Muksuista pienimmät

Noksu

Nyt kun vauhtiin päästiin, niin jatketaampa poikaskuvasarjaa vielä muksuista pienimmillä, eli Jolenen muksuilla. Näistä lapsista olen ollut tarkoituksella laittamatta kuvia, koska muksujen selviäminen on ollut, ja on yhä, epävarmaa. Noksu on ollut nyt saapumisestani lähtien tukiruokinnassa, ja vaikka se on alkanut hiljalleen saada veljeään kiinni kasvussa, ei mene päivää ettenkö mieti pitäisikö muksu karsia. Elizan muksut kun tarjoavat lähes samanikäisinä ikävän konkreettisen koko ajan lähellä olevan verrokin paremmin maitoa saavista lapsista. Mikäli poikue olisi isompi, tiedän että karsisin Noksun pois automaattisesti. Nyt kuitenkin tilanne on se, että kaksi muksua ei pystynyt keskenään saamaan maidontuotantoa kunnolla käyntiin. Jos poikasmäärä tippuisi nyt yhteen, voisi olla että maidontuotanto ei pysyisi enää yhtään käynnissä. Ja Noksu on miun rotta. Kun poikasta on nyt useamman päivää useamman kerran päivässä ruiskulla syöttänyt, todella haluan muksun selviävän. Ja haluan sen jäävän kotiin. Siksi sitä jatkaa yrittämistä. Ja miettin samalla kuumeisesti miten muksun lähtökohtia voisi entisestään kohentaa.

Noksu ja Noksun veli

Eliza ja molemmat ovat olleet nyt varsin rauhallisia, eikä kumpikaan suhtaudu pesäänsä tai poikasiinsa kovin ylisuojelevasti. Sillä sitä onkin alkanut miettiä, josko joidenkin päivien kuluttua koittaisi, mitä mammat tuumaavat toisistaan. Meillähän Kissus ja Miniata muuttivat poikasineen samaan häkkiin jo ennen muksujen vieroitusikää, kun neidit alkoivat siinä kohtaa itse hyvin määrätietoisesti pyrkiä toistensa seuraan. Mikäli sama toimisi Jolenen ja Elizan kohdalla, tilanne olisi Noksun kannalta ihanteellisin, kun huolehtimassa olisi toinenkin emo. Tätä en kuitenkaan ole uskaltanut koittaa vielä, koska mitä pienempiä poikaset ovat, sitä helpommin emot suhtautuvat toisiin rottiin torjuvasti. Jolenen pesärauhaa kun on joutunut nyt muutenkin rikkomaan useamman kerran päivässä syöttöjen takia. Onneksi Jolene ei ole tuntuvat ottavan tästä nokkiinsa, vaikka tuleekin kyllä aina hakemaan muksua takaisin pesän suojiin, kun saavun takaisin häkille muksua syöttämästä.

Alkuun mietti myös muksujen jakamista tasaisemmin kummallekin emolle, mutta se idea sitten jäi. Osittain sen riskin takia, että emo voi pahimmillaan tappaa vieraan poikasen. Vielä enemmän kuitenkin sen takia, että idea ei sitä mietittyäni tuntunut kumminkaan päin ideaalilta siinä kohtaa kun palasin. Elizan muksuja ei oltu vielä karsittu, ja poikasia oli nisiä vastaava määrä. Mikäli niiden joukkoon olisi laittanut selvästi muita pienemmän ja hennomman muksun, sen mahdollisuudet selvityä olisivat todennäköisesti heikentyneet radikaalisti. Jos taas muksuja olisi lähtenyt siirtämään Elizalta Jolenelle maidontuotannon lisääntymisen toivossa, olisi ollut olemassa sama riski. Noksu olisi taas saanut useampia itseään isompia kilpailijoita tällä kertaa paljon vähäisemmistä maitovaroista. Mikäli maidontuotanto ei olisi lähtenyt kasvuun, tai sen kasvuun lähdössä olisi kestänyt, olisi Noksu ollut taas entistä heikommilla. Tänään jälkimmäistä vaihtoehtoa tuli kyllä mietittyä uudestaan, nyt kun Noksukin on vahvemmassa kunnossa. Täytyy kyllä vielä Saijalta kysellä, kun häntä parin tunnin kuluttua näen, kuinka todennäköisenä hän pitää sitä että maidontuotanto lähtisi tässä kohtaa selvään kasvuun, jos imijöiden määrä kasvaisi. Yleensä kun puhutaan siitä, että maidontuotanto pitkälti vakiintuu ensimmäisen kolmen päivän jälkeen, minkä takia karsintaa ei yleensä suoriteta heti ensimmäisinä päivinä.