Soodan kohdalla elätellään vielä toiveita pienistä rottalapsista, vaikka kahdesti onkin tullut jo petyttyä. Niinpä Sooda-neiti matkaa vielä kerran Janinan luo rex black sulhoaan tapaamaan. Josko sitten saataisiin ensimmäiset ressex lapsoset tännekin. Kauhean montaa kertaa Soodankaan kanssa ei voi kuitenkaan enää yrittää, kun pikkuhiljaa alkaa tulla vastaan niin neidin ikä kuin kärsivällisyyskin. Sooda kun alkaa pikkuhiljaa tympääntyä olemaan yksin pikkuhäkissä, vaikka sitä koetetaankin huomioida ekstranameilla ja juoksuttaa sohvalla yhdessä muiden neitien kanssa. Neidillä vain piisaisi virtaa niin paljon enempäänkin, samoin kuin seikkailutahtoa. Olemukseltaan Sooda on selvästi lähempänä junnua kuin rauhallista aikuista rottaa ja itsekin odottaa jo malttamattomana että saa tuon samaan häkkiin muiden neitien kanssa. Mutta kyllä sitä silti vielä toivoisi sitä yhtä poikuetta sitä ennen. Käynnissä on selvä tahtojen taistelu, jonka saatan joutua häviämään.
Ensiviikolla olevan Littoisten jälkeen lähdetään sitten yrittämään toistakin essex poikuetta, lauman kakaralle Vanamolle. Vanamon kohdalla kyseessä on ensimmäinen yritys ja toivon todella että neiti tulisi himppasen helpommin kantavaksi kuin Sooda. Vanamolla on ainakin asiassa ikä puolellaan, vaikkei Soodakaan mikään vanha ole ja on muutenkin erittäin sutjakkaassa kunnossa.
Mikäli kaikki poikueet syntyvät kuten suunniteltu voi alkukevääksi olla tiedossa melkoista babyboomia. Liliankin kun on lähdössä miehelään todennäköisesti ensikuussa. Aina poikueiden porrastaminen ei onnistu niinkuin oli aluksi ajatellut, alunperinhän Soodan ja Libnan poikueet oli ajateltu suunnilleen samanaikaisiksi. Mutta valeraskauksien ja muiden myötä sitä ei enää pidä mitään poikuetta täysin varmana ennenkuin ipanat piippavat pesässä. Ja jos nyt käy niin että poikueet kasaantuvat, niin sitten pitää vain pitää enemmän peli- ja leffailtoja että saa paikalle lisäkäsiä muksuja palluttelemaan ja nauttia pidemmästä poikuetauosta sitten kakarakestien jälkeen. Sillä niin ihania kuin poikaset ovatkin, niin ovat ne välillä aika riiviöitä aikuisiin verrattuna ;)
Sanariksen kohdalla jännitetään yhä, mutta ei poikasista. Lääkekuuri on nyt käynnissä kolmatta päivää eikä muutosta tilassa juuri näy. Eilen poika kyllä tuntui jo hetken selvästi paremmalta, mutta tänään poika on ollut taas samanlainen kuin ennen kuurin alkua. Potilaana poika on kyllä ollut mallikelpoinen, ja jokaisen lääkeannoksen on saanut menemään perille kerralla. Joidenkin junnulikkojen kanssa lääke kun on tavattu jakaa lähes 50-50 rotan suun ja miun paidan kesken. Ei sillä että Sanariskaan tuosta toimenpiteestä tai lääkeaineen mausta nauttisi, mutta Sanaris on liian kiltti ja rauhallinen laittaakseen pystyyn isompia protesteja, vaikka herran koko olemuksesta näkeekin että lääkkeenotto ei todellakaan ole kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti