Tänään tuli sitten kaksi viikkoa täyteen hoitorottien saapumisesta. Kahdessa viikossa arki on ehtinyt astua jossain määrin kuvaan, ja rutiinit muodostua. Kummasti sitä 55 rotan rottalaakin pyörittää, vaikka normiarjessa viiden laumakin tuntuu välillä vaativalta (johtuen ehkä osittain siitä, että viisi pilalle hemmoteltua prinsessaa osaavat vaatia). Tänään aamu alkoi häkkien puunauksella. Osa häkeistä tuli pestyä kunnolla toissapäivänä ja osa eilen, joten tälle päivälle oli enää työhuoneen rottahäkit Mikon rottien häkkiä lukuunottamatta. Virikkeet pesuun, kuivikkeet vaihtoon ja häkit pesuun. Ja sitten toki isompaan siivoukseen kuuluva virikkeiden vaihto - pikkutytöt saivat pitkän putken, nuoret pojat uuden mökin... Jotain uutta ja ihmeellistä kaikille. Häkkien siivoamisen yhteydessä on myös helppo käydä rotat yksitellen perusteellisemmin läpi, kun kaikki pitää kuitenkin boksiin nostaa ja boksista pois. Etenkin nyt kun tuntuu että aikuiset rotat jäävät ihan liian vähälle räpläämiselle kun talossa on 22 muksua, joita pitää sosiaalistaa. Eipä sillä että aikuiset tuntuisivat tästä nokkiinsa ottaneen - pikemminkin ne tuntuvat pitävän siitä että sitä panostaa sitten monipuolisempaan ruokintaan. Herkkulautanen tuntuu voittavan vieraan ihmisen paijailut.
Ruokinnat ajoittuvat pääosin iltaan, elleivät jotkut ole kuivaruokakuppiaan tyystin sitä ennen tyhjentäneet. Iltaisin käydään myös muksuboksit läpi. Vaikka muksuja olisikin tullut jo päivän joutohetkinä moikkailtua ja syliteltyä, yksikään pesue ei saa iltapalojaan ennenkuin kaikki ovat käyneet sylissä ja olleet hetken seuroissa. Jälkimmäinen ei tosin yleensä ole ongelma - kättä kun on kauhean kiva tutkia. Kiinni jääminen ja syliinjoutuminen ei aina niin huvittaisi, vaikkei sylissä joudukaan kauaa kerrallaan olemaan. Räpläämistuokion jälkeenkin unohdun usein joksikin aikaa katselemaan muksujen ruokailua. Ensin ollaan aina niin kovin varovaisia uusien tuoksujen ja makujen suhteen, mutta kummasti kun aamu tulee on lautanen tyhjä ja maitorahka/jugurttipäivinä boksin seinätkin kuvioitu pienillä tassunjälkipainanteilla.
Tänään Saija poikkesi tavaroita hakemassa ja samalla muksuja moikkaamassa. Koitti sitten kääntää huomiotani Sera-neidistä neidin kuviottomaan siskoon tai toisen poikueen agouti essexiin. Mutta kun se on Serassa se luonne johon tällainen lemmikkirottailija on jo ehtinyt silmänsä iskeä. Onhan se omaankin makuun turhan kuviollinen isohkoine otsatähtineen, mutta niin valloittava. Ja päivä päivältä todennäköisemmin jäämässä sijoitukseen tänne. Kovasti jo sekin kiinnostaisi, millainen Sera olisi emona omaan emoonsa nähden, ja millaista jälkeä se jättäisi, essexeillä kun noissa tähtien koissa on välillä isoja eroja saman poikueen sisälläkin. Mutta nuo nyt ovat vielä kaukaukana tulevaisuudessa. Saijan piti sitten heti siitä agouti essex naperosta Janinalle soittaa, josko se menisi Saijalle sitten. Olisi ensin täällä Seran kaverina kunnes kummallakin olisi vähän enemmän kokoa ja asennetta.
Janinalla on kämppä varmistunut, ja sen myötä hoitorottien lähtö alkaa lähestyä. Päiviä ei ole vielä lyöty lukkoon. Samaan aikaan päivää sekä odottaa että ei odota. On yhtä aikaa ihanaa päästä keskittämään huomiotaan taas pienemmälle rottajoukolle, kuin haikeaa sanoa heipat monelle kauniille ja kiintoisalle rottapersoonalle. Mutta ymmärtähän sen, että moisia tulee omistajankin ikävä, kun on niistä erossa joutunut olla. Lähtöön asti arki kuitenkin vielä jatkuu uusissa urissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti