tiistai 30. lokakuuta 2012

Totuttelua

Meille ehkä tuleva harjisneiti on täällä taas, on ollut nyt viikon verran. Rotat ovat Nyytille edelleen jotain todella pelottavaa, joten totuttelu otusten välillä on käynnissä. Alkuun Nyytillä oli kotona ollessamme vapaa pääsy rottalaan, mutta melko pian koimme helpommaksi rajoittaa rottalavisiitit siihen, kun jompi kumpi meistä ehtii olla rottalassa neidin seurana. Jäävät sitten ylimääräiset haukkumiset ja säikähdykset väliin.

Rottalan portti
Nyytin pieni koko ja varovaisuus rottalan suhteen teki rajaamisen helpoksi: vintiltä haettiin yksi Lagoksen seinistä ovelle portiksi. Portti ei eristä rottalan ääniä tai estä rottien katselua oven tapaan, mutta varmistaa että neiti pitää turvallisen etäisyyden rottamuksiin.

Nyt rottia on alettu myös juoksuttaa rottalassa niin että ovi on auki ja portti paikallaan. Tämä vaatii toki aina sen, että toinen on porttivahtina katsomassa etteivät rotat kiipeä yli, ja kehumassa Nyyttiä silloin kun Nyytti uskautuu nuuhkimaan rottia varovasti ja nätisti. Nyytti saa sitten oman valintansa mukaan joko käydä ihmettelemässä jaloittelevia rottia portilla, tai vetäytyä välillä kauemmaksi sohvalle hakemaan toiselta lohtua ja rapsutuksia. Portin sisäpuolelle neidillä ei ole vielä asiaa rottien jaloitellessa.

Välillä kuvioon otetaan mukaan myös namipussi, jonka sisällöstä jaetaan tasapuolisesti niin rottamuksille kuin koiruudellekin. Namien käyttöä on nyt tosin vähän vähennetty, koska melko pian alkoi tuntua siltä, että kumpikaan osapuolista ei edes huomaa toisen osapuolen läsnäoloa namipussilta. Välillä joku neideistä ja Nyytti saattoivat olla ihan kuonotuksinkin kummankin katse ja huomio täysin namissa kiinni. Yhtä ahneita kaikki tyynni.

Pikkuisen on ehditty suunnitella myös loppuvuoden poikueita. Kakarakesteihin kun tuli nyt sittenkin kunnolla taukoa, kun Saija ei ehtinytkään niitä Tuiken siskon muksuja tänne tuoda ja Flaksille suunniteltu tyttöystäväkin meni toisen herran luo. Mutta ehkä joulukuussa viimeistään meillä taas pesässä piippaa. Siihen asti aikuisten piippailut saavat riittää ;)

1 kommentti:

sanna kirjoitti...

Jatkakaa vain namittelua; kyllä ne otukset huomaavat toisensa vaikka se nami siinä onkin. Pointti nimenomaan onkin se, että huomio menee toisen olennon pelottavuudesta namiin, ja nameja saadaan yhtä aikaa. Varsinkin koiralle tämä on erittäin tärkeä ja todella hyvä harjoitus; lauma syö yhdessä ja yhdistämällä rotat herkkupaloihin opetat pikkuhiljaa, että rotta = nannaa = rotat ovat laumanjäseniä.