Hyötyliikuntaa

Siirtynyt luento ja kevätauringon paiste suorastaan pakottivat miut kävelemään tänään yliopistolta kotiin, vaikka pitkä talvi on tullut laiskoteltua bussikyydissä. Koska kello oli kerrankin alle kuusi päivän päättyessä, päätin tehdä pienen koukkauksen Ekotorin kautta. Se on kirpputorien ohella yksi paikka, jota on likkojen häkkiä laittaessa tullut hyödynnettyä. Eipä sieltä tullut tyhjin käsin lähdettyä tälläkään kertaa, vaan mukaan tarttui roikkuva korisysteemi 65 sentin hintaan. Yhdessä häkissä ollutta kiikkuakin tuli hieman silmäiltyä, mutta en sitten kuitenkaan tullut kysyneeksi, olisiko se ollut mahdollista ostaa erikseen.

Ekotorilta matka jatkui yo-kylän kautta kotia kohti. Eipä sitä voinut olla siinä huomaamatta, kuinka tammista oli karsittu isot kasat oksia pois. Monessa oksassa oli vielä paljon lehtiäkin kiinni. Kyllä sitä hetken mietti, kehdatako siitä yhtä oksaa likoille kiipeilypuuksi ottaa, mutta eipä sitä voinut jättää tilaisuutta käyttämättäkään. Ohikulkijat kyllä kovin katsoivat, kun siirryin pinolta toiselle, mittailin ja kokeilin oksia, ennenkuin päädyin valitsemaan yhden niistä mukaani. Ja toki niitä lehtiäkin piti pussillinen mukaan napata, akvaariokalojen ihmeteltäväksi.

lähikatos syksymmällä

Siitä sitten matka jatkui reppu selässä ja puolikas puu kainalossa kohti matkan seuraavaa etappia, kierrätyskatosta. Melko tyhjää sielä tänään oli, mutta kyllä sieltä silti pari vanhaa pyyhettä löytyi neideille riipparitarpeiksi. Pyyhkeet siis reppuun ja enemmittä mutkitta kohti kotia. Kummasti sitä monen ohikulkijan katseet kääntyivät, lieneekö syynä ollut löytöjen ja auringon nostattama hymy, vai kainalossa keikkuva puolikas puu. Ei kukaan sentään mitään kysynyt, toisin kuin kesällä kun tuli keikuttua pellon reunalla akvaariohaavin ja ämpärin kanssa pyydystäen hyttyentoukkia reunaojasta. Ei kai eläinharrastus vielä kylähullua tee?