Tänään Tampereella mukana olleet junnut sitten lähtivät. Ensin aamupäivällä Tortok ja Valdur, ja sitten illalla Sarys ja Leona. Olo on haikea - en tykkää yhtään viereisellä tasolla lojuvista, nyt tyhjistä, bokseista. Samalla olen kuitenkin erittäin tyytyväinen: muksut saivat hyvät kodit, joissa muksuja oli selvästi jo odotettu.
Suskun kanssa ollaan tuttuja jo ennestäänkin, ja unohduttiinkin sitten heti rotista höpisemään. Miulla oli liian kiire esitellä pojat, ja Suskulla puolestaan päästä tutustumaan poikiin. Ja vaihdettiin siinä samalla sitten poikuekuulumisia (Suskullehan meni aiemmin Elizan sisko, jolla on nyt suunnilleen samanikäiset poikaset kuin Elizalla) sekä keskusteltiin Porvoon näyttelystä (jolloin näen kuulemma taas poikia). Paljon kaikkea sellaista pientä, jonka seurauksena meni useampi tunti, ennenkuin edes tajusin mitä unohtui: poikien paperit. Kaikessa hajamielisyydessänikin muistin kyllä ottaa paperit mukaan Tampereelle, mutten kylläkään antaa niitä eteenpäin. Onneksi hätä ei ole tämännäköinen: posti kyllä kulkee. Ja postin mukana paperit huomattavasti helpommin kuin pojat tai jyväpussi, jotka Susku sentään sai mukaansa. Facebookista huomasin poikien saaneen jo lempinimetkin: Raato ja Roska.
Mikolta sain Suskun lähdettyä kyllä vähän noottia, kun en ollut ilmeisesti tehnyt kyllin selväksi Suskun olevan Susku. Susku kun oli liikkeellä Hannun kanssa, joka on kesiksen foorumilla tunnustanut omaavansa samoja harrastuksia kuin Mikko, ja nyt Mikko ei sitten päässyt niistä kyselemään (eli jos Hannu sattuu tätä lukemaan, Turkuun saa halutessaan tulla figujenkin kanssa tutustumaan toiseen niistä, roolipeleistä ja käärmeistä kiinnostuneeseen rottaharrastajaan ;)).
Paperiunohduksen huomaaminen sattui onneksi ennen Lydian tuloa, joten ehdin kaivaa likkojen paperit niin hyvin esille kassista, ettei unohtumisen mahdollisuutta enää ollut. Likat pääsivätkin sitten sylin kautta uuteen boksiin, heti kun neidit sai malttamaan sylipaikan jättämään. Bussintuloon oli siinä kohtaa vielä vähän aikaa, ja siinä likkoja seuratessa niiden maailmalle laittaminen ei tuntunut enää yhtään niin pahalta. Sekä Sarys että Leona olivat uudessa boksissa heti kuin kotonaan: peseytyivät ja tulivat luukulle suikauttamaan lähtösuukot. Ja tuntui likkojen uteliaisuus olevan myös uusille omistajille mieleen. Ikävähän pieniä silti tulee, ei siitä mihinkään pääse, mutta ehkä huomenna vähän helpottaa. Sitten kun pääsee tyhjien boksien luota Elisen, Muhkun, Sanariksen ja muiden luo.
Omalla tavallaan poikasten luovuttaminen uusiin koteihin on kyllä myös kasvatuksen palkitsevimpia hetkiä. Toivotunlaisten, standardin mukaisten poikasten syntyminen on toki upeaa, mutta niin on myös sen oman ihmisen löytäminen niille ei-kotiinjääville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti