Ratazana's Ei Savua Ilman Tulta

Janina kiusii meiän kakaraa

Jyväskylän reissulla puhuttiin Janinan kanssa hänelle syntyneistä agouti essex naaras muksuista, ja siitä kuinka minun pitäisi mennä joku päivä valitsemaan toinen lapsista tänne meille. Janina kun ei osannut päättää kumman neidoista pitäisi, niin sovittiin sitten että toinen tulee minun laumaani minun ja Janinan yhteisomistukseen. Itselläkin kun on agouti essex tytölle tarvetta. Tänään sitten suunnattiin Tapsan kanssa Raisioon muksuja katsomaan. Ja jo ennen muksujen tarkempaa läpikäymistä tiesin kumman neideistä tänne tahdon. Isoimpana erottavana tekijänä pidin tämän neidin tähdestä enemmän, mutta en voi kyllä kieltää etteikö myös sillä olisi ollut vaikutusta asiaan, että samainen neiti alkoi heti nuolla miun sormia ja naksutella. Onneksi Janinallakaan ei ollut asiaan vastaan sanomista, kun neiti jää kuitenkin yhteisomistukseen, ja hänkin ihan pitää siitä uroksesta jolle neitiä meinasin. Vielä ei neitiä kuitenkaan mukaan saatu, kun pikkuneidillä on ikää vasta 2,5-viikkoa. Niin ehtii hyvin laittaa Katarinan muksut ensin maailmalle ennen oman lauman kasvamista. Mutta varsin hurmaava tapaus Ei Savua Ilman Tulta kyllä oli. Täytyy vain todella toivoa, ettei nimi ole enne, etenkin kun neidin kutsumanimeksi on alkanut nimen pohjalta vakiintua Pikku Pyromaani ;)

Molemmat essex likat ja poikueen väsähtynyt suuri seikkailija

Samalla katsottiin läpi Janinan toinen poikue, josta olisin itselleni ensisijaisesti halunnut muksun jos siihen olisi oikeanvärinen tapaus syntynyt. Siinä oli kyllä oikein nätti cinnamon essex naaras, mutta onneksi se oli varattu muualle. Tällä hetkellä varattujen muksujen jälkeen oma rottakiintiö kun alkaa olla taas täysi loppuvuoden ja vuodenvaihteen omiin poikueisiin asti. Ja cinnamon ei kuitenkaan ole se mitä sitä ensisijaisesti hakee. Sillä vaikka halu pitää kasvatus pienimuotoisena ja vakilaumojen määrä vähäisenä rajoittaakin välillä ikävästi jalostuseläinten valintaa, on siinä rotakkaan arjen kannalta monia etuja joista tuli Janinan kanssakin taas puhuttua. Poikueet kun ovat kuitenkin vain yksi osa rottaharrastusta, vaikka välillä poikueiden aikaan tuntuukin että muksuihin menee lähes valtaosa rottiin käytetystä ajasta kun muksut pitää sosiaalistaa, ruokkia, pitää puhtaana ja saada vielä markkinoitua uusille omistajille. Kermaviiliin pää edellä sukeltava poikasseitsikko kun saa vasta siivotun häkinkin välillä varsin nopeasti uudelleen siivouskuntoon. Sillä poikueitten lähtö maailmalle tuokin samalla aina jonkilaisen hengästystauon, vaikka on se vähän haikeaakin kyllä. Tällä kertaa meillä sattuu vielä poikuetauko samaan aikaan näyttelytauon kanssa, niin sitä ollaan sitten kunnolla kesälaitumilla. Vaikka on sitä sentään vähän rotakasta ohjelmaakin kesään, kun ensin on vuorossa LSKGY:n grillijuhlat ja sitten ensikuun puolella kasvattajapäivät.

Pesutauko

Tuli sitä kuitenkin kurkittua myös Janinan agouti essex urosjunnua, joka on sitten Pamauksen kanssa kisaamassa Jurvan näyttelyssä. Vaikka hankalahan noita on vielä verrata, kun Niimpalhiono on jo täysin teini turkiltaankin, ja Pamaus vielä täysi kakara. Itseltä kyseinen näyttely saattaa kyllä jäädä väliin, kun Turusta lähtevä auto on jo ihmisten suhteen täyteen buukattu. Mutta siinä tapauksessa meiltä lähtee paikalle vain rottaedustusta oman tauon jatkuessa Halikkoon asti. Turussa kun alkaa olla jo sen verta harrastajia, ettei koko porukka tahdo oikein yhteen autoon mahtua. Mutta toisaalta tällainen keskittymä on ihan kivakin, kun on sitten vertaistukea, sopivia lainaeläimiä, mahdollisuutta yhteistilauksiin ja ihan vain juttuseuraakin mukavasti lähellä eikä tarvitse yksinään pakertaa. Ja tietty kauhiaa kilpailua etenkin Janinan kanssa (etenkin kun kummankin reaktio toisen voittoon tahtoo olla, että mikä siun niistä se oli, näytäpä ja mitä siitä sanottiin). Pyromaanin kanssa kun on nyt sitten tasapeliriskikin siinä kumpi omistaa essex luokan voittajan, jos neidistä oikein kaunis kasvaa ;)

Raision reissulta mukaan tarttui myös kasa metallilistaa ja aseita, kuten pop-niittikone ja peltisakset. Iltapuhteena pääseekin sitten askartelemaan vara- ja poikashäkkien raudoituksia, josko noista muovipohjaisistakin sitten jyrsimisvarmemmat saisi. Pop-niittikone on kyllä itselle ihan uusi tuttavuus, eikä myyjäkään sen käytössä juuri osannut neuvoa, eli tästä voi tulla ihan mielenkiintoista. Eli joko tulen esittelemään blogiin myöhemmin hienosti raudoitettuja pohjia, tai sitten deletoin tämän kaikessa hiljaisuudessa ja postaan hehkutusviestin tilaamistani metallipohjista.