Häkkiaddiktio osa x

Häkkiaddikti on henkilö joka harkitsee tilaavansa kolmannen CritterNation Doublen vain siksi että se on tarjouksessa. Ja koska hyviä muuntautumiskykyisiä häkkejä ei ole koskaan liikaa. Vai onko?

Maanantai-ilta rottalassa

Loppukesä alkaa olla vaihtunut alkusyksyksi, ja tänään asiaa konkretisoi luentojen alku. Tarkemmin sanottuna graduaikataulun tarkastus maisteriseminaarin myötä. Kesällä keskitin hyvin paljon enemmän huomiota harrastuksiini kuin kyseiseen opinnäytteeseen, joten nyt alkaisi olla sitten taas sen vuoro. Tänään kuitenkin keskitin tarmoni aamupäivällä asunnon raivaamiseen ja rottien kynsileikkuuseen, ja alkuillasta meille tuli vieraita rottalaan tutustumaan.

Marikan sisko on tulossa meille kämppistensä kera hoitoon marraskuussa, ja nyt Nömpin omistajaperhe kävi tutustumassa paitsi tulevaan hoitopaikkaan, myös Marikan muksuihin. Muksut ovatkin nyt siinä iässä, että niitä mielellään ihmisille esittelee. Uteliaina ja meneväisinä niille tekee hyvää tottua useampiin käsittelijöihin, niin eivät uudet ihmiset ole sitten myöhemminkään niin iso mullistus. Tässä iässä muksut ovat kyllä vaarallisia - parikin pienistä pörröturkeista nukahti naksutellen syliini. Kyllä siinä kummasti alkaa unohtua, ettei rex siameset ole se oma juttu. Ja meinasivat pienet selvästi onnistua viemään Annankin sydämen. Toistaiseksi kuitenkaan Saija ei ole saamassa yhteydenottoa asian tiimoilta. Tilojen näkemisen ja eläimistä juttelemisen jälkeen hoitopaikka vaikutti yhä sopivalta, joten sovittiin sitten olevamme yhteyksissä lähempänä hoitoajankohtaa. Ja mie jäin miettimään minkä häkin hoitolikoille laitan (en suinkaan mitenkään hyvissä ajoin ;)).

Omia likkoja esiteltäessä Jolene päätti taas luonteensa mukaisesti siirtyä jaloittelemaan lyhyen esittäytymisen jälkeen. Koska neidin toiveelle ei ollut mitään estettäkään, saivat likkahäkin ovet jäädä sitten auki. Miun ollessa Tampereella neidit kun olivat joutuneet olemaan häkissään. Näin lyhyillä reissuilla kun en laita Mikkoa tyttöjä juoksuttamaan, kun Mikkoa neidit uskovat monesti vielä huonommin kuin miua. Voi sitä riemua, kun Jolene bongasi eteisen kaapin jääneen hieman raolleen ja se pääsi hetkeksi seikkailemaan hämärään kenkämereen. Ja voi sitä pettymyksen määrää, kun kalastin neidin kaapista pois ja suljin kaapin. Neiti ramppasi ainakin kolmeen kertaan miun ja kaapin väliä selvästi protestoiden tällaista mielivaltaista yksipuolista päätöstä neidin löydettyä täydellisen leikkipaikan. Päätös kuitenkin piti, ja kun neiti sen huomasi, se livisti Mikon työhuoneen ovelle tarkastamaan josko sinne sitten pääsisi touhuamaan. Ei ole helppoa olla rotta, kun kaikki kiva kielletään. Joutuivat toiset vielä hetkeksi häkkiin kesken illan, kun poikettiin Mikon kanssa syömässä.

Nyt häkki on taas auki ja 5/5 rottaa jossainpäin asuntoa tutkimusretkillä. Pitää kai kohta alkaa paimentaa neitejä häkkiä kohti.

Muksujen maailma laajenee

Muksujen silmien auettua ja vauhdin kasvaessa tuli sitten poikashäkkikin vaihdettua vähän isompaan. Vielä muutaman päivän lisätila suo emolle mahdollisuuden rauhallisiin päivätorkkuihin tasolla, mutta eiköhän nuo pikkuvintiötkin pian ala seinille hyppiä.

Tänään tuli junnuja hieman kuvailtuakin, kun lupasin niistä facebookiinkin kuvia laittaa. lopullinen kotiutuminen meni kuitenkin sen verran myöhäiseksi (Sera ja Delilah pääsivät sentään kotiutumaan jo aiemmin), että yhdistelmä huonoin mahdollinen valaistus + hyvin aktiiviset muksut ei juuri tuottanut mestariotoksia. Muutamia kohtuu julkaisukelpoisia sentään, kun satakunta kuvaa otti. En halua edes laskea onnistumisprosenttia.

Tätä puolta pienet esittelivät kovin mielellään.

Yleisin syy pysähdyksiin oli pakollinen pesutuokio.

Häkissä käsi kiinnosti liikaa että omia touhuja olisi haluttu jatkaa.

...ja välistä mamma sensuroi.

Muksujen uusi kämppä.

Näyttelyssä Lempäälässä

Nyt on sitten lempäälän näyttelystä kotiuduttu Tampereelle. Likkojen arvostelujen osalta päivä meni odotettua paremmin. Odotukset olivat viime näyttelyn tasolla, eli L2:sta molemmille mukavilla arvioilla. Delilahin osalta tämä pitikin paikkansa, mutta Sera pääsi yllättämään. Ensimmäinen positiivinen yllätys oli L1 ja sen mukanaan tuoma luokkavoitto (Sera oli luokassaan ainoana). Yllätykset eivät kuitenkaan jääneet siihen, vaan L1:sen lisäksi Sera meni nappaamaan vielä irtotähden itselleen.

Rottapöydät näyttelyssä.

Paikanpäälle näyttelypaikalle tuli saavuttua vähän yhdeksän jälkeen isäpuolen kyydillä. Sai sitten heti napattua rotille numerot ja vietyä ne pöytään. Olin jo ennakkoon päättänyt olla tänään ottamatta mitään kokopäiväpestia, mutta sellaiseen pieneen puuhasteluun otti ihan mielellään osaa. Aamusta pääsi vaihtamaan kuulumisia Lauran kanssa roskasäkkejä laitettaessa, ja vaihtamaan pitkästä aikaa pari sanaa PiNa:n Tiinankin kanssa. Sihteeriksi ja assariksi miua koitettiin kyllä kovasti puhua, ja vaikka kieltäytymisestä vähän lusmu olo tulikin, tällä kertaa pidin pääni ja keskityin enempi pikkuhommiin ja kuulumisten vaihtoon. Sellaisiin pikkuhommiin kuten rottien tarkkailu, kun sai Katarinan ja Boa Vistan heti aamusta yhteen Boa Vistan tultua Tiinan kyydillä Janinan sairastuttua. Oli likat sitten kivempi eteenpäinkin luovuttaa kun näki että tulevat hyvin juttuun, vaikka hyvin harvoinhan tuon ikäisillä rotilla ainakaan mitään isompaa kränää yhdistettäessä tulee.  Kovin haikea olo sitä kyllä heti iski, kun nosti Katarinan pois omien likkojen luota. Jotenkin siinä kohtaa tajusi vahviten sen, ettei neiti ole oikeasti omaan laumaan jäämässä, vaikka sen oli kokoajan tiennytkin. Onneksi haikeus helpotti sitten pieniä luovuttaessa, kun pääsi laittamaan muksut odotettuina mukavan ihmisen matkaan.

Päivän mittaan ehti sitten muutaman muunkin PiNalaisten kanssa jutella, ja väkisinkin alkoi miettiä, kuinka kauan edellisestä kerrasta oikeasti onkaan. Tuntuu että kaikilla oli tapahtunut vaikka mitä sitten viime näkemän. Omista PiNan aktiiviajoista kun alkaa olla jo vuosia, nyt kun Turun seudulle on pidemmäksi aikaa jämähtänyt. Pirkkalassa asuessa kun sitä ehti yhdessä välissä PiNankin hallituksessa tovin hääriä. Pienen hetken päädyin myös tuuraamaan Johannaa info-pöydän takana, ja siinä sai varoa lipsauttamasta väärän paikallisen toimintakenttää, kun toiminta-alueesta ja muusta kysyttiin. Kanien estehyppyäkin unohtui yhdessä välissä toviksi ikkunasta katsomaan, kun en mie ollut edes muistanut että PiNan näyttelyiden yhteydessä on monesti sellainenkin. Ollut omat näyttelytouhut niin rottakeskeisiä viimeajat.

Rottien virallisten luokkien tuomarit.

Näyttelyn aikana tuli pidettyä myös tekstariyhteyttä Turkuun Janinaan, kun Serankin tuloksia halusi heti suoriltaan kertoa, ja siinä ohella tuli sitten viestiteltyä Janinalle myös hänen pojistaan ja Boa Vistasta. Janinallekin Seran L1 ja tähti olivat positiivisia yllätyksiä.

Isäpuoleni saapui miua hakemaan vähän ennen virallisten rottien palkintojen jakoa, joten ne tuli sitten vielä kuunneltua, ja sitten lähdettyä Tamperetta kohti. Päädyin tulemaan tänne vielä yhdeksi yöksi, ja lähden sitten huomenna aamupäivästä takaisin Turkuun. Takaisin äitin luona kaikki tuntuivat olevan melkeimpä yllättyneitä, että rottamäärä oli oikeasti päivän jälkeen yksi vähemmän, eikä plus/miinus nolla tai kasvanut.

Näyttelyyn valmistautumista Tampereella

Neidit eivät olisi malttaneet millään lähteä.

Tämän kertainen näyttelyreissu suuntautuu astetta edellistä kauemmaksi, elikkä Lempäälään. Matka ei olisi toki mitenkään hankala päiväkseltääkään tehtäväksi, mutta koska Tampereelta löytyy itseltä myös perhettä, lähdettiin reissuun jo torstaina. Muu lauma jäi Turkuun Mikon hoiteisiin, kun pakkasin boksiin mukaan miun junnut Seran ja Delilahin, sekä näyttelystä uuteen kotiinsa matkaavan Katarinan. Normaalisti tällaiselle reissulle tulisi napattua mukaan neitien pieni reissuhäkkikin, mutta koska sen ja näyttelyboksin roudaaminen olisi käynyt bussilla turhan hankalaksi, päädyin pelkkään boksiin. Sen kanssa samaan laukkuun eksyi myös vaihtokuivikkeet ja eväspussi. Sekä pieni pelko siitä, että junnut tylsistyvät ja päättävät keskittää energiansa boksin kattoon.

Vähemmän luksus reissukämppä.

Niin ei kuitenkaan ole onneksi käynyt. Uudet hajut ja uusi ympäristö on likkoja selvästi kiinnostanut ja uuvuttanut, ja boksissa on keskitytty lähinnä nukkumaan. Nukkumaan ja syömään nameja, joilla olen pienenpää tilaa likoille hyvitellyt. Yllättäen jopa boksiin viritetty juomapullo on saanut olla täysin rauhassa. Olen kerrassaan yllättynyt miun ADHD enkelinkin rauhallisuudesta poikkeustilanteissa. Voin jopa sanoa pitäväni miun teinistä aiempaa enemmän, nyt kun on päässyt näkemään Serasta tätäkin puolta.

Boksimajoitusta kamalammaksi osoittautui vähemmän yllättävästi kynsienleikkuu ja häntien pesu. Tai lähinnä jälkimmäinen, kynsiä leikatessa ei tullut yhtään kunnon teinidraamakohtausta. Häntiä en kuitenkaan saanut pesusta huolimatta ihan mieleiselleni tolalle, joten pitänee selvästi näyttelyn jälkeen kerrata miten toimia pinttymien kanssa ja koettaa jaksaa puunata häntiä enemmän näyttelyiden välilläkin. Etenkin Seralta, jolla häntä on kovin vaalea. Jos noita sitten joskus kehtaisi pettiinkin laittaa.

Nyt eväätkin on tehty huomiselle, joten seuraava vaihe olisi koettaa saada hetki unta ennen aamua. Josko sitten jaksaisi näyttelypäivänkin paremmin. Viime näyttelyä varjostanut flunssa alkaa onneksi sentään olla voiton puolella.

Auenneita silmiä osa2

Tänään ensimmäiset Marikan muksuista uskaltautuivat katsomaan miltä maailma näyttää. Ja siinä ohella tutustuman myös häkin kuivaruoka- ja viriketarjontaan. Tampereelta palattua lienee siis hyvä päivittää muksujen maailma isompaan, ja sallia Marikallekin rottamaisempi lepotasanne.

Likkojen linnan uusin asu

Edellisistä häkkijärjestys kuvista onkin aikaa, joten laitetaampa taas muutama eilisen siivouspäivän kunniaksi. Muutamia aukkokohtia sisustuksesta kuitenkin vielä löytyy, joten eiköhän häkkiin vielä jotain tule likkojen iloksi kehiteltyä. Tavallisesti meillä sisustus muokkaantuukin aina siivousta seuraavien päivien aikana, osittain siksikin, että häkissä vanhastaan olevat tavarat jäävät joskus joksikin aikaa kylppärin nurkkaan odottamaan pesua jos miua laiskottaa.

Tuohon rengasleluun tuli ihastuttua Lemmikkiasemalla, ja se oli sitten pakko hankkia.

Näillä näkymin miun tuleva uroslaumakin muuttaa tylsästi Lusakaan. Kolme samannäköistä häkkiä kun saattaisi olla sisustuksellisesti järkevämpi ratkaisu kuin kavalkadi erilaisia kiinnostavia häkkituttavuuksia. Ja kämpän varastotilat kiittäisivät huomattavasti yhden häkin siirtämisestä varastosta käyttöön. Mutta koska järki tai sisustus eivät ole koskaan olleet vahvimpia lajejani, en kuitenkaan vielä lukitse tätäkään päätöstä.