Tiedän että kelloja siirrettiin joku aika sitten. Joku siirsi kuitenkin selvästi liikaa. Saija kun meni tänään vihjaamaan, että talon ainoat pienet ovat paitsi isoja, myös luovutusikäisiä. Kumpikin fakta tuntui hetken kaukaa haetulta, ja alkuun vaakakin oli minun puolellani Saijaa vastaan. Se kun ilmoitti yhden ison pojan painoksi vain 76 grammaa. Tämä lukema kuitenkin kyseenalaistettiin, ja vaa'an uudelleen sijoittelun jälkeen se vaihtoi leiriä ja poikasten painoiksi tuli 140-160 grammaa. Eli on ne sitten isoja. Ja viisiviikkoisiakin huomenna.
Lopputulemana Saija sitten vei Delilahin pikkupojat pois. Tai oikeastaan 3/4 osaa niistä. Saijan kanssa samaan aikaan kun poikkesi yksi poikasenhakija kumppaninsa kanssa hakemassa sen neljännen. Ja riitti siinä muutenkin vilinää enemmän kuin muksut ovat hetkeen nähneet, kun Tiina ja Tero tulivat kanssa noita härpäkkeitä katsomaan. Pikkupojatkin katsoivat sitten varmemmaksi olla hyvin kilttejä poikia, ja pysytellä tallessa olkkarin pöydälle nostetussa häkin pohjassa, siinä missä ne normaalisti vilistävät pitkin pöytää vyöryttyään boksin reunan yli. Sylissäkin olivat niin nätisti sormia maistelematta, nuo vieraskoreat (suloiset) riiviöt.
Likat saivat jäädä vielä muutamaksi päiväksi mammansa luokse, ettei talo kertarysäyksellä muksuista tyhjentynyt. Tuikekin saa sitten olla vielä loppuviikkoon siskoporukassa ennen muuttoa Delilahin kanssa likkahäkkiin. Pikkuhiljaa ajattelin kyllä jo alkaa neitiä tutustuttaa sohvalla uusiin asuinkumppaneihinsa, niin ei joudu sitten kylmiltään isojen seuraan. Kaikesta huolimatta neiti kun on miulle yhä pieni ja kakara. Olkootkin reipas, utelias ja kovin meneväinen touhottaja. Papereita Saijalla ei ollut tuolle tänne jäävälle lapselle vielä mukana, niin vielä jonkin saa jännittää pikkuisen nimeä. Tässä poikueessa kun tytötkin ovat kuulemma Homereita, neitiparat. Saija osaa joskus olla kovin julma pinille rottamuksille ;)
Aamulla ehti sitten myös Exposta viesteillä, ja varata paikat Janinan autosta. Ilmojen teko kyllä roikkuu edelleen, kaavakkeet sain kuitenkin jo tulostettua. Pitää nyt varmaan vain vihdoin ottaa se kynäkin käteen, kauhean montaa kertaa hommaa kun ei voi enää siirtää huomiseen ilman että harmittaa. Mikä siinä onkin, että ilmot tahtoo aina jäädä viimeisille päiville, vaikka kuinka hyvissä ajoin tietäisi ketä aikoo ilmoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti