Paitsi että Kismet parturoi.
Havahduin tänään siihen että neidin molemmat etutassut ovat täysin paljaat ja takajalatkin osin karvattomat. Mikä pahinta, en pysty mitenkään varmaksi sanomaan oliko niin eilen tai toissapäivänä - en ainakaan huomannut, mutta en pysty silti sanomaan varmaksi. Nyt tapaus oli kuitenkin niin selvä, että tein lopetuspäätöksen heti. Parturointi kun voi opittuna käytöksenä tarttua lauman sisällä, enkä halua tuollaisen käytösmallin saavan jalansijaa laumassa. Myöskään eläimellä itsellään on tuskin kauhean hyvä, kun alkaa käyttäytyä tuolla tavalla. Nyt kellään muulla laumassa ei vielä näkynyt mitään kaljuja läiskiä, eli Kismet ei onneksi ollut parturoinut häkkitovereitaan samaan kuntoon kuin itseään.
Nyt Kismet on poissa.
Ja itsellä huono omatunto kaikista niistä suunnitelluista asioista, joita olin ajatellut Kismetin kanssa tehdä, mutta joita lykkäsin odotellessa sitä että olisi enemmän aikaa. Aikaa kun on aina ihan yhtä paljon, ja se on pitkälti itsestä kiinni miten sen jakaa. Nyt uutta asuntoa ja arkea suunnitellaan kuitenkin enää kahden rotan kanssa. Kaksi rottaa tuntuu laumana ihan tolkuttoman pieneltä, mutta en silti halua edes ajatella uusia junnuja ennenkuin saan ajankäyttöni järkeistettyä. Sillä niin kauan kuin aika ei tahdo riittää edes nykyisille, ei todellakaan ole uusien aika. Samaan aikaan ei jaksaisi suunnitella mitään kun oma lemppari on taas poissa.
Muistakaa ihmiset viettää aikaa lemmikkienne kanssa juuri nyt, sillä huomisesta ei ikinä tiedä. Minä unohdin, koska aikaa piti olla vielä niin paljon.
R.i.p. Kismet
s. 11.4.2013-k. 19.3.2014
2 kommenttia:
Voimia! Rankkaa aikaa :( Itse jouduin lopettamaan lempi rottani kuukausi takaperin aivokasvaimen takia. Nyt häkki on niin tyhjä, enää vain kaksi siimahäntää :( Nuoria (1v4kk molemmat)ja terveitä ajattelin. Tänään juuri löytyi toiselta ihanuudelta herneen kokoinen patti kainalosta :( Tämä olisi jo kolmas lopetettava rotta neljän kuukauden sisällä. En kiirehdi päätöksellä, seuraan kasvua ja tarpeen vaatiessa käytän lääkärissä.
Lähinnä mietin, mitä tehdä sille yksinäiselle joka häkkiin jää kaverin lähdettyä. Se saattaa sairastua myös parin kuukauden päästä tai sitten se voi elää vielä vuodenkin. Suunnitelmissa ei olisi jatkaa rotta harrastusta eli kasvattaa lauman kokoa, mutta ajattelen silti mitä jos ottaisin hänellä kaverin/kaverit. Hän on niin ujo yksilö, ettei pärjää ilman kaveria onnellisena. Hän tarvitsee jonkun joka olisi reipas ja näyttäisi mallia. Vaikea tilanne :S Tiedätkö onko jostain mahdollista saada suunnilleen samanikäistä kaveria? Vai onko kamala ajatus lopettaa ajan tullessa terve rotta kaverinsa mukana? Tai sitten ostan vain uudet pennut ja ollaan taas viimeistään parin vuoden päästä saman kysymyksen äärellä.
Luopumista en harkitse, hän on niin ujo ja ottaisi kamalan stressin kodin ja vieraista uusista ihmisistä, etten koe sitä hänelle mitenkään hyvänä vaihtoehtona. Anteeksi romaani, tekee hyvää avautua murheistaan :)
Mikäli kyseessä on naaras, kannattaa kasvattajilta tiedustella eläkekotilaisia. Moni kasvattajista luovuttaa osan naaraista mammailujen jälkeen lemmikkikoteilemaan, ja kysymällä voi löytää hyvinkin samanikäisen seuraneidin. Aikuiset urokset stressaavat kodinvaihtoa yleensä enemmän ja sopeutuvat huonosti toisiin aikuisiin, joten niitä ei yleensä eläkekoteihin anneta, vaikkei niiden varalle enää olisikaan jalostussuunnitelmia.
Rottien lopettaminen yhtäaikaa on myös joissain tilanteissa ihan perusteltua. Rotta ei kuitenkaan lopetuksesta kärsi, ja vanhalle eläimelle ei aina ole järkevää lähteä etsimään junnuja kaveriksi tai lähteä stressaamaan sitä kodinvaihdolla - etenkin jos tervekään rotta ei ole enää täysin voimissaan. Etenkin tuollaisen aremman tapauksen kohdalla, jota ei halua laittaa enää uuteen kotiin, se voi olla parempi vaihtoehto kuin yksin jättäminen.
Meillä on vasta kaksi kertaa lopetettu jonkin rottalauman pito, ja silloin ensimmäisellä kerralla lauman viimeinen mummuska lähti tuttuni laumaan. Neidillä oli tuolloin ikää lähes 2-vuotta, mutta se oli erittäin pirtsakka ikäisekseen ja luonteeltaan hyvin sosiaalinen. Toisella kerralla uroslauman viimeiseksi jäi päälle vuotias uros, joka kastroitiin ja jota kokeiltiin naaraslaumaan. Kun elo naaraiden kanssa ei lähtenyt sujumaan, päädyin lopettamaan pojan yksinasuttamisen sijaan. Nykyistä laumaa on vielä tarkoitus jatkaa, eli jossain kohtaa tilanteen rauhoituttua lähtee hakuun pieni sk agoutiprinsessa.
Lähetä kommentti