Askelia parempaan

Sanaris ja Frederik päikkäreillä

Sanariksen lääkekuuria on nyt takana viikko ja poika on selvästi paremman oloinen. Putputtavaa ääntä kuuluu vielä harvakseltaan, mikä ei ole hyvä, mutta poika on saanut massaa takaisin ja on selvästi virkeämpi ja enemmän oma itsensä. Näiden muutosten myötä myös rauha on palannut poikalaumaan. Sanaris on taas johdossa ja Pamaus ja Frederik tyytyvät asemaansa sen alaisuudessa. Nyt pidetään sitten kahta kovemmin peukut pystyssä sen puolesta, että vaiva on oikeasti voitettavissa eikä vain väliaikaisesti kurissa antiboottien turvin. Sanariksen sairastuessa kun kävi turhan selväksi, että seuraavasta johtajanvaihdoksesta voi tulla kaikkea muuta kuin helppo.

Sanaris on ollut ehkä mallikelpoisin rottapotilas jota olen tähän mennessä joutunut hoitamaan. Vielä näinkin monen antibioottiannoksen jälkeen se tulee itse luukulle vastaan ja ottaa läkkeen vastaan ilman suurempia rimpuiluja. Tai sitten poika ei ole vain keksinyt kaikkia niitä konsteja joilla antibiootin saa purskautettua pois suustaan (tai minä olen lopulta oppinut antamaan antibiootit kunnolla). Siitä poika pitää kyllä huolen, että häkkiin palauttamisen jälkeen kuuluu saada päällisnami viemään antibiootinmaku pois suusta. Kummasti myös Frederik ja Pamaus ovat oppineet kyttäämään noita nameja. Saavat kumpikin sitten omansa, ettei tarvitse koettaa Sanarikselta pölliä.

Edistystä on tapahtunut mahdollisesti myös toisella rintamalla. Janina laittoi viestiä että Soodalla oli eilen selkeä kiima ja Synti pääsi astumaan sen monta kertaa. Mikäli neiti ei taas tällä kertaa kehitä itselleen valeraskautta, on olemassa mahdollisuus että kolmen viikon päästä pesässä piippaa. Soodan kohdalla en tosin aio pitää henkeä odotellessa ;)