sita voi pitaa kauniina russian blue agouti essexina. Siita puuttuu viela se vari. Itsea kovasti houkuttaisi lahtea hakemaan apuja tahan myos englantilaisista russian blue agouti essexeista, mutta aika nayttaa onnistuuko se ainakaan tana vuonna. Onneksi kuitenkin kotimaastakin alkaa jo loytya elaimia joiden kautta lahtea tuota tavoitetta Janinan kanssa tyostamaan. Toinen mika monessa syntyvassa essexissa itsea harmittaa on etta hyvat tahdet ja hyvat kylkilinjat eivat tahdo osua samoille elaimille. Samoihin poikueisiin syntyy kuitenkin molempia, seka iso etta pienitahtisia. Eli tamankin kohdalla kiinnostaisi lahtea kokeilemaan, voisiko asiaan miten parhaiten vaikuttaa. Rotakas arki tulee todennakoisesti jatkumaan tana vuonna totuttuun tapaan - nayttelyissa kaydaan, ja kamppaa taytetaan yha uusilla rottavirikkeilla aina kun sorrun rattuksille jotain tilaamaan. Omien vakituisten laumojen maara pyritaan pitamaan kahdessa, mutta kolmas ei ole taysin poissuljettu, jos siihen tuntuu tulevan tarvetta (etenkin tunnistussyista - nytkin laumassa on jo kaksi agouti essexia). Ennemmin kuitenkin pyrin ehka etsimaan sijoituskoteja siina kohtaa, eli sijoitusrottaa harkitsevat voivat ilmoittaa kiinnostuksensa vaikka heti ensimmaisten poikueiden kohdalla jos silta tuntuu.
Maanantaina sitten kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti