Erilaista ujoutta

Nyt muksujen asuttua viisi päivää omillaan ja niiden elämänpiirin laajennuttua on ollut jännittävää seurata, kuinka eri tavoin nuo kaksi pientä ympäristöönsä reagoivat. Häkissä Sera on rohkeamman oloinen: se nukkuu useammin näkösällä, ja tulee monesti nuuhkimaan myös sormia, kun likkaa kalterien lävitse moikkailee ja rapsuttelee. Rosalind puolestaan oleilee valtaosan ajasta pohjalla olevan laatikon ja seinän välissä, eikä juuri touhuile häkissä silloin jos ihmisiä on lähettyvillä. Rosalindia en ole myöskään saanut vielä koskaan sille etäisyydelle häkissä, että sitä olisi ollut edes mahdollista kalterien läpi moikkailla. Sitä ei kiinnosta, ei vaikka koettaisin houkutella nameilla. Sera on neideistä se, joka on monesti ruokakupilla ensimmäisenä tutkimassa päivän menuuta. Ehtiikin sitten napata ne parhaat palat ennenkuin Rosalind ilmaantuu paikalle.

Tyttöjen nostaminen sohvalle jaloittelemaan kääntää tilanteen kuitenkin päälaelleen. Sera ei juuri poistu sylistä, ja sylissäkin se mielellään käpertyy käden alle, tai kiipeää hiusten suojaan tähystämään. Käden alle voidaan kyllä jopa nukahtaa, jos sen sille mukavaksi koloksi laittaa. Joskus sylistä käsin nuuhkitaan ympäristöä, mutta selvästi varsin varovasti. Rosalind puolestaan tuntuu olevan elementissään. Se viipottaa sohvatyynyjen luona, käyttää jalkaani ponnahduslautana tietokoneen näppäimistölle ja pysähtyy välillä hetkeksi vain peseytymään. Ohimennen Rosalind saattaa myös Seraa tervehtiä, mutta sen pidemmäksi aikaa se ei kyllä jaksa jäädä Seran viereen makoilemaan. Talloo välillä kaverin kokonaan, kun tulee kiire jonkin mielenkiintoisen perään.

Pikkutyttöjen häkki on naaraslauman häkin vieressä, ja etenkin ensimmäisinä päivinä Lilium jaksoi käydä puhisemassa naapureilleen kalterien läpi. Nyt neiti on onneksi jo asettunut. Josko se olisi noihin pikkuneiteihin alkanut jo vähän tottua kiroilujen sisälläpitämisen sijaan. Samanlaista kiukuttelua muksut eivät ole kuitenkaan saaneet osakseen kuin huoneessa ollut toinen naaraslauma: sen kohdalla kiroilu tosin rajoittui vain oman lauman vapaanaoloon häkin sijainnista johtuen. Kuitenkin sitä jaksaa uskoa hyvään vastaanottoon sitten kun Seran tulee aika laumaan muuttaa.

Rottala autioituu

Eilen tuli kotiuduttua hääpaikalta kotiin, ja pääsi siinä sitten jakelemaan tuliaisia pienille. Häistä oli jäänyt koko kulhollinen vihersalaattia, jonka rotat ja kanit ottivat mielihyvin vastaan. Kulho oli ollut iso, joten siitä riitti jaettavaksi kaikille 57:lle pikkuiselle. Tuoreruuan kimppuun käytiin innolla, vaikka hoidotta toki eivät pienet viikonloppua olleet. Janina oli käynyt lauantaina elukoita katsomassa, ja vaihtamassa yhden hajonneen juomapullon uuteen.

Tämä päivä oli sitten haikeampi. Janina saapui aamupäivällä hakemaan rottiaan. Kaikki pienet saivat pienet rapsutukset ja suukkosen kun niitä bokseihin pakkailtiin. Miun vauvat. Muutama niin rimpula, ja osa taas jo niin komian kokoisia. Samalla pakattiin sitten kaikki aikuiset. Vain omat jäi, ja yksi pieni muksu joka on menossa Saijalle. Samaan aikaan sekä helpottavaa että hieman kaihoisaa.

Illemmalla alkoi sitten häkkien purku-urakka lisätilan saamiseksi. Nyt moni on edennyt kylppärin ovelle odottamaan peseytymistään. Sit ne pitää vain jemmata paikoilleen. Sera ja Rosalind saivat itselleen häkin. Jo oli siinä ihmettelyä, kun seinillekin pääsi kiipeämään.

Pientä puuhastelua

Janina kävi maanantaina Naveenia katsomassa ja herran patti varmistui paiseeksi. Oli sitten sopivasti saavuttanut puhkeamispisteensa, ja tyhjeni siinä Janinan pattia tutkiessa. Aika ikävän näköinen kraateri siitä jäi, mikä sitten putsattiin ja otettiin tarkkailuun. Varsin nopeasti tuo on kuitenkin paranemaan lähtenyt, eikä tunnu pojan menoa hidastavan. Asian varmistuminen oli kyllä helpotus molemmille: kasvaimet ovat aina ikäviä, mutta erityisen ikävä sellainen olisi ollut noin nuorella (7kk) uroksella, jolle on jo kasvatuskäyttöäkin suunniteltu. Janinalla on Naveenille jo naaras valittuna, ja itsellänikin herra on alkanut nousta ykkösvaihtoehdoksi jos päädyn Jolenen astuttamaan. 

Muksuille tulee kokoa päivä päivältä lisää, ja samalla vauhti kasvaa. Näiden myötä lähestyy myös pienten maailmalle lähdön aika. Osa poikasista on varattu aina Venäjälle asti, ja niitä muksuja tulikin sitten eilen punnittua. Lähtijöistä isoimmaksi osoittautui Bananaraman agouti essex -poika, joka on nyt saavuttanut 152 gramman painon. Vastahan nuo olivat ihan pieniä pirpanoita...

Sera puolestaan sai uuden ihailijan peli-illan myötä. Miun kaunis pieni sijoituslapsi uhattiin kokonaan omia ja varastaa, niin että pitänee taas harkita laukkujen ja taskujen tarkastuspisteen sijoittamista oven läheisyyteen. Ja sen oheen sitten lista vapaista muksuista Janinan yhteystietojen kera ;D Vaikka Serasta pidän kiinni, muiden muksujen kohdalla en laittaisi ollenkaan pahitteeksi niiden päätymistä tuttuihin lemmikkikoteihin.

Huoneistossa vilisee rottia

Kaikkien kiireiden keskellä pitkät rauhalliset kotipäivät jäävät monesti vähiin. Sellaiset päivät, jolloin kotoa tulee poistuttua korkeintaan lähikauppaan, eikä kotonakaan ole miljoonaa asiaa jotka olisi pitänyt tehdä viimeistään eilen. Eläinten kannalta sellaiset päivät ovat parhautta. Tänään oli sellainen päivä. Ensin saattoi nukkua myöhään, ja sitten herätä rupattelemaan ja katsomaan leffaa eilen yöksi jääneiden ystävien kanssa. Ystävien lähdettyäkin jäljellä oli vielä paljon päivää ja pitkä ilta. Saattoi kantaa kanit takapihalle, joka on aidattu kokonaan niitä varten. Sisällä sitten avata likkojen häkin ja päästää tytöt vapaiksi koko illaksi.

Meillä likkojen jaloittelualue koostuu makuuhuoneesta, jossa neitien häkkikin on, olohuoneen ja keittiön yhdistelmästä eli tuvasta sekä kylpyhuoneesta. Toisinsanoen koko asunnosta poislukien Mikon työhuone, jossa poikien häkki on. Tänään asunto oli jopa poikkeuksellisen siisti, ja likatkin luonteisiinsa nähden rauhallisella tuulella, joten pääsin minimivaivalla likkojen valvonnasta. Välistä sitä on ehtinyt jopa unohtaa kuinka enkeleitä tytöt osaavat halutessaan olla (tässä kohtaa lienee kyllä syytä koputtaa puuta, koska en ole vieläkään katsonut tarpeelliseksi palauttaa neitejä asumukseensa). Saatoin siis kohtalaisen rauhassa touhuta myös omiani tyttöjen liikkuessa: lueskella Dick Francista, vastailla sähköposteihin, käydä suihkussa ja hoitaa muita pieniä askareita. Ja mikä parasta: moikkailla tyttöjä siinä ohessa neitien omissa touhuissa, sekä niiden tullessa ihmettelemään mitä minä teen. Se onkin parasta rottien vapaana olossa - niiden kanssa touhuaminen ei rajoitu pelkästään häkin välittömään läheisyyteen.

Liliumin ja Kissuksen rauhaa kuitenkin häiritsee huoneessa oleva hoitorottien häkki. Häkissä ollesseen neidit tyytyvät ignooraamaan naapurinsa, mutta jaloitellessa tämä ei käy päinsä. Vaikka hoitorottien häkin ympäristö tiedetään kielletyksi alueeksi, sinne pitää silti välillä tunkea vähän puhisemaan, että toiset varmasti tietävät että huone ei kuulu niille. Ihan varmuudeksi, siltä varalta että hoidokit keksisivät murtautua ulos häkeistään valtaamaan aluetta. Linneaa ei enää kiinnosta juosta miesten perässä ihan yhtä ahkeraan kuin nuorempana, mutta Marika pitää sitten Linneankin puolesta huolen Mikon työhuoneen oven kyttäämisestä. Tänään Marika ja Jolene ovat myös touhunneet harvinaisen paljon keskenään. Jolenea ei selvästikään kiinnosta Kissuksen pysytään-lähellä-häkkiä-etteivät-NUO-tule-tänne -leikki, joten se mieluummin kiipeilee Marikan kanssa tuvan kirjakaapin päällä tai vetää rallia käärmeterrojen alla. Ensimmäisestä on tuloksena muutamia alaslennelleitä esineitä, muttei mitään sen vakavampaa.

Torkahdan hetkeksi sohvalle tyttöjen vielä touhutessa. Huomaan tekemäni mokan vasta havahduttuani: olin ottanut Ebonylle hiiren sulamaan, mutta unohtanut sen kylpyhuoneeseen ja kylpyhuoneen oven auki. Likat ovat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja käyneet onkimassa vesihauteessa sulaneen hiiren parempaan talteen. Minne, se minun pitää vielä selvittää. Olisihan minun pitänyt muistaa, kuinka persoja tytöt noille ovat viimeistään sen roskapussista dyykatun hiiren jälkeen. Miun pienet saalistajat.

Tytöt jatkavat touhujaan. Marika ja Linnea tutkivat suihkun kastelemaan kylpyhuonetta. Kissus pyrkii akvaariokaapin rauhaan ja Lilium suuntaa taas kohti hoitorottien häkkiä. Jolene on tapansa mukaan hukannut itsensä näkyvistä.

Kotiinpaluu

Polttariviikonloppuun kuului parasta seuraa ja mukavaa ohjelmaa. Ohjelma päättyi kotikulmille, ensin saunaan ja sitten grillailuun takapihalla syönnin jälkeisine pikku tehtävineen. Siinä ohessa ehdin samalla käydä myös pikaisesti moikkaamassa muksuja. Monen monta pientä kuonoa tunki kattokalterien läpi, ja kaikkia olisi pitänyt huomata.

Huomaamisen aika tulikin sitten Tampereen porukoiden lähtiessä suuntaamaan Turusta poispäin. Tipi ja Ellu alkoivat virittelemään Rocky Horror Picture Showta miun alkaessa paapoa ja ruokkia lapsukaisia ja omia neitejä. Ensin sylittelytuokiot, sitten kuivaruuat ja viimeisenä puurot. Ensimmäinen ei käynytkään kovin helposti: muksuista on tullut isoja ja uteliaita: heti kun boksin avaa, on osa porukasta lähdössä jaloittelemaan. Joka junnulaarista löytyy omat rohkelikkonsa: Taminan tytöistä Sera johtaa showta. Muut ovat uteliaina menossa tutkimaan, mutta eivät tahtoisi syliin. Bananaraman pojista russian blue agoutit ovat ensimmäisinä tulossa terrastaan ulos. Välistä on neljäkin poikasta yhtä aikaa boksin päällä suuntamassa kohti vapautta miun koittaessa pitää porukkaa kasassa. Isoin hankaluus on arimpien kanssa - poikueen arimpia on hankala saada käsittelyyn sosiaalisempien tunkiessa hyökynä syliin ja jaloittelemaan, vaikka kuinka koettaa ottaa vain yhtä arempaa ja työntää muita takaisin boksiin. Tänään muksut olivat harvinaisen huomiohakuisia, kuin eivät olisi viikkoon saaneet ruokaa ja huomiota. Draamailijat, vaikka on tuollaisessa huomiohyökyssä jotain ihanaakin.  Muksujen vauhdin kasvaessa naperoille alkaa kaivata häkkiasumusta piskuisten minidunien sijaan.

Poikasten luonteet alkavat näkyä päivä päivältä selvemmin, ja pienistä söpöistä palloista tulla persoonia. Jännästi samalla hoidolla ja käsittelyllä voidaan päästä hyvin eri lopputulokseen. Eri poikueiden välillä asenteissa on selvästi eroja, joskin joskus erot poikueiden sisälläkin ovat ällistyttävät: Seran siskot eivät ole yhtään niin sylirottia kuin Sera, vaikka uteliaisuudessa ovat alkaneet vetää vertoja sille (joskaan eivät ihan).

Rottia läpikäydessä tuli huomattua Naveenilla pieni patti poskessa. Todennäköisesti kyseessä on paise, mutta heti aamulla pitää laittaa Janinalle pojasti viestiä. Nyt yöllä tyydyin pikaisesti tutkimaan patin varmistamaan että poika syö. Toivottavasti herra paranee pian.

Que Sera Sera...

...whatever will be, will be...

Tulevaisuutta ei voi tietää ennalta, mutta toi se mukanaan mitä tahansa, jatkossa sitä katsellaan myös Seran kanssa. Lopetin asian pyörittelyn päässäni, ja laitoin Janinalle viestiä päättäneeni pitää Seran täällä. Janina vastasi arvelleensakin niin jo sen pohjalta kun kerroin olevani tyttöön hyvin ihastunut. Vielä jonkin aikaa Sera saa kyllä kasvaa ikäisessään seurassa ennenkuin lähden sitä isojen tyttöjen seuraan totuttamaan. Saavutetusta luovutusiästään huolimatta neiti kun on hyvin vauva vielä.

Rotakasta arkea laajemmassa mittakaavassa

Tänään tuli sitten kaksi viikkoa täyteen hoitorottien saapumisesta. Kahdessa viikossa arki on ehtinyt astua jossain määrin kuvaan, ja rutiinit muodostua. Kummasti sitä 55 rotan rottalaakin pyörittää, vaikka normiarjessa viiden laumakin tuntuu välillä vaativalta (johtuen ehkä osittain siitä, että viisi pilalle hemmoteltua prinsessaa osaavat vaatia). Tänään aamu alkoi häkkien puunauksella. Osa häkeistä tuli pestyä kunnolla toissapäivänä ja osa eilen, joten tälle päivälle oli enää työhuoneen rottahäkit Mikon rottien häkkiä lukuunottamatta. Virikkeet pesuun, kuivikkeet vaihtoon ja häkit pesuun. Ja sitten toki isompaan siivoukseen kuuluva virikkeiden vaihto - pikkutytöt saivat pitkän putken, nuoret pojat uuden mökin... Jotain uutta ja ihmeellistä kaikille. Häkkien siivoamisen yhteydessä on myös helppo käydä rotat yksitellen perusteellisemmin läpi, kun kaikki pitää kuitenkin boksiin nostaa ja boksista pois. Etenkin nyt kun tuntuu että aikuiset rotat jäävät ihan liian vähälle räpläämiselle kun talossa on 22 muksua, joita pitää sosiaalistaa. Eipä sillä että aikuiset tuntuisivat tästä nokkiinsa ottaneen - pikemminkin ne tuntuvat pitävän siitä että sitä panostaa sitten monipuolisempaan ruokintaan. Herkkulautanen tuntuu voittavan vieraan ihmisen paijailut.

Ruokinnat ajoittuvat pääosin iltaan, elleivät jotkut ole kuivaruokakuppiaan tyystin sitä ennen tyhjentäneet. Iltaisin käydään myös muksuboksit läpi. Vaikka muksuja olisikin tullut jo päivän joutohetkinä moikkailtua ja syliteltyä, yksikään pesue ei saa iltapalojaan ennenkuin kaikki ovat käyneet sylissä ja olleet hetken seuroissa. Jälkimmäinen ei tosin yleensä ole ongelma - kättä kun on kauhean kiva tutkia. Kiinni jääminen ja syliinjoutuminen ei aina niin huvittaisi, vaikkei sylissä joudukaan kauaa kerrallaan olemaan. Räpläämistuokion jälkeenkin unohdun usein joksikin aikaa katselemaan muksujen ruokailua. Ensin ollaan aina niin kovin varovaisia uusien tuoksujen ja makujen suhteen, mutta kummasti kun aamu tulee on lautanen tyhjä ja maitorahka/jugurttipäivinä boksin seinätkin kuvioitu pienillä tassunjälkipainanteilla.

Tänään Saija poikkesi tavaroita hakemassa ja samalla muksuja moikkaamassa. Koitti sitten kääntää huomiotani Sera-neidistä neidin kuviottomaan siskoon tai toisen poikueen agouti essexiin. Mutta kun se on Serassa se luonne johon tällainen lemmikkirottailija on jo ehtinyt silmänsä iskeä. Onhan se omaankin makuun turhan kuviollinen isohkoine otsatähtineen, mutta niin valloittava. Ja päivä päivältä todennäköisemmin jäämässä sijoitukseen tänne. Kovasti jo sekin kiinnostaisi, millainen Sera olisi emona omaan emoonsa nähden, ja millaista jälkeä se jättäisi, essexeillä kun noissa tähtien koissa on välillä isoja eroja saman poikueen sisälläkin. Mutta nuo nyt ovat vielä kaukaukana tulevaisuudessa. Saijan piti sitten heti siitä agouti essex naperosta Janinalle soittaa, josko se menisi Saijalle sitten. Olisi ensin täällä Seran kaverina kunnes kummallakin olisi vähän enemmän kokoa ja asennetta.

Janinalla on kämppä varmistunut, ja sen myötä hoitorottien lähtö alkaa lähestyä. Päiviä ei ole vielä lyöty lukkoon. Samaan aikaan päivää sekä odottaa että ei odota. On yhtä aikaa ihanaa päästä keskittämään huomiotaan taas pienemmälle rottajoukolle, kuin haikeaa sanoa heipat monelle kauniille ja kiintoisalle rottapersoonalle. Mutta ymmärtähän sen, että moisia tulee omistajankin ikävä, kun on niistä erossa joutunut olla. Lähtöön asti arki kuitenkin vielä jatkuu uusissa urissaan.

Hamsterin sukua

Hamsterit ja oravat eivät ole ainoita eläimiä jotka tekevät jemmoja. Rotat tekevät niitä myös. Huoneessa jaloitellessa rotilla on varsin usein haku päällä erilaisten ihanien esineiden ja ruokien suhteen, joita voi vielä joskus tarvita. Laske pyyhekumi alas, ja se on poissa. Unohda siivousrätti hetkeksi pöydänkulmalle, etkä näe sitä enää. Myös osassa lyijytäytekyniä on jotain erityisen kiinnostavaa.

Ruoka vie kuitenkin voiton kaikista esineistä. Rottahäkin päälle unohtunut koirankeksi- tai pähkinäpussi on varsin harmiton löytö - syökööt sitten omaan tahtiinsa jaloitellessaan, jos moisen vievät. Sen sijaan suklaalevyjen, karkkipussien ja muiden ihmisten herkkujen ja ruokien suhteen saa olla tarkempi. Sen tietävät myös likat: mikäli mie olen mokannut ja jättänyt sellaisen neitien ulottuville, pitää niiden yrittää välttää mokaamasta koko juttua jäämällä kiinni. Niinpä tytöt koittavat toimia mahdollisimman hiljaa ja vaivihkaa. Siinä suhteessa rotat ovatkin kuin pieniä lapsia - mikäli huoneessa on liian hiljaista, on tekeillä todennäköisesti jotain kiellettyä. Vauhdista rotilta pois napattu pieni suklaalevy nostattaa harmistuneita piippauksia, etenkin lauman drama queeneilta. Aivan niin huippuunsa nykyinen lauma ei ole kyllä hionut jemmaamistaktiikoitaan kuin miun edellinen lauma: siinä porukasta pari selvästi aina harhautti vetämällä huomioni huoneen päinvastaiseen päähän - tai sitten muut olivat vain kyllin ovelia käyttämään kaverien showta hyväkseen ruokavarkauksissa.

Jemmapaikat asunnossa ovat osin vakiintuneita, mutta niitä kehitellään jatkuvasti myös uusia. Edellisen terratornin alusta oli kestosuosikki, jonka likat tässä terraariouudistuksessa menettivät. Uutta suosikkia etsitään yhä, sekä rottien että miun toimesta. Rotat jemmatakseen, mie pelastaakseni esineitäni ja kiellettyjä herkkuja jemmasta pois. Edellinen jemma löytyi häkin päälle lasketusta häkin siivouspäivää odottavasta uudesta heinäpesästä. Se oli täytetty kuorellisilla pähkinöillä. Uusin jemma löytyi tänään tuvasta siivotessa: sohvan alla oli kuivuneet hiiren takajalat ja häntä. Neideille taas yksi erä dyykkaamisen maailmanmestaruudessa - Mikon nirsoilijan Askileipoksen hylkäämän hiiren sisältämät roskapussit kun viedään aina melko nopeaan asunnosta ulos. Jatkossa vielä nopeampaan.

Mistä on pienet pojat tehty

Pikkutyttöjä kun tuli kuvattua aiemmin illalla, niin reiluuden nimissä laitettakoon kuvia myös pikkupojista. Ruokatouhuissa tälläkertaa, rotille kun tuli jaettua pientä yöpalaa.

Ensin se pieni yöpala. Olen alkanut ymmärtää mikseivät kasvattajat käytä pilttejä pelkästään.

Ensimmäiset rohkeat.

Piirileikkiä lautasen ympärillä.

Nurkkaan on hyvä jemmata namit (seinä kuvioitu jugurtilla, siivooja lomalla vielä aamuun).

Jotain sukua myyrälle?

Kurkistus.

Kananmuna tarkastetaan ensin.

Ja tarkastustiimi kasvaa.

Lopulta jaksetaan jopa kopin suojista lähteä puuroa maistamaan.

Eläimellinen päivä

Tänään tuli herättyä itselleni harvinaiseen aikaan, aamulla (yliopistolla iso osa luennoista alkaa itselläni vasta kymmeneltä tai myöhemmin, ja tähän aikaan vuodesta luentoja on vähän) . Janinalla oli ymmärrettävästi ikävä rottalaisiaan, niin sovittiin että hän poikkeaa pieniään katsomassa samalla kun heittää isänsä töihin. Kellon soidessa olin yllättävänkin virkeä, ehkä osasyynä se, että pakollisen aikaisen liikkeelle lähdön sijaan oli tiedossa pitkä kotiaamu rottien ja rotista juoruilun parissa. Janinan tuloa tuli sitten ikkunastakin kurkittua, ja livahdettua heti autolle moikkaamaan Rikiä ja Joonasta. Mie en suinkaan ole yhtään ihastunut Janinan koiruuksiin. Ja onneksi pojatkin tykkäävät rapsutuksista. Tänään autossa oli poikien lisäksi yksi kaunis koiraneitikin joukon jatkona.

Kannettiin sitten autosta lisää apetta ja kuiviketta rottamuksille, ja Janina siirtyi katsomaan mitä kullekin poppoolle kuuluu. Aloittaen muksuista, joiden elämässä viikkokin on aikana pitkä. Olin eilen erottanut vanhemmat tytöt ja mammat pojista ja ominut tytöt itselleni makkariin vauvalan sijaittua aiemmin täysin Mikon työhuoneessa. Eläinmäärä kun olisi toki fiksuinta pitää pienenpänä sielä missä nukkuu, mutta sitä mielellään pitää laumaa sielä missä tulee paljon touhuttua. Mutta tyttöjä olikin poikueissa vähemmän. Samalla aloitettiin muksujen kuvausrumba, jossa pienet eivät olleet kovin avuliaita. Koko ajan oli jonkun pää kainalossa, toisen hihassa ja kolmannen sisaruksen alla. Kyllä sitten lopulta kuitenkin kaikista on jonkinmoiset kuvat Janinan kotisivuilla.

Sen jälkeen oli vuorossa aikuisten rottien läpikäyminen, ja hoidokkien olosuhteet saivat puhtaat paperit ;) Juteltiin siinä sitten samalla Jolenen mahdollisesta tulevasta poikueesta, ja yhdestä mahdollisesta sulhaskandidaatista, Ratazana's Naveenista.

Janinan lähdettyä minulla oli vielä muutamia tunteja aikaa ennen projektiryhmän kokoontumista, joten päätin käyttää ajan hyväkseni jauhomatoviljelmän puhdistukseen ja tuvan altaan poissiivoamiseen. Uuden käärmeterraarion mukana tullut jauhomatoviljelmä kun tuli aluksi vähän laiminlyötyä, ennenkuin viljelmälle keksi enemmänkin käyttöä. Munanetistä kun tuli luettua, että meille perjantaina saapuvat uudet laumanjäsenet, viiriäiset, pitävät jauhomadoista. Tuvan allas taas kasvoi lähinnä levää takaovesta tunkevan päivänvalon suosiollisella avustuksella, joten päädyin siirtämään sen kalat makkarin isompaan altaaseen ja tyhjentämään tuvan altaan muiden projektien tieltä.

Projektiryhmän kokouksesta kotiuduttua ehdin istahtaa vain hetkeksi, kun Mikko jo tulikin töistä tuoden uudet liukulasit käärmeterraarioihin hajonneiden tilalle. Sitten lähdettiinkin kaupoille hakemaan viimeinen puuttuva silaus: tiheämpi kattoverkko kiinnitystarpeineen. Siinä olikin sitten ilta-askereet: kattoverkot kiinnitettiin ja liukulasit asennettiin paikoilleen. Pitkän odotuksen jälkeen Ebony & Saaga sekä Wonka pääsivät uusiin terraarioihinsa. Juuri samoihin aikoihin tulikin sitten sopivasti viesti henkilöltä, joka oli jo aiemmin käynyt yhtä tyhjenevää terraa meillä katsomassa. Kävi sitten hakemassa sen heti pois pyörimästä, niin tänne jäi sitten enää yksi ylimääräinen terraario.

Käärmeiden uusi tuplaterra.

Ebonyn ja Saagan puoli.

Wonkan puoli.

Loppuillasta olikin sitten ihana katsella kun käärmeet tutkivat uusia asumuksiaan, ja rottamuksut painivat omissaan. Alkaa vain tuo russian blue agouti tyttö, Janinan Seraphinaksi ristimä, tuntua vaarallisen omalta. Neiti on paitsi poikueen uteliain, myös kovin seikkailunhaluinen. Tänään vietäessä muksuille pähkinöitä, oli Sera-neiti koko ajan pyrkimässä jaloittelemaan. Tai ainakin melkein koko ajan - välillä oli pakko kinastella siskojen kanssa pähkinöistä. Vähän aiemmin Bananarama oli kyllä päästänyt omat muksunsa jaloittelemaan likkojen häkin päälle nostamalla dunan yläosaa hieman paikaltaan. Tuli sitten kiire etsiä nipsut sen terraan, vaikka muksut kiltistä välillä takaisin dunaan kiipeilivät.

Kuka tällaista voisi vastustaa?

Huomaa siskon tyylikäs sukellus pähkinän kimppuun.

Suureen seikkailuun lähdössä.

Pähkinöiden hakua jonomuodostelmassa.

Emo ja sisko.

Viereisen boksin tytöt ihmeissään tyynynä olleen mamman karattua kuvasta.

Varsin eläimellinen päivä kaiken kaikkiaan.

Mamman pienet

Mie en ole oikein koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka kutsuvat eläimiään lapsiksi ja itseään niiden vanhemmiksi. Saatan myös häkeltyä, jos joku kysyy itseltäni mitä meidän lapsille kuuluu. Hetken ajan käyn läpi mielessäni, miten ko. henkilö muistelee meillä olevan lapsia, ennenkuin tajuan hänen alun alkujaankin tarkoittaneen meidän eläinlaumaa. Mutta... Nyt olen taas viikonloppua poissa kotoa, ja välimatka on omiaan korostamaan miten sitä noista pienistä höösää. Avomiehen soittaessa en tule kysyneeksi hänen kuulumisiaan, vaan alan käydä läpi kotona olevaa eläinlaumaa. Mitä tytöille kuuluu? Onko Wonka ollut millä tuulella? Onko mammat varmasti saaneet ruokaa? Muutakin kuin jyviä? Ai millaista puuroa? Entä muuta kuin puuroa? Mikko vastailee tottuneesti, ja lupaa lopuksi laittaa mammoille jyvien ja puuron lisäksi vielä hedelmiä. Lopettaessani puhelun huomaan miettäväni, laittoiko Mikko puuroa ja hedelmiä vain mammoille, vai myös likoille, mutta en viitsi sitten soittaa peräänkään. Likat kun pärjäisivät hyvin pelkillä jyvillä, mutta ne _rakastavat_ puuroa ja hedelmiä. Samalla tiedän kysyväni asiaa seuraavana päivänä, vaikkei sillä olekaan väliä.

Viikonloppureissusta palatessa rottahäkki on ensimmäisiä kohteita kotona. Joskus sitä huomaa olevansa häkillä jo ennenkuin on ehtinyt ottaa kenkiä pois jalasta tai takkia pois päältä. Rapsuttelemassa tyttöjä korvan takaa höpötellen kuinka laiminlyötyjä toiset ovat olleet, kun ovat olleet häkissä kokonaiset kaksi päivää, eivätkä varmaan ole rapsutuksiakaan saaneet. Ehkä ei edes nameja, pikku kullat. Likat tulevat haukotellen luukulle nuolemaan sormia ja naksuttelemaan, ja Mikko toteaa tyttöjen kyllä jaloitelleen edellisenä päivänä. Ja saaneen pähkinöitä. Jatkan hetken höösäämistä, kunnes tytöt livahtavat tutkimaan huonetta.

Kyse ei suinkaan ole siitä että en luottaisi Mikkoon lauman hoitajana. Tai että kuvittelisin että kukaan muu ei selviäisi miun laumani kanssa yhtä hyvin kuin mie itse. Tiedän, että likoille ei koituisi pienintäkään haittaa edes siitä, että ne istuisivat pari päivää häkissä syöden pelkkiä jyviä. Silti se on jotenkin kiva kuulla, että kotona kaikki on pyörinyt kuten ennenkin, vaikka itse olin hetken poissa. Se helpottaa lähtemistä: voin lähteä reissuun vailla pienintäkään murhetta siitä, tulevatko eläimet hyvin hoidetuiksi. Ja silti huomaan aloittavani kysymyslitanjan taas kun puhelin soi. Ihan vain kuullakseni, että kaikki on kuten ennenkin.

Siivousyö

Yövirkkuna ihmisenä yötunteina voi havahtua havaitsemaan monia asioita joita monelle ihmiselle ei tulisi mieleenkään tehdä keskellä yötä. Yksi tällainen on rottahäkin siivous ja uudelleenjärjestely. Mutta jos yhdeltä yöllä tajuaa rotilla olleen saman järjestyksen jo kuukauden, mitä sitä muuta voisi kuin laittaa suursiivouksen pystyyn. Ja tietenkin heti eikä aamulla. Häkeistä vain sisustukset pois ja kaikki tavarat pesuhuoneeseen tasoja myöten. Likat pääsivät siinä samalla sitten yöjuoksuille. Osa tavaroista meni pesun jälkeen vaihtoon, ja päätyi sitä myötä hoitorottien häkkejä piristämään. Tällä kertaa likat saivat pari uutta kierrätyskatoslöytöä käyttöönsä: hieman saumoistaan ratkailleen kankaisen puurunkoisen lehtikorin, sekä kruununmallisen kankaisen kissanpedin. Viime kuussa hankittu juoksupyöräkin palasi häkkiin, vaikkei yksikään omista rotista ole siitä ainakaan toistaiseksi kiinnostunut.

Häkin siivoukseen hurahti pari tuntia, mutta yöunille pääsyyn vielä yli tunti lisää - Jolene kun ei olisi malttanut palata häkkiin ollenkaan. Onneksi uudesta käärmeterrasta puuttuu enää uusi liukuovi ja tiheämmät kattoverkot, niin saa sitten käärmeet sinne ja vanhat käärmeterraariot pois lattioilta. Poistuu viimeisetkin ylimääräiset esteet likkojen jaloittelualueelta. Likkoja nuo eivät kyllä tunnu haittaavan - vain niiden kiinnisaantia.