Näyttelyyn ilmoittautumisia ja linkkejä

Porvoon näyttely lähestyy, ja itseni piti nyt yöllä laittaa ilmotkin menemään. Rottien tietoja kirjatessa totesin homman loppuun viemisen jäävän kuitenkin paristakin syystä huomiseen. Mikko ilmoitti haluavansa pojistaan näytille Alastairin ja Tanqualin. Alastair on selkeä tapaus, mutta Tangualin kohdalla aloin muistella olleen puhetta ettei se välttämättä olisikaan russian buff, vaan russian silver. Russian silver on koestandardissa, eli ilmohinta on eri, joten joudun varmistamaan asian vielä huomenna Mikolta ennenkuin laitan ilmot maksuun. Samalla aloin sitten pohtia Elizan ilmoittamista. Elizan muksut ovat näyttelypäivänä yli vieroitusikäisiä ja päivää vaille luovutusikäisiä. Eli Elizan tuskin voisi katsoa varsinaisesti rikkovan näyttelysääntöjän kohtaa että eläin ei saa olla imettävä. Kuitenkaan Elizaa ei viitsi ottaa pois naarasmuksujen luota heti niiden ollessa vieroitusikäisiä pelkästään näyttelyn takia, eli käytännössä imettäminen varmaan jatkuu, ja emo on sitä myöten siinä kunnossa, ettei sitä viitsi näyttelyyn kuskata. Kuitenkin vaikka hyvin suurella todennäköisyydellä Eliza on näyttelypäivänä siinä kunnossa, etten ole sitä näytille viemässä, minua houkuttaisi ilmoittaa se. Että olisi sitten olemassa se mahdollisuus, että jos se päättää lopettaa imettämisen omaehtoisesti tuota ennen ja näyttää näyttelykuntoiselta, sen voisi napata sitten näyttelyaamuna mukaan. Tässä kuussa rahatilanne tulee kuitenkin muutenkin menemään tiukille, niin tuntuu hullulta edes harkita laittavansa rahaa sellaisen rotan ilmoon, jota tuskin kuitenkaan raaskii vielä mammalomalta näyttelyyn kiskoa. Etenkin kun maaliskuussakin on sitten jo tuplaluokat. Pari euroa ei kyllä toisaalta tässä konkurssissa paljoa tunnu... Täytyy miettiä asiaa huomiseen.

Vasta ikiä laskiessani tajusin myös melkein unohtaneeni ilmoittaa yhden junnuista, Sanariksen. Olin tehnyt päätöksen Muhkun ja Elisen ilmoittamisesta jo ennenkuin tehtiin päätös siitä, että Sanaris jääkin kotiin. Siinä ei vain sitten osannut heti yhdistää, että kun poika jää kotiin, sen voi toki ilmoittaa näyttelyynkin samaan tapaan kuin siskonsa. Eli meiltä lähtee sitten kolme junnua debytoimaan. Hetken mietti jo Faraksen ilmoittamista, siltä varalta että se meillä vielä näyttelyn aikaan on. Se ei kuitenkaan ole varmaa (ensisijaisesti kun toivon sen löytävän uuden kodin sitä ennen). Ja jos niin käykin, että poika täällä silloin vielä on, voisi näyttelyn myyntipöytä edistää paremmin pojan siirtymistä uuteen kotiin. Vaikka tietenkin vähän huvittaisi verrata Sanariksen ja Faraksen saamia arvosteluja. 

Tapsa on taas kovin ihastunut talouden 2,5-viikkoisiin, ja on jo valmiiksi haikeana seuraavasta poikuetauosta kun talossa ei yhtäkkiä olekaan yhtään pieniä (pieni tällainen tauko saadaan toivottavasti aikaan ennen kevät/kesän poikueita). Onhan tuossa ikävaiheessa kyllä oma viehätyksensä, kun muksut ovat vielä pieniä, ja turbovaihe on vasta haussa. Samalla Tapsa sitten tilasi miulta muksun, joka pysyisi aina yhtä pienenä. Mie olen aina sanonut sen olevan mahdotonta, mutta tälläkertaa jouduin valitettavasti heittämään, että onhan meillä Noksu. Muksu kyllä kasvaa, muttei tahdo vieläkään ottaa muita kasvussa kiinni. Mie todella toivon, ettei muksusta jää kääpiökokoista. Ja pohdin edelleen, kuinka eettistä muksua on tuossa porukan jatkona pitää, ellei se oikeasti ala saavuttaa muita. Pitää sitten torstaina näyttää muksu Saijalle ja Janinalle ja kysyä taas objektiisempia mielipiteitä miten pienen kanssa toimia. Pelkään olevani kyseisen pienen kohdalla liian sokea.

Neljän oman muksun ohella saatan saada Saijalta yhden kyytiläisen mukaan Tampereelle. Tulee sitten kunnon rottakuriirointireissu :) Olo on todella ristiriitainen torstaita ja viikonloppua odottaessa: odotan palavasti rottamäärän pienemistä, että on taas paremmin aikaa kaikille. Samalla en kuitenkaan haluaisi kenenkään lähtevän: jokainen kun on eri tavalla ihana. Nyt kun Elizan muksutkin alkavat liikkua pesän ulkopuolella, vilinää alkaa olla liikaa, mutta silti yksikään yksilöistä ei ole ylimääräinen. Voin kuitenkin sanoa, ettei meillä enää astuta näin montaa naarasta lyhyen ajan sisään ellei ole 200%:n varmaa että ne edelliset eivät oikeasti ole tulleet kantaviksi. Vaikka ei tämä vilinä toki ole edes niin paha kuin se voisi olla, jos Jolenekin olisi saanut normaalikoisen poikueen. Ja sekin oli toki oma valinta, että tahdoin Seran synnyttävän täällä babyboomista huolimatta.

Otsikossa lupailin myös muutamia linkkejä. Kumpaankin ensin mainittuun on tullut itse nyt viime päivinä törmättyä, ja ne ovat mielestäni eri tavalla mielenkiintoisia. Ensimmäisessä käsitellään rottien mycoplasmaa ruumiinavauskuvien kautta. Kuvamateriaali sivuilla ei ole siis kovin kaunista katseltavaa, mutta mielenkiintoista. Toisessa päästään puolestaan liikkuvan kuvan ääreen seuraamaan koripalloilevia rottia lapsille suunnatussa ohjelmassa. Sen verta paljon on itsekin saanut törmätä kesyrottia koskeviin ennakkoluuloihin, että on aina erittäin positiivista, kun rotat saavat myönteistä huomiota osakseen. Kolmanteen tuli törmättyä nyt yöllä, ja sielä käydään keskustelua tulevassa eläinsuojelulain uudistuksesta. Sielä on mahdollista jättää myös oma kannanottonsa aiheesta. Edellisen blossani olleen blogilistauksen jälkeen olen löytänyt kyllä myös paljon uusia rottablogeja, joten niistäkin voisi varmaan taas joku päivä listaa laittaa, josko niistä löytyisi jollekin muullekin taas uutta luettavaa.