Koppihoitoa

Vielä askeettinen selliosasto tarkkailuvankeineen.

Tuiken vinguttaminen isossa häkissä alkoi, joten likkalauma voitti itselleen lomamökin ilman järvenrantamaisemaa. Saijan haettua pikkutytöt oranssipohjainen junnula kun vapautui likoille totutushäkiksi. Sinne saa sen verran virikettä mahtumaan, että neidit pärjäävät mainiosti siihen asti että sisäistävät että Tuike on kiva tyttö, eikä likkojen linnassa tunkeileva vinkulelu. Viime yön lauma joutui tyytymään vielä mammailuboksiin, jossa oli taas niiin tylsää, mutta jossa nukuttiin nätisti samassa kasassa. Muutamille matameille vain on taas kauhean vaikea sisäistää sitä että uusi tulokas pitäisi päästään omaankin häkkiin. Viis siitä että uuden tulokkaan myötä häkkiin saa suursiivouksen ja uusia virikkeitä. Mutta totutelkoot sitten pienemmässä, jos kokevat sen helpommaksi.

Poseidonin kunto on jatkanut huononemistaan, ja kun poikaa Saijallekin näytin, oli hänkin sitä mieltä että lopetus alkaa olla pojan kohdalla se paras vaihtoehto. Sen verran luisevaksi tuo herra on nyt mennyt. Poseidonin kunnon romahtaminen vahvisti myös harkinnassa olleen päätökseni pitää Myyrä ja Ares täällä loppuelämänsä ajan. Mitä enemmän asiaa mietti, sitä vähemmän sitä piti ajatuksessa lähteä laittamaan noita 20 ja 24kk vanhoja poikia uuteen kotiin, kun niiden jäljellä oleva elinikä mitataan parhaimmillaankin vain muutamissa kuukausissa, ja huonoimmillaan viikoissa, etenkin jos pojat joutuisivat täysin uuteen ympäristöön vieraalle ihmiselle tynkälaumana. Vanhat urokset kun stressaavat tuollaisia muutoksia kaikkein herkimmin. Niin melko samalla ne tuossa hoitaa mitä omansakin. Lauman nuoremmille kun on jo uusi koti tiedossa.