Tänään tuli palattua Turkuun, ja nähtyä poikaset parin päivän tauon jälkeen. Aloin melkein heti kotiuduttuani ottaa yksilökuvia nuoremmista junnuista, ja sitä varten nostin kaikki niistä häkistä kuljetusboksiin. Melkein heti otettuani Hoan Kiemin häkistä tiesin että päätös on tehtävä. Likka tuntui kädessä niin hennolta Elizan poikasiin nähden, etten mie voi rehellisesti sanoa sen saaneen parhaita mahdollisia eväitä elämäänsä. Ja juuri viikonloppuna poikasia luovutettuani tiesin etten tahdo luovuttaa tätä muksua.
Tein siis päätöksen pienen lopettamisesta. Vaikka päätös ei ollut helppo, on se silti varmasti helpompi tehdä nyt, kuin vaikka puolen vuoden päästä muksun ollessa rakastettu lemmikki joko täällä tai jonkun muun luona. Rehellisesti kun en jaksanut enää uskoa siihen, että neidillä olisi täydet mahdollisuudet elää terve ja pitkä rotanelämä. Ja monta rottaa menettäneenä en tahdo että kukaan joutuu vielä normaalia isommalla todennäköisyydellä tekemään niitä raskaita päätöksiä. Mitään takuita normaalisti kehittyneenkään poikasen terveydestä ei voi toki antaa, mutta haluan voida uskoa täysin siihen, että jokaisella luovuttamallani rotanpoikasella on kuitenkin mahdollisimman hyvät edellytykset elää hyvä ja terve elämä. Samaten kuin tahdon niin olevan jokaisella kotiin jäävällä rotalla.
Nappasin sitten kuitenkin Elizan muksuista yksilökuvat poikue-sivua varten. Niille kun on nyt kuitenkin aika alkaa etsiä aktiivisemmin mukavia lemmikkikoteja. Nimetkin ovat pienille jo katsottuna; muksuista jää kotiin pieni russian blue agouti herra Hoa Dim Dip.
 |
| Poikueen laukkiosasto eli Doc. |
 |
| Dim Dip tutustuu karttaan. |
 |
| Chan Voi taas ei olisi mitenkään malttanut pysyä kartalla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti