maanantai 24. helmikuuta 2014

Lupaselvittelyä

Edellisessä postauksessa mainittu keskustelu eksoottisten eläinten pidosta lemmikkinä on jatkunut vilkkaana. Sen myötä myös Aamulehti tarttui haisunäätäkysymykseen, ja julkaisi perjantaina artikkelin otsikolla Ottaisitko lemmikiksi haisunäädän? Moni on ottanut, vaikka se on kiellettyä. Kuulin artikkelista ensin siskoltani, joka viestitti minulle asiasta töihin laitettuaan minulle ensin kuvan artikkelista facebookin kautta. Vähän myöhemmin myös äitini soitti siitä minulle hänen työkaveriensa bongattua jutun. Töistä päästyäni asiaa oli ihmetellyt muutama muukin lähipiiriini kuuluva, ja myös Turun eläinsuojeluvalvoja oli laittanut asiaan liittyen muutamia kysymyksiä sähköpostiini, kun häneltä oli pyydetty kannanottoa aiheesta. Kaikkien oli vaikea uskoa että meillä olisi luvaton lemmikki, ja Aamulehden lukemisen jälkeen he halusivat kuulla artikkelin olevan väärässä.

Artikkelissa puhuttiin ennenkaikkea haisunäätien maahantuonnista ja maahantuonnin vaatimista luvista, joita ei sen mukaan oltu myönnetty yhdellekään haisunäädälle. Niinpä meillä lähti selvitystyö käyntiin sen suhteen mitä se käytännössä tarkoittaisi Suomessa syntyneiden eläinten osalta. Haisunäätien lemmikkinä pitäminen kun ei ole itsessään luvanvaraista, ainoastaan niiden maahantuominen. Siispä laitoin Tapsan soittamaan Maa- ja metsätalousministeriölle. Tässä vaiheessa vielä uskoin asian olevan selvitettävissä helposti puhelinsoitolla. Maa- ja metsätalousministeriöstä kuitenkin todettiin ettei asia kuulu heille, sillä kyse ei ole eläimen maahantuonnista; niinpä Tapsa ohjattiin soittamaan Eviralle. Eviran vastaus oli hyvin samantyylinen, ja he kehoittivat ottamaan yhteyttä kansalaisneuvontaan oikean tahon kiinnisaamiseksi. Kansalaisneuvonnasta pyydettiin puolisentuntia selvitysaikaa, jonka jälkeen Tapsa ohjattiin soittamaan Ympäristökeskukselle. Sieltä ensimmäiseksi tavoitettu henkilö ei osannut kommentoida asiaa, mutta hän yhdisti puhelun eteenpäin Ympäristökeskuksen sisällä henkilölle joka kehoitti kyselemään Mihailin kasvattajalta tarkemmin miten ja milloin sen vanhemmat oli tuotu maahan ja kääntymään sitten Suomen riistakeskuksen puoleen, jonka piiriin asia kuuluisi.

Tässä välissä ehti tulla viikonloppu, ja asian selvitystyö jatkui tänään Suomen riistakeskuksen kautta. Sielläkään ensimmäinen puhelimella tavoitettu henkilö ei osannut kommentoida asiaa, mutta hän antoi Tapsalle Varsinais-Suomen Riistapäällikön Erkki Kiukaan numeron, josta Tapsa saisi selvitettyä asiaa. Kun Kiuas saatiin lopulta langanpäähän, hän ei nähnyt Mihailin suhteen mitään ongelmaa, mutta joutui kuitenkin pahoitellen toteamaan ettei hänellä ollut valtuuksia antaa virallista kantaa asiasta. Mikäli haluaisimme virallisen kannan, olisi meidän otettava sähköpostitse yhteyttä hänen esimieheensä. Niinpä aloitin sähköpostiromaanin laatimisen tänään töistä päästyäni, jossa kävin läpi Mihailin ja sen vanhempien taustat mahdollisimmin tarkkaan läpi. Romaanin lähettäminen venyi päälle puoli kuuden, joten olin täysin varma ettei vastausta olisi odotettavissa ainakaan ennen huomista. Ilokseni olin kuitenkin väärässä, ja Sauli Härkönen vastasi alle tunti viestin lähettämisen jälkeen.

Vastausviestissään Härkönen kävi läpi sitä lainsäädäntöä, jonka mukaan Suomen riistakeskus toimii. Lopputulemana hän totesi, että kyseisessä laissa on selvästi porsaanreikä, mutta nykymuodossaan se ei mahdollista heidän puuttua Suomessa syntyneisiin eläimiin, vaikka niiden vanhemmat kuuluisivat lain piiriin ja olisi tuotu maahan puutteellisin dokumentein. Niinpä heidänkään taholta ei tullut estettä miksi emme saisi Mihailia pitää tai mikä uhkaisi sen laillista asemaa lemmikkinä. Kyseisessä laissa hän näki kuitenkin selvän muutostarpeen, minkä omalta osaltanikin voin täysin allekirjoittaa. Jättäähän tuo nykymuodossaan ikävän ikkunan esimerkiksi laittomalle pentutehtailulle, kun ilman tarvittavia lupia maahantuotujen eläinten jälkeläisiin ei ole tällähetkellä mahdollista puuttua. Silti olen tälläerää tuosta porsanreiästä iloinen, sillä Mihailin kasvattaja ei ollut Suomeen muuttaessaan löytänyt mainintaa noista Suomen maakohtaisista maahantuontivaatimuksista, jotka ovat haisunäätien kohdalla muita EU-maita tiukemmat. Niinpä häneltä oli jäänyt uupumaan tuo vaadittu Suomen riistakeskuksen lupa - jota Puppi ja Sissi eivät tosin enää tarvitse asuessaan taas Saksassa isäntäväkensä kanssa.

Nyt voidaan täälläkin siis taas hengähtää ja jatkaa elämää tuon karvapörhelön kanssa. Mutta tätäkin elämään eksojen kanssa välillä kuuluu; lainsäädäntö kun ei ole niiden kanssa usein läheskään niin selvä tai vakiintunut mitä tavallisempien lemmikkien kohdalla. Silti myönnän pitäväni paljon enemmän kotiarjen puolesta, siitä kun pörhis tahtoo nukkua puuhkana kaulanympärillä ja mulkoilee jos kehtaan häiritä toisen unia pyörimällä ja vaihtamalla asentoa.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä, että rohkeasti uskalsit selvittää asian, vaikka pahimmassa tapauksessa olisit saanut sakot ja olisit joutunut lopetuttamaan Mihailin!

Blogistasi ei ole tullut yhtään se tunne, että tahtoisit erikoisuuden tavoitteluasi pitää lemmikkinä haisunäätää, vaan se on tarkan harkinnan tulos. Ja Mihail on selkeästi todella hyvin hoidettu!

Susanna Hoffren kirjoitti...

Noita riskejä tuli kieltämättä harkittua ja pidettyä niistä Tapsankin kanssa perhepalaveria ennen selvittelyrumbaan lähtöä. Etenkin tuo pahin vaihtoehto, eli mahdollisuus että Mihail tuomittaisiin lopetettavaksi jos se osoittautuisi luvattomaksi, pelotti. Sen myötä alkuun olisikin tehnyt mieli vain napata skunkki kainaloon ja käpertyä peiton alle piiloon odottamaan kohun ohimenemistä.

Mielestäni eettisesti kestävä lemmikinpito on kuitenkin läpinäkyvää, ja koska Mihailin kanssa ei kuitenkaan voi lenkkeilläkään herättämättä huomiota, haluan minulla olevan faktatietoa vastatessani ihmisten kysymyksiin. Ja mikäli ne kysymykset koskevat yksilön luvallisuutta, on asia selvitettävä.

Tapsalle Mihailin erikoisuus oli kieltämättä pieni plussa pörhelöä hankittaessa, vaikka hän olisi tyytynyt hyvin kissaankin. Itse taas olen r-vikani takia hieman ujo puhumaan vieraille ihmisille, enkä erityisemmin viihdy esillä, joten tuota erikoisuutta tuli mietittyä enemmän sen kautta ovatko lajin plussat oikeasti niin suuret verrattuna perinteisempiin lemmikeihin, että on valmis kestämään sen mukanaan tuoman julkisuuden.

Tämän kohun myötäkin sitä kuitenkin toisaalta haluaisi astua esiin ja tarjoutua esimerkiksi johonkin eläinkauppaan esittelemään lajia ja vastailemaan ihmisten kysymyksiin ja oikomaan lajiin liittyviä väärinkäsityksiä. Tiedon levittämishalun vastapainona toimii kuitenkin tuo esiintymiskammo, mikä pitänee oman panokseni keskusteluun kirjallisena. Tähän mennessäkin sitä on päässyt vastailemaan jo useamman ihmisen skunkkikysymyksiin facebookin ja sähköpostin kautta, kun ihmiset ovat pojan blogistani bonganneet. Ne ovatkin itselle blogin ohella se luontevampi väylä levittää tietoa itselle tärkeistä asioista, joihin harrastamani lajit kuuluvat.

Kasperi kirjoitti...

minusta alkaa tuntua että tuo suomen eläin yhdistysten liittokaan ei aina käy täydellä järjellä ... taas nostan asian seinälle täällä sun blogissa (sori ! ) itse olen fretti piireissä ja kuulun PoSu fretteihin , niimpä tiedän jo senkin kautta monia jotka omistaa haisunäätiä , et ole ensimäinen jonka tiedän :)Petsietäkin kun selailee siellä on varmaan n.5 haisunäätää ja just yleensä niillä tyypeillä joilla on myös frettejä ... SEYn kommentit asiaan eivät ole minun mielestäni edes asiallisia , mietinkin miten haisunäätä eroa juuri fretistä lemmikkinä , muuta kuin että sitä on tuotu vasta suomeen .. Herranjumala oikeesti ! Onneks te rupesitte asiaa selvittelemään ettei kohta käy ihan vain pieni harmiton kato suomen haisunäätien osalta ... On vain harmitella ettei haisunäädät ole vielä yleisiä suomessa , mites ois esim . haisunäätien esittely - päiviä eläinkaupoissa , jott saisitte tätäkin lajia esille :) Itselle kuitenkin haisunäätä on sen verran tuntematon otus , että olisi siistiä nähdä semmoinen . ( sori tästä avautumisesta :D)

Susanna Hoffren kirjoitti...

Heti alkuun se olennaisin kysymys ;) : Löytyykö petsiestäkin lajivalikosta vihdoin haisunäätä, vai ovatko nuo jonkin muun lajisina sielä? Itselläkin rotat ovat lisättynä petsieen, mutta silloin Miikkis tuli ei lajia löytynyt valikosta eikä ylläpidolta tullut vastausta niin pojan lisääminen sitten jäi...

Itselläni ei ole freteistä suoraa kokemusta, mitä nyt muutamia blogeja tullut lueskeltua ja muutamissa tapahtumissa tullut livenä nähtyä. Niiden perusteella isoimmat erot ovat ehkä siinä, että haisunäädät eivät ole ehkä ihan yhtä ehtiväisiä ja ketteriä livahtamaan koloihin ja laittamaan kämppää hyrskynmyrskyn ;) Kokokin kun tietysti jo rajoittaa sen suhteen mihin nuo edes mahtuvat livahtamaan, etenkin kun nuo eivät ole peräpainoisina kauhean ketteriä kiipeilemään. Vaikka kyllä meilläkin Miikkis kovasti koettaa kaappeja ja jääkaappia aukoa, ja voimaahan tuolla riittää.. Niin sillä jääkaapinkin ovessa on nykyään se lukko. Näin talvella poika ottaa kuitenkin hyvin rauhallisesti, eikä ole esimerkiksi uloskaan yhtään halunnut lumien tulon jälkeen. Nyt lumien sulettua ei olla vielä käyty uudelleen ulkoilemassa. Ominaishajukin on tietenkin erilainen, ja sille moni onkin naureskellut kun se oli meillä yksi isoimpia syitä miksi päädyimme haisunäätään emmekä frettiin ;D Omaan nenään skunkin omishaju vain tuoksuu selvästi miellyttävämmältä. Miehellekin se on neutraali, toisin kuin vaikka koirissa joiden ominaishajusta mies ei pääsääntöisesti pidä. Paremmin noista eroista osaisi tietenkin kertoa joku jolla on kokemusta molemmista lajeista :)

Omalla kohdalla pitää ottaa tuo esittelypäivä harkintaan jos tämä viimein aloitettu puheterapia tuottaa tässä joskus tulosta. Josko sitten olisi pienempi kynnys siihen esiintymiseenkin, kun ei tarvitsisi jännittää ymmärtävätkö ihmiset mitä puhun :) Haisunäätiä on vain sen verran vähän Suomessa että erilaisia yhteistempauksia voisi olla vaikeampaa järjestää. Frettiblogeistakin tulee välillä ihan kateena luettua yhdistysjutuista ja frettinäyttelyistä, kun sellaisia ei skunkkien kanssa ole. Vaikka pääseehän sellaisiin noiden rottien kanssa osallistumaan.

Kasperi kirjoitti...

petsiessä haisunäädille ei ole omaa osiota vaan ne on lisäilty kohtaan muu -> fretti ... olen aina luullut , että hausunäädällä olisi suurempi ominaishaju , mutta ilmeisesti näin ei ole :) olisi siisti kyllä tulla käymään katsomassa teidäm Mihailia jossain esittelypäivässä tai vastaavassa taphtumassa :)Ja rohkeasti vain , itsekin olen hieman puhevikainen tietyiltä osin ja frettipäivissä siihen on saanut vain helpotusta

Anonyymi kirjoitti...

Käsittämätöntä että lainsuojattomuus -listaa lemmikkieläimille puuhaavat nimenomaan eläinsuojelijoiksi itseään nimittävät ihmiset. Luulisi että olisi toisinpäin. Lista tuomitsisi monta eläinta ja lajia lainvastaisiksi ihmiskodeissa.

Eläinten suojelun käsitän tarkoittavan sitä, että pyritään eläinyksilöiden ja kokonaisten lajien hyvinvoinnin TURVAAMISEEN eikä vaarantamiseen tälläisillä listoilla, epäloogisella ja epärealistisella jaoittelulla ja leimaamisella.

Käytännössä viranomaisten ainoa tapa reagoida johonkin laittomuuteen eläinten kohdalla on viedä eläimet lopetettaviksi. Eli lista toteutuessaan tekisi mahdolliseksi sen että terveet ja onnelliset lemmikit riistetään rakastavista kodeistaan tapettaviksi. Lista mahdollistaa eläinten suuren joukkomurhan. Missä tässä on eläimen etu?

Pulli on varmasti eläinlääkärinä nähnyt monenlaista väärinkäytöstä, mutta näistä suurin osa on suosituimpien lemmikkien, kissa- ja koirakotien ongelmia, sillä noita eläimiä saa ilmaiseksi, helposti ja jokainen kuvittelee osaavansa niitä hoitaa. "Eksoottista" lemmikkiä harkitaan tarkkaan ja sen hoitoon keskitytään ja siitä ollaan aidosti kiinnostuneita eikä hankita vain kokeeksi tai tavan vuoksi.

Ylipäätään ajatus joidenkin lemmikkien leimaamisesta "eksoottiseksi" on järjetön, sillä 100% Suomen lemmikkieläimistä on eksoottisia tuontilajeja - joista Suomen luonnon kannalta vahingollisia ovat kissa, koira ja minkki. Kiteyttäen: mitä eksoottisempi lemmikki, sitä pienemmän vieraslaji-vaaran se muodostaa maamme luonnolle.

Eläinten itsensä elämä keskittyy käsillä oleviin, päivittäisiin asioihin: ruokaan, omaan asemaan laumassa, turvallisuuden tunteeseen, liikuntaan, tms. Tässäkin suhteessa eläimiä itseään ei lainkaan vaivaa ajatus, ovatko ne "eksoottisia" vai ei.

Ihmeellistä, että Pullin kaltainen koulutettu henkilö ylipäätään alentuu tälläiseen lapselliseen ajatusvirheeseen "villeistä" ja "kesyistä" eläimistä - kysehän on pelkästään perinteestä (joka on kulttuurisidonnainen), eikä lainkaan biologiasta tai lajien tai eläinyksilöiden taipumuksista. Esim. haisunäätä on perinteinen, rakastettu lemmikkieläin amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa.

Eläinlajien etu on, että mahdollisimman moni saa tilaisuuden selvitä hengissä tulevaisuudessakin. Luonnonvaraisten elinympäristöjen katoamisen takia vain lemmikki-populaatiot ovat ainoa mahdollisuus jatkaa elämää.

Anonyymi kirjoitti...

Eläinlääkinnän kehitys ja käyttäytymiseen perehtyminen on lemmikki-, tuotanto- ja eläintarhapopulaatioiden ansiota - valtiolliset tahot eivät näitä pääsääntöisesti rahoita lainkaan.

Lemmikkien maahantuonnin hankaloittaminen johtaa aikanaan geenipoolien köyhtymiseen, sukurutsaan ja sairauksiin. Eli listan tuloksena sairaita lemmikkejä aletaan piilotella kodeissa. Tämäkään ei mitenkään voi olla eläinsuojelun aatteen mukaista?

Kissojen ja koirien yksipuolinen suosiminen lemmikkinä on jo johtanut siihen, että ne yleisesti koetaan "vaarattomiksi" Suomen luonnolle ja niiden annetaan vapaasti tuhota luonnonvaraisia eläimiä - jopa saaristossa. Heitteillejätetyt koiralaumat raatelevat esim. lampaita ja siten aiheuttavat suurta vahinkoa suden suojelulle - myös suteen sekaantuessaan.

Näin nähtynä koko jako "villeihin" ja "kesyihin" eläimiin on erittäin vahingollinen niin luonnonvaraisille eläimille kuin lemmikeille itselleen ja täysin epälooginen, epärealistinen ja epätieteellinen.

SEY on menettänyt lainsuojattomuus-listan takia uskottavuutensa ja suuren joukon kannattajia. Toteutuessaan lista johtaisi eläinten joukkokuolemaan, hylkäämisiin, hoitamattomiin sairauksiin ja myöskin lemmikkiperheiden suureen suruun.

Mikäli ihmisten kontaktit lemmikkeihin rajoittuvat yhä pienempään määrään lajeja, yhä vähemmän ihmisillä on motiiveja ja kykyä ymmärtää maailmaa eläinten näkökulmasta ja käsittää ekologian dynamiikkaa ja ongelmia.

Moni eksoottisen eläimen omistaja on oman lajinsa asiantuntija. Listan puuhaajilta puuttuu niin tietoa, kokemusta kuin ymmärrystäkin. Toivottavasti järki ja myötätunto eläimiä kohtaan voittaa ja listasta luovutaan.