Porvoon näyttely

Eilen näytelmäkerhoiltiin Porvoossa ja meillä Porvoon näyttely oli täysin Lolan päivä. Neiti pokkasi heti aamusta itselleen muunnoksen parhaan -kunniakirjan, ja jatkoi vielä myöhemmin nappaamalla toisen tuomarin suosikeista ja yhden tähden - mikä oli erittäin hyvin siihen nähden että neidin väri oli ihan ruostunut ja muksutkin vasta lähteneet maailmalle. Nyt Lolan kanssa ollaankin sitten yhden tähden päässä FinChampionista.

Itse matka näyttelyyn alkoi kyllä vähemmän lupaavasti. Jo Turun päässä pyrytti erittäin rankasti, eikä pyry tuntunut hälvenevän siitä millään. Aikataulu lähti siis pettämään nopeasti (onneksi se oli kyllä alunalkaenkin väljä Janinan tähdättyä paikanpäälle kahdeksaksi). Aura-autot olivat kanssa jo liikenteessä, mutta lähteneet vasta sen verran vähän aikaa sitten että ne ohitettiin melko alkumatkasta - ne ja niiden aiheuttamat sakeat täysin läpinäkymättömät lumipilvet. Siinä tuli kyllä hieman käytyä autossakin keskustelua ihmisten hulluista harrastuksista, meilläkin kun lähtö oli ajoitettu tapahtumaan vähän ennen viittä viikonloppuaamuna.

Huonoista keliolosuhteista ja niiden aiheuttamasta hitaasta matkan teosta huolimatta matka sujui kuitenkin lähes kommelluksitta Lolan tylsistymistä ja yhtä pientä navin neuvomaa eksymistä lukuunottamatta. Jossain välissä motaria Lola kun sai boksista tarpeekseen ja päätti lähteä hieman jaloittelemaan. Takaboksista kuului vain kova pamaus, kun ilmeisesti hieman löysällä ollut boksin kansi lensi takaluukkua päin ja neiti kapusi boksin reunalle tähystämään. Janinan autossa oleva koiraverkko esti välittömän puuttumisen asiaan, joten homma jaettiin äkkiä osiin; ratissa ollut Saija alkoi etsiä sopivaa pysähdyspaikkaa ja mie takapenkkiläisenä vahdin ettei lola pääse hipsimään takaosasta lähelle kuskia. Neiti saikin sitten tovin tepastella pitkin takapaksia ennenkuin sai nopean palautuksen boksiin ja siirron takapenkille minun viereen. Loppupäivän neiti kyllä sitten pysyikin nätisti boksissaan.

Näyttelypaikalle saavuttua pöydät olivat jo alkaneet täyttyä rottabokseista ja vilteistä - paikka oli nimittäin varsin kylmä, eikä se toiveista huolimatta muuttunut järin lämpimäksi aamun jälkeenkään. Ulkona pauhaavalla myräkällä oli todennäköisesti osansa asiassa, sillä osien ikkunoiden väliinkin oli alkanut päivän kuluessa kertyä lunta. Osa menikin sitten takkilinjalla koko päivän ja itsekin oli varsin kiitollinen että oli tullut aamulla laitettua säärystimet sukkahousujen lisäksi. Onneksi rotat tuntuivat pärjäävän hyvin viileydestä huolimatta, vaikka niistä olikin aamulla vähän huolissaan.

Itse olin varannut itselle tabin ja kirjan päiväviihteeksi ja päivä kuluikin nopeasti blogeja lukiessa ja ihmisten kanssa jutellessa. Paikoitellen oma ajatuksenjuoksu oli kyllä tasoa zzz seurauksena parin tunnin yö"unista". Itse kun ei taas mitenkään päässyt nukkumaan ennen kahta - joskin olin onneksi nukkunut päivällä muutaman tunnin. Tuollaisina hetkinä on kyllä ihan tyytyväinen siihen, ettei sitä ajokorttia vielä ole, vaikka kaipa sekin olisi kimppakyydeillä kulkiessa jossain kohtaa kohteliasta hankkia. Olettaen että kukaan sittenkään miun kyytiini uskaltaisi ;) Tämän seurauksena oma seurantakykyni oli kyllä sitä luokkaa, että skippasin päivän aikana kahdesti oman nimenikin; ensin kunniakirjojen ja sitten palkintojen jaossa - tämä siitä huolimatta, että kunniakirjoja jaettaessa sain kyllä Janinan kunniakirjat hänelle kipitettyä. En vain ollut varautunut kuulemaan Lolan nimeä.

Arvostelujakin piti päivän aikana käydä vähän seuraamassa. Janina oli eilisen Elinan kuunteluoppilaana, joten oli tavallistakin mieleenkiintoisempaa käydä kuuntelemassa martenien ja essexien arvostelut. Agoutien arvostelun valitettavasti missasin - nekin kun kiinnostavat aina, vaikkei omia olisikaan mukana (tai kuten tällähetkellä - ei edes olisi omia sk agouteja). Lola olikin arvostelutilanteessa oikein mallikelpoisesti ja sen Elina pyysikin sitten eteensä uudelleen. Lolan kohdalla hyvä tyyppi kun meni tänään värin ruostumisen ohi, vaikka ilman ruostumista sillä olisi voinut olla mahdollisuudet parempaankin sijoitukseen. Mimosa sen sijaan aiheutti pienoisen pettymisen - ei saamansa laatukakkosen myötä vaan näykättyään tuomaria. Koska kyseessä oli vain näykkäisy ja eläin rauhoittui sen jälkeen Elina päätyi arvostelemaan neidin eikä edes mainnut asiasta arvostelukaavakkeessa. Itsellä Mimosan käytös näyttelypaikalla lähti nyt kuitenkin tiiviimpään tarkkailluun; Pamaushan kun teki tuota samaa ja on kuitenkin sukua neidille. Tietenkin sitä toivoo, että tämä jäisi vain kertatapaukseksi ja menisi sen piikkiin että Mimosa oli näyttelyssä ensimmäistä kertaa ilman boksikaveria. Mutta tietääpähän nyt, että mikäli neiti tekee tuon vielä uudestaan, niin sitten sekin jää näyttelyistä eläkkeelle, silläkin uhalla ettei miulla olisi vuoden loppumessa muita näyttelyrottia kuin Lola. Kotona Mimosa kun osaa kuitenkin käyttäytyä.

Osan päivästä leikin myös tulella ja paapoin Janinan ja Saijan rottalapsia. Omat neidit kun olivat vasta menossa arvosteluun, ja Janinan mukelotkin olivat niin söpön pörröisiä. Saijan muksut olivat kyllä kaikki turvallisen varattuja, Janinan kakarat taas olisin saanut halutessani napata kotiin vaikka heti. Päätös olla lisäämättä laumaa vielä tässä kohtaa kuitenkin piti, ja sen on edelleen tarkoitus pitää koko vuoden - siitäkin huolimatta, että Janina kyllä jo kovin uhkaili miulle näyttelytettävää sijoituseläintä tuovansa.

Palkintojen jako saatiin lopulta päätökseen joskus kuuden jälkeen ja niin myös kotimatka saattoi alkaa. Päivän aikana sää oli onneksi selvennyt paljon ja lukuunottamatta osan matkaa ollutta jäistä tihkua näkyvyys tiellä oli täysin eri luokkaa mitä aamulla. Kotiinkin tuli siis ehdittyä helposti saman vuorokauden puolella, vaikka Janina missakin kaipaamansa saunavuoron. Meillä kämpillä Tapsa oli vielä pitämässä leffailtaa kaverinsa kanssa, joten kotiinpalatessa kämppä oli pimeänä ja kuvat olohuoneen seinällä varsin mielenkiintoisia (meillä siis videotykki tv:n sijasta). Sai sitä kuitenkin laitettua rotat häkkiinsä (hetken asiaa pohdittua päädyin lisäämään Lolankin suoraan häkkiin, vaikka se onkin nyt ollut useamman kuukauden erossa laumasta) ja hipsittyä itse kuumaan suihkuun. Sen jälkeen päivä alkoikin olla melko pulkassa.


Päivän arvostelut:

Lola, tuomarina EP:
"Hyvä koko, tyyppi, pää, silmät, häntä... Miellyttävä perusväri, joka läikikkään ruostunut. L1, lk.sij. 1"

Mimosa, tuomarina EP:
"Hyvä koko, hieman pyöreä. Ok tyyppi. Miellyttävä perusväri, joka melko tasainen. Kyljet voisivat olla tasaisemmin haalistuneet. Pitkä tähti. Ok häntä. L2"

Huomenna pitää sitten kipaista hakemaan kaupasta nokkosta ja maksalaatikkoa, ja Saijalta saan torstaina merilevää ravintolisäksi. Josko niillä saisi sitten Lolan turkinkin taas siihen kuntoon kun se oli ennen poikuetta. Sitäkin hienompaa ja tärkeämpää on kuitenkin yksi asia; Lola on taas kotona <3