Hoitokakaroita

Hoitokakarat

Saija alkoi miulta taas eilen vauvakuumeesta kysellä. Tällä kertaa poikuetauko ei ole venynyt vielä niin pitkäksi, että  se olisi pahaksi päässyt (etenkin kun kotona on nyt kakarat Libna, Iita, Pamaus ja Frederik). Saijalla oli kuitenkin hoitopaikalle tarvetta, eikä meillä nyt kuitenkaan niin vilinä ole ettei sekaan mahtuisi. Niin meille tuli sitten kolme vierailevaa tähteä. Alkuun olin varalla ottamaan Lumikin ja neljä kääpiötä pariviikkoisista luovutusikään, mutta toisen Susannan napattua sen katraan meille tuli loppuviikoksi majailemaan kolme vähän isompaa kakaraa. Vähän oli muksut muutosta hämillään, mutta varsin äkkiä sitä lähdettiin uutta asumusta tutkimaan.

Loma-asuntoa

Häkin tekstiilit valittiin toki asukkaiden mukaan; Saijan likat saivat lilaa fleeceä koreihin ja kirjaillun paidan riippariksi. Ja toki tytöillä on myös pinkki/lila sputnik ja pinkki taso - ettei nyt heti täysin outoon ja vieraaseen ympäristöön joudu. Näistä neideistä kaksi kun on Saijalle jäämässä, ja yksi lähdössä maailmalle - Saija on jo oppinut ilmoittamaan miulle heti ennakkoon että kaikki meille tulevat kakarat on varattu. Miusta kun on tullut kovin varovainen vapaiden muksujen suhteen sen jälkeen kun Marika jäi vahingossa meille - ei sillä etteikö Marika olisi ollut mitä mainioin vahinko. Marikanhan kun piti kanssa alkuun olla meillä vain kolme viikkoa...

Tuikelta ei ole vielä kiimaa löytynyt, eli vielä ei päästä laskemaan päiviä seuraaviin poikasiin. Mutta kyllä niitä jo pikkuisen odotellaan. Mieluiten hyvin lemmikkitasoisia, etteivät jää vielä vahingossa tänne (Tapsalla taas toiveet ovat enempi hyvin lupaavissa, että mie sortuisin) ;) Kameran purkamisen myötä tuli myös lisättyä muutamia parikuvia Tuikesta ja Flaksista parin postauksen taakse viikonloppukuulumisten oheen.

Likkarivi

Tutustumista häkkiin

Loma-asunto kokonaisuudessaan

Kaikenlaista sitä markkinoidaankin

Itse tulee aika paljon rottahäkeistä lueskeltua, ja eri sisustuksia googleteltua tuttujen foorumien kuvien lisäksi. Äsken tuli taas pitkästä aikaa törmättyä rotille markkinoituun häkkiin, joka vetää vähän hiljaiseksi. Yhdestä nettikaupasta löytyi Ferplast Ratatout 60 -rottaterraario, joka on nettikaupan mukaan optimoitu rotille ja pienille hiirille, ja joka on niille monin tavoin ihanteellinen asumus; lasin läpi eläimet ovat hyvin seurattavissa, ja mukana tuleva taso ja tarvikkeet auttavat tekemään asumuksesta täydellisen elinympäristön. Tämä rotille markkinoitu asumus on kooltaan 62,5*34,5*39cm.

Eipä sillä, pidetäänhän rottia labrabokseissakin. Että ei tuo sikäli niiin tavattoman pieni ole, eikä menisi Suomessakaan edes eläinrääkkäyksen puolelle (minimitat kun ovat mitä ovat...). Mutta jotenkin vain pistää silmään, mitä Ferplastin suunnittelijat ajattelevat ideaalista rotta-asumuksesta samaan aikaan kuin Suomessa rotille markkinoidaan saman valmistajan hieman eri koko luokkaa olevia frettihäkkejä.

Täältä löytyy häkistä kuvakin: http://www.petplanet.co.uk/product.asp?dept_id=456&pf_id=50205

Rottahöpinöitä

Susku on nyt matkalla takaisin kohti Tamperetta, ja hauskaa oli. Äänikin sitten lopulta kesti, vaikka toissa päivänä näytti huolestuttavalta, ja kämppääkin sai vähän inhimillisempään kuntoon. Mitä nyt kylppäri oli tuttuun tapaan täynnä rottakamppeita, kun en jaksanut niitä pesun jälkeen kuivata kaappiin. Mutta sehän on nyt vain kotoisaa ;)

Pariskuntakuvia illalta: Flaksi kuikuaa

Susku suunnisti tänne eilen kolmen maissa, ja ensiksi touhuttiin hetki rottamusten kanssa täällä. Lähinnä miun piti vain näyttää noita rottamuksia mukaan lukien nuo hollantilaiset, mutta rottia käsiin otettaessa kävi vähän turhan ilmeiseksi että edellisestä kynsienleikkuusta oli kaikilla vierähtänyt turhan pitkä tovi. Niin tuli sitten käytyä kaikki rotat samalla läpi kynsisaksien kera. Oli niitä sitten kivempi muillekin käteen antaa. Nykyään kynnet tulee pätkäistyä kaikilta aika rutiinisti kerta viikkoon, mutta joskus siitä sitten vähän lipsuu. Ja terävät sapelit paljastavat lipsahdukset heti. Samalla sitten vertailtiin vähän Libnaa ja Suskun kasvattia Mongoose Dogia, eli kahta pientä sk agouti prinsessaa. Mongoose Dogissa pisti itsellä ensimmäisenä silmään tassunpohjat, jotka olivat aivan kuin likka olisi kävellyt musteessa. Varpaat olivat kyllä sitten vaaleammat. Vähän menin kyllä neitiin ihastumaan, mutta omasta laumakoosta johtuen se muutti Janinan luo asumaan. Aiemmin kun oli Janinan kanssa alustavasti puhuttu, että tuosta poikueesta olisi voitu ottaa yksi sk agouti naaras yhteisomistukseenkin tänne meille. Mutta se oli ennenkuin meille tuli sitten Libna.

Mongoose Dogia lähdettiinkin sitten seuraavaksi Janinalle viemään. Tapsa liittyi mukaan seuraksi, kun hänellä ei sitten ollutkaan peli-iltaa osalla porukasta olleiden muiden menojen johdosta. Päätettiin kuitenkin varmistaa reitti kartasta vielä varmuuden vuoksi, kun Susku ei ole suunnalla aiemmin ajanut, ja itselläni on maailmain surkein suuntavaisto. Kirjoitin osoitteen ulkomuistista Google mapsiin, ja lähdettiin sitten matkaan, vaikka Tapsa vähän ihmettelikin reitin poikkeavan viimekertaisesta. Viimeksi reitti oli kuitenkin katsottu Tapsan vanhemmilta Janinan luo, joten en siihen sen kummemmin reagoinut, vaikka Tapsasta reitti poikkesikin etenkin loppuosastaan - ainahan reittiopas tarjoaa useampia reittivaihtoehtoja.

Pientä nuuhkimista

Oli se kyllä sitten vähän noloa soittaa Janinan vanhalta asunnolta Larantieltä, että mikä se nykyinen osoite olikaan. Tai oikeastaan asunnon läheiseltä hiekkakentältä. Tapsa ja Susku hyödynsivät tauon käymällä katsomassa kivaa kalliokoloa samalla kun mie jouduin tunnustamaan Janinalle että tuli mentyä hiukka vikaan. Onneksi kuitenkin vain hiukan; lyhintä reittiä olimme himppasen alle kuuden kilometrin päässä, ja niin matka jatkui. Kyllä minä olinkin loppumatkasta vähän ihmetellyt, kuinka ympäristö näytti kovin erilaiselta kuin viimeksi... Mutta päästiin sitten kuitenkin perille asti, ja perillä meitä oli heti eteisessä vastassa Jonas, Riki ja tälläkertaa myös Pimu - sekä tietysti myös Janina.

Paikanpäällä Janina kiusasi meitä - tai miun onneksi lähinnä Suskua pienillä rottalapsilla. Muksujen söpöydestä huolimatta pesissä kun ei ollut oikein mitään minulle tällä kertaa, mutta Suskulle Janina koitti kovasti kaupitella pientä rex agouti poikaa. Itse keskityin pyörittelemään etenkin essex -lapsia, kuten Janinan mukaan teen aina hänen luona käydessään. Mutta pitäähän sitä pyrkiä näkemään mahdollisimman paljon oman muunnoksensa edustajia mahdollisimman eri ikäisinä. Silloinkin kun niillä on karvat hassusti kikkarallaan - nytkin muksuissa oli yksi rex essex. Tosin vielä hassummin kikkarallaan ne olivat Janinan junnu-uroksella, joka vielä hakee lopullista rexaustaan. Muutama tunti siinä sitten höpistiin ja palluteltiin muksuja, ennenkuin suunnattiin takaisin Turkuun ja kauppaan.

Putkilittaa parin kesken

Kotona laitettiin sitten ruokaa Suskun kasvattamista kesäkurpitsoista ja vähemmän hienoista ruoka-aineista, ja innostuttiin höpisemään niin omavaraisuudesta, asumisesta kuin muustakin yleisestä. Aina siinä määrin, että jos mie joskus bongaan jostain ihanan ison maatilan tai vanhan kyläkoulun kunnon pihalla, niin tiedän ketä lähden yllyttämään kaveriksi ;) Tapsa kun ei ole vakuuttunut muutamaan miun kanssa kahdestaan minnekään keskelle korpea, ainakaan niin kauan kuin mie en ole kauhian kiinnostunut sen harrastuksesta. Ja harva on kyllin hullu viehättyäkseen sekä jästipäisistä vuohista että maatalouden tuhoeläimistä. Mutta ensin pitää kyllä voittaa lotossa (tai ainakin valmistua ja päästä töihin).

Ilta meni sitten höpinän, leffan ja salamashown merkeissä. Suskun mentyä jo nukkumaan valvottiin sitten vielä hetki Tapsan kanssa Flaksia ja Tuiketta, mutta Tuikella ei vaikuttanut olevan kiimaa, niin kumpikin pääsi sitten yöksi omien laumatovereidensa seuraan. Olivat kyllä varsin sopuisan oloinen pari, ja vaikka kiimaa ei löytynytkään, niin kovin kiinnostuneesti ja rauhallisesti pari teki tuttavuutta. Ainakin verrattuna osiin omia neitejä urosseurassa.
 

Jota seuraa siltalitta

Aamupalallla höpinät jatkuivat niin rottakasvatuksesta, eläinkaupoista kuin eläinten pidosta yleisemminkin. Keskustelua osaltaan siivitti niin Suskun työ eläinkaupanmyyjänä, kuin aamulla bongaamani keskustelu häkki- ja terraarioeläinten pidon eettisyydestä. Lemmikkipalstoilla kun oli taas väännetty kahden ketjun verran jyrsijä-, kissa, matelija- ja koiraihmisten voimin, minkä lajin lemmikkinäpito on vähiten eettistä, ja mille lajeille on ylipäätään mahdollista taata edes välttävät olot terraarioissa. Käärmeet tuntuivat taas kummasti jäävän ei-ihmissosiaalisina altavastaajiksi, vaikka omasta vinkkelistä yleisimmät lemmikkinä pidettävät käärmelajit ovat ehkä sieltä helpoimmasta päästä: meillä käärmeiden terraariot ovat reilusti minimittoja isommat, mutta verrattuna rottiin ne eivät todellakaan käytä tilaa samalla tavalla: ne liikkuvat tasan silloin kun niillä on nälkä, ja syötyään ne vetäytyvät taas reiluksi viikoksi sopivaan kohtaan sulattelemaan ruokaansa. 90% ajasta noille tuntuisi olevan melko samantekevää minkä kokoinen asumus niiltä löytyy, oletuksena että asumukseen saa mahtumaan lämpimän ja viileän pään, kumpaankin niistä niistä piilon ja niiden lisäksi vesikupin. Syötyään nuo välttävät turhaa liikkumista, ja kun ne taas lähtevät liikkeelle, tähtää se syömiseen, jonka jälkeen ne taas lopettavat turhan liikkumisen. Ellei kumpikin ketju olisi ollut jo lukittuna, olisi sitä ehkä intounut ketjun jatkoksi pientä romaania kirjoittamaan ;) Jyrsijöiden kohdalla tilantarvetta kun mielestäni puolestaan monesti jopa turhaan vähätellään.

Ja välillä taas tehdään tuttavuutta

Tässä vielä linkit noihin keskusteluihin, jos jotakuta teema kiinnostaa:
http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/390142.html
http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/390167.html

Ja jos Janina kiusaisikin Suskua poikasilla, laitoin mie Suskun käymään ennen lähtöään  läpi miun vaate- ja eläintarvikepoistot. Tavaran vähentäminen kun olisi tavoitteena, siitä huolimatta että olen ollut noista vähän turhan laiska ilmoittelemaan. Osa vaatteista ja liukuoviterra pääsivätkin sitten Suskulle hyötykäyttöön täällä tyhjillään pyörimisen sijaan. Itsellä kun on taas ainakin hetken aikaa vakaa päätös pysytellä vain rotissa ja käärmeissä. Niin ei sitä tarvitse olla ainakaan ylimääräisiä asumuksia sortumisia helpottamassa. Ja lähti Tampereelle Suskun matkassa myös pikku Maurits, josta kokonaan unohdin napata paremman kuvan ennen pojan lähtöä.

Oli kyllä kerrassaan hauska viikonloppu, vaikka se tulikin osin Finrexin voimalla vedettyä :)

Ja kurkitaan paparazzia.

Prinssit kotona

Nyt ovat sitten hollantilaiset täällä, ja kovin kummissaan huonontuneista oloista. Häkki kun vaihtui täällä heti kättelyssä pienempään, kun en jaksanut lähteä kokoamaan Lagosta tänne. Frederikiä kun on tarkoitus kuitenkin lähteä koittamaan hiljakseen omaan poikalaumaan sen kotiuduttua, ja Maurits lähtee Suskun matkaan. Mutta näistä suunnitelmista pojilla ei ole vielä tietoa, joten ne tyytyvät ihmettelemään kovin pientä ja astetta autiompaa häkkiä. Ruokanakin oli aluksi vain tylsästi pellettiä raejuuston ja laadukkaiden kissannappuloiden sijaan, joilla Paula on poikia hemmotellut. Juodun siis etenemään poikien sydämiin pitkän kaavan kautta, etenkin kun tähän mennessä poikia on tullut aina nähdessä kiusattua kynsisaksilla (ja huomenna pitäisi taas). Ensivaikutelma miusta ei siis pojista ole ollut varmastikaan lupaava.

Vaikka kyllä sitä pientä hemmottelua itsekin ehti jo harrastaa: käytiin Paulan kanssa eläinkaupoilla, ja rottamuksille tarttui mukaan Hirven rustoisia luita sekä lohta. Vähän vaihtelua sika-naudalle ja kanalle, joita meiltä useimmiten eläinperäisistä löytyy. Alkuun meinasin napata lisäksi vielä poroakin pötkön, mutta vähäisen pakastin tilan johdosta jätin väliin. Pitänee hankkia ennemmin vähemmän mutta useammin noita erilaisia ekstroja. Luut tosin jaettiin rotille heti suoraan pakastimeen jemmaamisen sijasta.

Poikien lisäksi täällä kyllä juonitaan muidenkin pään menoksi. Tuikelta aletaan etsiä nyt kiimaa, ja se pääsee sitten tapaamaan sille sulhoksi kaavailtua Flaksia. Eli piakkoin täällä aletaan toivottavasti Zaya's -poikuetta odotella. Alkuun poikuetta oli kaavailtu vasta hieman myöhemmäksi, Mona Lisan poikueen jälkeen, mutta poikuesuman välttämiseksi suunnitelmaa päädyttiin aikaistamaan.

Kaikki tämä tapahtuu lievän kaaoksen keskellä ärsyttävän kesäflunssan kiusattua miua viime päivät. Niin on nyt pitänyt pakottaa itsensä lepäilemään kaikki ylimääräinen aika kämpän puunaamisen tai muun sellaisen sijaan, että olisi huomenna mahdollisimman virkeä ja tolpillaan. En nimittäin yhtään ala jos miulta menee ääni juuri huomenna, kun saan Suskun tänne seuraksi. Se olisi jo liian julmaa. Niin ehkä pieni kaaos ei niin haittaa, jos se osaltaan auttaisi asiaa välttämään. Vaikka mistä vetoa että alan kuitenkin aamulla hääriä kuin heikkopäinen saadakseni kämpän esittelykuntoon ;)

Viikon järjestykset

Eilen tuli sitten poikien lukaalikin siivottua, ja samalla kuvattua häkit. Poikien häkki luonnollisesti siisteimmillään, mutta likkojen... ...tälläkertaa realistisemmin. En nimittäin tullut kuvanneeksi häkkiä heti sisustuksen valmistuttua, ja sen jälkeen seitsemän likkaa on ehtinyt sotkea asumustaan jo varsin kiitettävästi. Miun rakkaat possut.

Iitakin on otettu nyt varsin hyvin porukkaan, ja se menee häkissä jo tottuneesti muiden mukana. Neidin piippailu kyllä huvittaa yhä. Etenkin kun eilenkin neiti kyllä tyytyväisenä söi herkkuja sylissä, mutta silti se syliin joutuminen on ihan iik iik -tilanne, samoin kuin joskus sylissä olo. Kai tuollaiset pikkuseikat sitten vain unohtaa, kun saa vähän namia käpäliinsä.

Huomenna kotiutuvat myös Hollanninpojat Paulan luota. Fredrik Hendrik koitetaan totuttaa sitten miun laumaan, ja Maurits von Nassau muuttaa Suskun hoiteisiin viikonloppuna. Susku kun on tulossa lauantaina Turkua valtaamaan, niin itsellekin on sitten luvassa rotakasta juoruiluseuraa :)

Poikien kämppä vasta siivottuna

Vanhimmat Ikea-virikkeet alkavat jo hajoilla - ne mitä ei ole enää löytynyt uusia.

Likkojen linna.

Linnan toinen siipi

Iita ja ilmoittautumisia

Meidän kakaralla on nyt kutsumanimi. Neidistä tuli Iita. Lähinnä kohteliaisuussyistä, sillä Vinku-Iita kuulostaa jo hieman ilkeältä. Sellainen tuo kakara kuitenkin on. Elina kyllä varoitteli neidin olevan vähän äänekäs, ja sitä tuo neiti todellakin on. Utelias ja sosiaalinen kyllä, mutta hepuloi välillä ja silloin kaikki on iik ja ääk. Neiti piippailee pienimmästäkin asiasta, ja tekee kyllä itsensä tiettäväksi. Sormet nuollaan, mutta yhtään ei saisi koskea silloin kun tyttö ei halua. Kunnon teini. Meiän Iita.

Tuike ei ole tulokkaasta vielä vakuuttunut, ja niillä on nyt vähän vääntöä ollut. Mutta eiköhän tuo lauma tuosta vielä asetu. Vaikka ehkä ne olisi voinut pitää vähän pidempäänkin pienemmässä neutraalissa häkissä tutustumassa. Tai sitten sitä vain itse vähän ylireagoi, kun tuo kakara on tavallista äänekkäämpi. Niin tulee heti kauhea suojelufiilis, kun toisella hätä. Vaikka pitäisi jo oppia, että neiti huutaa kyllä muutenkin kuin hädässä.

Tänään tuli laitettua myös Jurvan näyttelyn ilmoittautumiset. Vain kaksi rottaa tälläkertaa - pojat, kuten aiemmin suunnittelinkin. Kovin suurta menestystä en kyllä odota, sillä Pamauksellakin on selvästi huonot kylkivärit. Mutta ei kukaan ole täydellinen. Paitsi ehkä luonteeltaan, joka on Pamauksellakin väritystä selvästi lupaavampi. Joskin isot pojat tahtovat opettaa vähän pahoja tapoja miun juniorille. Enää ei tulisi kysymykseenkään päästää poikia jaloittelemaan ilman tiukkaa valvontaa. Heti sitä ollaan kosioreissulle lähdössä, vaikka neidit ovat vielä kovin alaikäisiä. Ja kovin hanakoita myöntämään rukkasia, jos pojat liian lähelle likkojen linnaa koittavat. Niin pitää vähän olla herroja pois päin paimentamassa.

Rottamusten painoja

Saija kyseli minulta kasvattajapäivillä Flaksin ja Tuiken painoja, ja tajusin siinä ettei rottia olekaan tullut pitkään aikaan punnittua. Tänään otin sen sitten urakaksi saatuani ensin siivottua likkojen häkin (sisustus on siinä tosin vielä vaiheessa, kun vanhat häkkitavarat odottavat pesua kylppärissä).

Tältä päivän painot näyttivät:

Pamaus 317g
Dippis 558g
Sanaris 579g
Flaksi 560g

Kakara 120g
Libna 197g
Tuike 363g
Muhku 416g
Eliza 415g
Delilah 456g
Jolene 425g

Kasvattajapäivät 2012

Aamupalaa ja vapaata keskustelua

Eilen oli kotiuduttutaessa sen verran väsynyt, etten jaksanut edes blogia päivittää heti verekseltään. Yleensä itse kun tykkää kirjoitella tapahtumat heti tuoreeltaan. Eilen kotiuminen meni kuitenkin lähemmäs puolta kahtatoista, ja sen jälkeen tuli vielä  laitettua likkoja totutukseen. Alias Needful Thing kun pääsi tekemään tuttavuutta muiden neitien kanssa.

Verrattuna moniin näyttelyaamuihin, lähtö oli lauantaina jopa verrattaen myöhään; vasta klo 8.30. Janina nappasi miut taas meidän talon edestä, ennenkuin mentiin hakemaan Saijaa. Miulla oli matkassa vain kaksi tyhjää boksia: yksi odotetulle Alias tytölle ja toinen varuiksi. Ilman varaboksia kun löytää aina eläimiä, niin eläinkiintiön ollessa lähes täysi seuraavia poikueita odotellessa, on hyvä pitää varansa. Janinalla kuten minullakaan ei ollut mukana yhtään eläimiä, ja Saijallakin vain yksi Tiinan rotta, niin autossa oli alkuun vähän outo tunnelma. Näyttelyreissuilta tuttu kokoonpano istuu väljässä autossa höpisemässä rotista. Takakontti ei ole lattiasta kattoon täynnä bokseja. Ikea-kasseja on autossa vain yksi kappale ja takapenkillä on tilaa valita missä istuu. Hyvin omituista. Mutta kuitenkin varsin mukavaa.

Paikanpäälle saavuttiin vähän ennen yhtätoista, jolloin pihalla oli jo joukko tuttua porukkaa. Keittiöönkin oltiin jo ehditty kattaa aamiaistarpeita tarjolle. Ennen niiden pariin siirtymistä ehdin kuitenkin poiketa Saijan perässä yläkertaan, kun hän meni Roosan kanssa katsomaan poikasia. Poikasia enemmän oma huomio taisi kyllä kääntyä enemmän häkkijärjestelyihin. Itseä kun tahtoo aina vähän kiinnostaa, miten kukakin on laumansa majoitusjärjestelyt ratkaissut. Ei sillä etteikö rotanpoikasetkin suloisia olisi, silloinkin kun ne ovat muita kuin omia muunnoksia. Niihin sortuminen on vain isompi paha kuin mahdolliset uudet häkki-ideat ;D

Miun kakara

Alakertaan palattua Elinakin (yksi kolmesta) oli saapunut paikalle, ja kysyi minua Tiinan kanssa valitsemaan omiamme russian blue poikasista. Itse valitsin ensin sukutaulujen perusteella yhden kolmesta poikueesta, ja sitten oli edessä se vaikeampi valinta: yksi kolmesta muksusta. Poikaset läpikäytyä yksi tosin tippui heti vaihtoehdoista pois, mutta lopullinen valinta oli astetta vaikeampi. Kummassakin muksussa oli eri asiat joista pidin. Onneksi kasvattajapäivillä on toki mahdollisuus kysyä kilpailevia mielipiteitä omaa päätöksentekoa helpottamaan. Tai vaikeuttamaan: Saija olisi valinnut ehdottomasti toisen valitsemistani poikasista sen silmien takia, Janina taas toisen sen tassuvärien takia. Itse olin alkuun enemmän ehkä sen poikasen puolella, jonka Janina olisi valinnut, mutta päädyin kuitenkin sitten kaunissilmäisempään. Sanariksella kun ei ole kuitenkaan yhtä hienot silmät kuin äidillään ja siskollaan, joten ehkä morsmaikulla on hyvä olla kunnon silmät. Vaikka yhdessä kohtaa silmien vertailua vähän vaikeuttikin se, että huonosilmäisempi päätti alkaa siristellä silmiään juuri samaan aikaan kuin toinen muljautteli omansa oikein isoiksi. Siinä kohtaa ero oli kummasti melkoinen (joskaan ei ehkä verrannollinen). Mutta se oli kyllä mukava huomata, että Saija olisi tiputtanut heti pois saman poikasen kuin minäkin. Eli ehkä se omakin silmä on hiljalleen kehittymässä, vaikka sitä vielä mielellään muidenkin näkemyksiä kyselee. Poikasen valinnan jälkeen sain valita sille paperit, ja päädyin nimivaihtoehdoista valitsemaan Alias Needful Thing. Nimi kuulosti varsin hyväenteiseltä tulevaksi jalostuseläimeksi kaavailluille kakaralle.

Porukka on alkanut kokoontua pihalle

Aamupalan ja pienen vapaamuotoisen juoruilun jälkeen porukka alkoi valua takapihan puolelle perinteistä piiriä varten. Eli piirissä käytiin läpi viimevuotiseen tapaan, kuka kukakin on, ja missä vaiheessa ollaan menossa oman kasvatuksen sekä kasvattamansa muunnoksen tilan suhteen. Oli mukava huomata että joku muukin oli huolissaan agoutien tilasta nyt kun Nannan lopetellessa aktiivista kasvatusta Brocksit ovat vähenemässä. Elinakin harkitsi mahdollisuutta tuoda agouteja Englannista, mikä olisi hienoa. Agouti kun on parhaimmillaan todella upea muunnos, eikä se pääse täysin oikeuksiinsa esimerkiksi essex-linjaisena, mitä minulle ja Janinalle joskus syntyy. Samalla käytiin läpi monen muunnoksen osalta eroja standardin, eri tuomarien mieltymysten sekä geneettisten puhtaiden värien ulkoasun välillä, eli minkä mukaan värejä pitäisi arvostella, ja millaiset värinsä edustajat pärjäävät näyttelyissä parhaiten. Tämän ohella käytiin keskustelua siitä, kuinka paljon näyttelyarvosteluille tulisi antaa painoa jalostuseläimiä miettiessä. Näiden paikoitellen hyvin mielenkiintoisten sivupolkujen joshdosta piiri tahtoi vähän venyä, ja kesti lopulta päivälliseen asti.

Ruokailun jälkeen Sini viritti Kallion Elinan kanssa kuvausvälineistön kasaan, ja alkoi kuvata paikalle tuotuja Standardista puuttuvia eläimiä. Muut kävivät samalla vapaata keskustelua. Itsellä hieman vaihteleva keli takapihalla oli päässyt ilmeisesti vähän yllättämään, ja ruuan jälkeen tahtoi nousta pieni päänsärky, todennäköisesti auringosta johtuen. Niin tuo väli meni vähän hiljaisissa merkeissä Janinan kanssa sohvalla. Sinin saatua standardieläimet kuvattua, ja ilmoitettua että kuvattavaksi sai tuoda nyt myös  muita mukana olevia eläimiä halutessaan, sorruin viemään miun kakaran kuviin. Itse kun olen todella huono ottamaan edustajia kuvia rottamuksista. Vähän kyllä muksu valoja ja kameraa jännitti, niin tuli hetkeksi hieman ilkeä olo, että pitikö toista nyt moisella kuvien takia kiusata, kun muutenkin oli pienellä jännä päivä. Aikuisille rotille tuo kun on vähän eri, kun reissaaminen ja muu häly on jo tutumpaa.

Rotta-aliasta ja käsitöitä

Iltapäivää käynnisteltiin rotta-aliaksella, eli päivän henkeen sopivalla sananselityspelillä. Oma kilpailuvietti ei tällä kertaa vetänyt mukaan, mutta kisaa oli hauska seurata myös hieman sivummasta. Ja tuli voitto kuitenkin (melkein) Turkuun Janinan kiilattua kärkeen. Saija vaati jo Turun osakilpailuja jonkin LSKGY:n tapahtuman yhteyteen, niin että pääsee sitten treenaamaan ennen seuraavia kasvattajapäiviä. Iltapäivää jatkettiin keskustelulla, ja puhuttiin jonkin verran muun muassa sijoituksesta sekä sen ongelmista, että kasvattajien välisestä yhteistyöstä. Jälkimmäisestä etenkin sen kautta ovatko aloittelevat kasvattajat kokeneet saavansa tukea ja apua omaan kasvatustyöhönsä, ja keiden kanssa kukin on eniten ollut tekemisissä.  

Sitten kello olikin jo siirretty huomaamatta kahdeksaan, ja kotiinlähdön aika alkoi lähetä. Meidän kun piti vielä matkalla poiketa Elina Ilveksen luo, jossa saijalla oli sijoituspoikue. Ja pakko sanoa, että niin väärää muunnosta kuin muksut olivatkin, meille niin tulisi niistä yksi kakara ellei naaraslauma olisi jo muutenkin aika ylärajoilla (etenkin kun sinne tarvitaan vielä Dippikselle morsian kasvamaan). Poikueessa oli marteneita ja pewejä, ja jotenkin itseä alkoi kovin kovasti houkuttaa pew naaras laumaan maskotiksi. Mie en edelleenkään edes pidä erityisemmin valkoisista saati punasilmäisistä, mutta ainakin maskotti erottuisi laumasta sitä tehokkaammin, eikä kukaan pääsisi enää väittämään että kaikki miun rotat näyttää muka samalta ;D Myös marmoroitupäiset marten pojat olivat jotain ylisuloista. Mutta kai sitä pitää antaa järjen voittaa, vaikka Elina kovasti jo lupaili että voisi tuoda miulle muksun sitten Halikon näyttelyyn. Tämän takia selvästi pitäisi keskittyä katselemaan niitä häkkejä.

marten poikia

Ennen suorinta tietä Turkuun suuntaamista käytiin tiputtamassa vielä yksi kuljetusboksi Janinan tänään saapuneelle pearl-pojalle. Sitten loppumatka Turkuun kuljettiinkin kokonaan ilman pysähdyksiä aina Saijan luokse asti. Kotimatkalla ehdittiin puhua niin essexeistä, tulevasta Jurvan näyttelystä (johon ilmoitan todennäköisesti vain kaksi rottamusta näyttelyyn lähteville kyydittäviksi) sekä Tuiken mahdollisesta poikueesta. Tuike kun on Tapsan oma rotta, mutta jo silloin kun se tänne jäi, puhuttiin että Saija saattaa sillä jossain kohtaa testipoikueen teettää. Ja kuten Saijan kanssa autossa arveltiinkin, Tapsalla ei edelleenkään olisi mitään poikuetta vastaan - sillä edellytyksellä että poikue syntyy täällä eikä neiti lähde muualle mammailemaan.

Kotiin saapuessa oli sitten aika väsynyt, eikä sitä enää juuri muuta jaksanut kuin laittaa likoille pienemmän häkin ensimmäiseksi yöksi kuntoon. ja syödä vähän iltapalaa. Tänään osa porukasta jatkoi vielä kasvipäiviä, siinä missä itsellä on ohjelmassa kämpän siivoilua. Katsoo jos itsekin taas ensivuonna menisi sitten molemmiksi päiviksi.

Kuvapäivitystä

Huomenna aamusta on lähtö kasvattajapäiville kera Janinan ja Saijan. Kasvipäiviltä on tulossa mukaan paitsi pieni sk russian blue naaras Elinalta, toivottavasti roppakaupalla oivalluksen sirpaleita ja mielenvirkistystä. Mutta sitä ennen pientä kuvapäivitystä, kun tuli testailtua uutta kameraa. Karkuriksi epäilty Saagakin sitten löytyi, omasta terraariostaan. Eli nyt on sitten ollut jokin kotitonttu asialla, kun eläimistä yksikään ei sitten karussa ollut.

Junnuosasto (Libna & Tuike) kurkkii

Tuike

Libna

Delilah

Jolene ja rottakuvauksen haaste: likat eivät tahdo touhuta omiaan etäämmällä kuvaajasta.

Sanaris

Sanaris

Pikku Pamaus

Pamaus harjoittelee selvästi halloween-posea

Dippis & Flaksi

Kotirottailua

Viime päivinä rottalassa ei ole tapahtunut taas ihmeempiä. Kaikki ovat saaneet tasapuolisesti liian vähän huomiota (paitsi ehkä Tuike, joka on selvästi pääsemässä myös Janin suosikiksi), ja joutuneet olemaan ihan liikaa häkissä (ja koittaneet parhaansa mukaan livahtaa häkistä saadakseen ekstrajaloitteluvuoroja). Iltapalatkin ovat menneet tylsästi kuivaruokalinjalla, ja ekstraherkut olleet vähissä. Mie olen siis ilkeästi keskittynyt johonkin muuhun kuin rottiin. Tavaramäärä täällä kämpässä (+ varastossa) kun on lievästi sanottuna hieman ahdistava (etenkin kun Tapsan kamoja on vielä monta laatikkoa läpikäymättä), on meillä ollut vähän sanaton sopimus tehdä asialle jotain. Ennen muuttoa tuli toki raivattua jo iso määrä tavaraa pois, mutta kun sitä päättää kunnolla vähentää, niin kyllä sitä löytyy edelleen varaa mistä vähentää; eilenkin tuli raivattua omasta vaatekaapista neljä isoa Ikea-kassillista poistoja. Vaatteista huonokuntoisimmat menevät luonnollisesti rottamuksille, mutta muita pitäisi jossain kohtaa jaksaa kirpparille viedä, sitten kun saa loputkin tavarat käytyä entistä kriittisemmin läpi. Tapsa on saanut figukaapistaan poistoja jo viisi laatikollista, ja homma on vasta alussa. Kahden harrastuskamaa keräävän hamsteriluonteen taloudessa mikään säilytystila kun ei tahdo olla kylliksi. Silti käytöstä jääneet Lusakat saivat paikkansa vintiltä. Kaikesta ylimääräisestä sitä ei kuitenkaan raaski luopua. Ei ainakaan kerralla.

Mutta kyllä rotat elävät arjessa mukana silloinkin, kun niihin ei ehdi aktiivisesti muilta touhuilta panostaa. Kauppareissuilta tarttuu mukaan pieniä pahvilaatikoita helposti muokattaviksi pesiksi, ja rottia tulee moikkailtua aina rottalan ohi mennessä. Gradua tehdessä tahtoo aina välillä eksyä myös foorumeille ja blogeihin etsimään uusia ideoita, ja poistotavaralle koitetaan aina ensin etsiä rottamainen sovellutus (ellei sitä ole selvästi järkevämpi laittaa myyntiin). Mutta kyllä sitä silti odottaa että tänäänkin ehtii taas kunnolla istumaan iltaa rottalaan rottamusten touhuja seuraamaan sopivasti romaanin yli kurkkien.

Janinan kanssa eilen maililla sovittiin seuraavan poikueen syntyvän Janinan nimen alle, kun molemmat vanhemmat ovat kuitenkin Janinan omistuksessa. Mie vastaan poikueesta kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan muuten. Itselle on tällähetkellä tärkeintä saada Dippikselle sopiva morsian, ja siihen ei sillä olä ole vaikutusta kumman nimissä poikue on. Vielä tänä vuonna kun ei tarvitse itse miettiä rekisteröintimääriä ja muita, joita virallisten kasvattajien kohdalla sitten katsotaan. Niin vaikkei poikuetta sitten omiin nimiin saakaan, niin on se silti oman kasvatuksen kannalta eteenpäin, kun saa mahdollisuuden yhdistelmään, jota ei ilman lainaeläimiä olisi itsellä mahdollisuutta toteuttaa.

Mutta siinä missä rottien kanssa on aika hiljaiseloa elelty, käärmeet ovat aiheuttaneet pientä päänvaivaa. Tai lähinnä yksi niistä, Saaga. Se on todennäköisesti keksinyt terraariosta jonkin aukkokohdan, mitä me emme ole bonganneet. Saaga nimittäin karkasi kerran juhannuksen jälkeen löytyen heti seuraavana päivänä parvekkeelta, ennenkuin olimme edes ehtineet huomata sen livistäneen. Silloin jo luulimme keksineemme mistä se karkasi, ja tukkineemme kolon, mutta viime yönä oli taas tippunut kynttiläkippoja ikkunalaudoilta, mikä viittaisi siihen, että jokin olisi täällä yöllä liikkunut. Ebony on ainakin tallessa, mutta Saagasta ei ole saatu näköhavaintoa, eli pahoin pelkään että jokin kolo on vielä tilkkämättä. Eilen illalla kaikki käärmeet olivat hyvin aktiivisina terroissaan, eli mahdollisen karkumatkan on pitänyt tapahtua joskus yhden jälkeen yöllä. Vähän neitiä koitettiin kyllä jo kämpästä hakea, mutta kun nuo mahtuvat uskomattoman pieniin koloihin, ja liikkuvat lähinnä hämärässä, voi illalla olla paremmat mahdollisuudet löytämisen kanssa. Tietää ainakin olla tuulettamatta tänään parvekkeen kautta, koska en todellakaan haluaisi lähteä tekemään tuttavuutta naapureihin karanneen käärmeen myötä.

Blogi on ollut nyt myös tylsän kuvaton, jonka korjaamiseksi pitäisi saada aikaiseksi lähteä joku päivä kameraostoksille. Sitä odotellessa päivitin muutamaan aiempaan postaukseen pari kännykkäotosta, ettei tässä nyt ihan pelkkää tekstiä sentään olisi. Josko sitä ennen kasvattajapäiviä vielä ehtisi.

Tuontipoikia katsomassa

Frederik

Tuli sitten poikettua perjantaina hollantilaispoikia katsomassa. Paula oli ollut juhannuksena reissussa, ja joku oli sillä välin vaihtanut tuontikakarat teineihin. Vauvakarvasta ei ollut enää jälkeäkään, ja kovin oltiin menossa, vaikka vielä vähän ujosteltiinkin. Kiusin sitten poikia taas kynsienleikkuulla. Paula puolestaan vastasi lepyttelystä jakamalla pojille raejuustoa ja mozzarellakuulia. Pikkuhiljaa karanteeniaikakin lähenee loppuaan, mutta ei ihan vielä kuitenkaan. Kovasti sitä on silti jo kaikkea juoniteltu pikku prinssien päänmenoksi ;)

Loppuviikonlopuksi karkasin Tampereelle jättäen kotona olevat rottalaiset Tapsan hoiviin. Hän jäi sitten pitämään lukupiiriä rottahuoneen nojatuolista käsin.

Häkkiaddikti tekee löydön

Tämän viikkoisessa inventaariossa varalla ollut lasiterraario päätyi myyntiin, ja hankintalistalle ilmestyi sen tilalle 70cm duna. Lasiterraario kun on satunnaiseen terraarion tarpeeseen varsin painava ja tilaa vievä säilyttää, etenkin nyt kun tarve harvenee entisestään raudoitettujen poikashäkkien myötä. Jonkinlaisen terraarioratkaisunkin halusin kuitenkin varalla olevan. Ensisijainen tavoite oli kuitenkin päästä ensin tuosta lasiterrasta eroon, joten en ollut vielä alkanut edes aktiivisesti dunailmoituksia katsella. En sitten ehtinytkään alkaa, kun bongasin sattumalta ilmoituksen myytävistä marsu- ja hamsterihäkeistä omia ilmoituksia tarkastaessa. Ilmoituksessa ei oltu tarkemmin myytäviä häkkejä eritelty, joten laittelin sitten mailia ja kyselin löytyisikö mahdollisesti duniakin.

70cm Gabber

Vastaus tuli nopeasti, ja siinä hetki sitten viestiteltiin. Alkuun oli puhetta että menisin katsomaan häkkejä alkuviikosta Tampereelta palattua, mutta sitten myyjä ilmoitti olevansa kotonansa kyllä nytkin, joten päätettiinkin sopia treffit puolen tunnin päähän. Hypättiin sitten Tapsan kanssa seuraavaan bussiin, ja suunnattiin kohti Vähä-Heikkilää. Vähän sitä kyllä jännitti, montako häkkiä sitä lopulta tarttuu mukaan, pyynti häkeistä kun oli 5-10€/kpl. Ja bussikuskin reaktio niitä häkkejä kotio päin kuskattaessa.

Pihamaalla meitä oli vastassa häkkien myyjä parin kiinanharjakoiran kanssa. Mie jäinkin siihen sitten suustani toviksi kiinni, ja ehdittiin puhumaan niin häkeistä, koirista, muista eläimistä, muutoista ja parisuhteistakin siinä koiria rapsutellessa ja auringosta nauttiessa. Joidenkin ihmisten kanssa sitä vain käy niin, vaikka sitä itse välillä vähän ujokin on. Tulin sitten kutsuneeksi myyjän meilläkin käymään rottia halutessaan katsomassa, kun hän rottien hankintaa miettii.

Ja tarttui meille mukaan niitä häkkejäkin, vain kaksi kappaletta tosin. 70cm Gabber-muoviterraario jota mentiin hakemaan, ja sen lisäksi yksi miniduna. Jälkimmäinen oli sellainen pieni sortuminen, kun sain sen samaan hintaan tuon ison kanssa kaupanpäällisiksi. Niin on nyt sitten varalla, jos tarvitsee joskus normikuljetusboksia isompaa rotille esimerkiksi viikonloppureissulle. Yhteensä noista maksoin kympin, ja kumpikin noista ihan ehjä on, vaikkei ehkä ihan uuden veroinen.

Oli kyllä kaikin puolin piristävä häkkikauppa. Sitten pitäisi saada enää omia ylimääräisiä taas myytyä ;)

Poikuesuunnitelmia

Viime päivät on tullut nyt mietittyä urosvaihtoehtoja Ratazana's Mona Lisalle, ja eilen tuli vastaan ensimmäinen mitä Janinalle ehdottaa; Janinan rex black uros Brisby's Procession. Kyseisen pojan sukutaulua kun tuli käytyä hieman läpi jo silloin kun käytiin Tiinan kanssa Ruotsissa poikaa hakemassa, ja se palautui nyt mieleen kun kävi läpi mitä uroksia keltäkin voisi tiedustella. Värien puolesta se ei ole täydellinen; poikueessa olisi mahdollisuus paitsi toivottuun agoutiin, myös todella suuri todennäköisyys cinnamoniin mikä olisi itsellä vasta kolmannella sijalla agoutin ja blackin jälkeen kotiin jätettävää poikasta miettiessä. Kuitenkaan taustalla ei ole mitään sellaista mitä ehdottomasti ei haluaisi poikueeseen. Rexinkin kanssa pystytään elämään, jos poikueeseen sattuisi agouti essex naaras sellaisena syntymään. Isoimpana plussana tulee kuitenkin uroksen tausta: uros on puoliksi ruotsalaisista ja puoliksi englantilaisista linjoista. Eli poikueeseen syntyvän poikasen pystyisi hyvin yhdistämään yhdelle omista uroksista ilman ei toivottua kertautumista sukutaulussa.

Janina laittoi minulle eilen sukutaulut sähköpostiin ja oli itsekin tutkinut niitä tarkemmin. Näillä näkymin yhdistelmä saakin vihreää valoa myös Janinan suunnalta. Sitä ennen on kuitenkin edessä Mona Lisan lepotauko poikasista ja Jurvan näyttely, johon neiti on menossa kisaamaan. Eli asiaan palataan ensikuussa. Mutta näiden suunnitelmien myötä meilläkin saatetaan päästä nauttimaan kakaroiden toilailusta vielä tämän vuoden puolella, vaikka en päätyisikään teettämään Muhkulla toista poikuetta (mikä alkaa näyttää varsin epätodennäköiseltä). Omat junnunaaraat kun alkavat olla astutusiässä vasta marraskuun kieppeillä, eli joulu-helmikuulle odotellaan sitten useampaa poikuetta. Eli astusten onnistumisista riippuen nämä poikueet saattavat ajoittua kummalle tahansa puolelle vuodenvaihdetta. Yhden näistä junnuista, Elinalta tulevan sk rb naaraan, olisi tarkoitus kotiutua meille ensiviikolla kasvattajapäiviltä. 

Kuivikeroudausta

Ennen muuttoa tilatut Toa-säkit alkoivat osoittaa hupenemisen merkkejä, joten tuli taas ajantasaiseksi selvittää olisiko yhteistilausta tiedossa. Eläinkaupat kun vaativat tavallisesti omaan käyttöön (ja rahatilanteeseen) nähden turhan suuria tilauseriä, jotta yksinään saisi paljousalennusmäärät kasaan. Tiinalla ei ollut täydennystarvetta ennen reissuaan, mutta hän tiesi vinkata että Saijalla saattaisi olla. Niin olikin ja Janinalla samoin. Hintavertailu kuitenkin osoitti Valintatalon pikkupussit normaalihinnallakin kilpailukykyisiksi eläinkaupan säkkien kanssa. Mutta olisihan se liian helppoa vain poiketa hakemaan pari pussia tarpeen mukaan kirjaimellisesti nurkan takaa. Kunnon hamsteriluonne tykkää aina vähän varastoida: eihän sitä muuten koskaan tiedä, sattuuko kaupan hylly olemaan Toasta tyhjä juuri silloin, kun olisi aikaa häkkejä siivoilla.

Saija tiesikin vinkata, että myös Valintataloon pystyy tilaamaan tavaraa suuremmissa erissä. Niinpä poikkesin sunnuntaina ohimennen keskiaikamarkkinoille mennessä tilaamassa 30 pussia kuiviketta; 10 pussia jokaiselle. Tilaus luvattiin liikkeelle keskiviikoksi. Kyselin sitten Saijalta ja Janinalta hakevatko he nuo omansa mieluummin liikkeeltä suoraan vai täältä meiltä, kun samallahan ne heidänkin pussinsa tänne meille roudaisin kun omani haen. Grillijuhlissakin puhuttu yhteistatuointi idea oli heillä edennyt nyt toteutusvaiheeseen asti, joten sovittiin että he tulevat hakemaan omiaan täältä meiltä huomenna vapauduttuaan.

Me poikkesimme sitten Tapsan kanssa kuivikkeita hakemaan; kaljakärry kainalossa ja pari isoa Ikea-kassia mukana. Eihän Toa-Lätt nyt mitään paina... Paitsi ehkä suuremmissa määrissä. Kaupan kassa oli ensimmäinen joka katsoi tätä ostoskasaa vähän epäillen, ja varmisteli vielä, että oikeastiko koko pino. Juu, kaikki 30kpl. Epäilevä ilme ei ainakaan poistunut, kun ostokset sitten kasattiin kaljakärryn ja Ikea-kassien kyytiin (siinä kohtaa tuli mieleen, että 2kpl kaljakärryjä olisi voinut olla helpompi ratkaisu). Mutta ei sitten muuta kuin kotia kohti; mie työnsin kärryjä, ja Tapsa vastasi kasseista.

Kuivikesaalis kotiutettuna

Ohikulkijoista osa katsoi ehkä vähän pitkään, ja kommentoivat näkyä seuralaisilleen. Yksi mies olisi ystävällisesti auttanut minua saamaan kärryn sadevesikourujen yli, kun kärry tahtoi ensin yhteen niistä vähän töksähtää. Mutta kärryn ympäri kääntämällä se ylitti senkin sujuvasti. Ehti taas mukavasti saada huomiota tuolla 140 metrin matkalla. Mutta pitäähän joka kylällä oma kylähullunsa olla, tai jotain. Ala-aulassa päädyin purkamaan kärryn, ja nostamaan viiden pakkaleen paketeiksi muovitetut kuivikepötköt yksitellen yhdet portaat hissille. Kahdeksaan kerrokseen asti noita ei kuitenkaan tarvinnut lähteä kantamaan (siihen tosin minäkään en olisi välttämättä ilmoittautunut vapaaehtoiseksi muiden kuin omien kohdalla ;)).

Ylhäällä hissiä purettaessa vastassa oli sitten pari miestä, todennäköisemmin remonttimiehiä kuin naapureita (ainakin parvekkeita kun tässä talossa fiksaillaan parhaillaan). Heidän tullessaan hissille vasta pari paaleista oli ulkona, ja kun niitä tuli ulos vielä se neljä ennen hissin vapautumista, niin vähän miehet meidän kissamäärää ihmettelivät. En sitten vaivautunut korjaamaan, että eihän meillä mitään kissoja ole, rottia vain asunnossa vilisee. Tyydyin vain hymyilemään ja vapauttamaan hissin. Ilman Tapsaa olisin kyllä tällä reissuilla voinut saada hieman vinksahtaneen kissanaisen leiman ;D Mutta nyt on taas kuivikkeita.

Rottala 6/2012

Rottala-sivu päivittyy taas, ja uuden tieltä vanhat kuvat teksteineen saavat taas siirtyä osaksi postausten virtaa. Kuvissa on siis rottala siinä asussa, kun se ehti kesäkuun olla, ennenkuin innostuin taas häkkien kanssa säätämään. Valitettavasti uudelleen järjestetystä rottalasta jäivät pois myös maskotit pygmipoikien otettua taas pahemmin yhteen. Niin suloisia kuin nuo pikkuhiiret olivatkin, niiden laumakemiat ovat jotain jonka kanssa en halua lähteä enää säätämään (tai sitten minulla on ollut vain huonoa tuuria). Itsellähän oli alkuun haaveissa muodostaa perheryhmä ja sen myötä sen kokoinen lauma, että hiiret olisivat paremmin myös näkösällä. Muutaman yksilön kanssa terra kun näytti suurimman osan ajasta täysin autiolta. Lopputulemana hiiristä saatiin lopulta kaksi pysymään hengissä ja sovussa samassa terraariossa, kunnes niilläkin nyt klikkasi.

-------------

Uusi rottala sijaitsee Turun keskustassa, 450 metrin päässä linja-autoasemalta. Rotilla on käytössään oma huone,

Rottala ovelta

jossa sijaitsee rottahäkkien lisäksi rottalan maskottien, afrikkalaisten kääpiöhiirten terraario. Rottalan tämänhetkiseen varustukseen kuuluu kaksi vakituista asuinhäkkiä: yksi naaraille ja yksi uroksille, sekä pari poikashäkkiä, pari mammailuboksia ja varaterraario. Tämän normivarustuksen lisäksi varastoituna on vielä muutamia häkkejä, jotka toimivat varahäkkeinä esimerkiksi hoitorotilla, tai jos poikueita on useampia samanaikaisesti.

Rottala on sisustettu täysin johdottomaksi, mikä helpottaa rottien juoksuttamista. Lattialle asti meillä pääsevät kuitenkin vain aikuiset rotat. Alle luovutusikäiset poikaset jaloittelevat olohuoneen sohvalla ihmisseurassa, saaden samalla ekstrakäsittelyä. Rottien ollessa häkeissään rottalan ovi on yleensä auki muuhun asuntoon, että rotat olisivat omasta tilastaan huolimatta mahdollisimman vähän eristyksissä muusta elämänmenosta. Rottalaan on myös varattu oma nojatuoli, niin lukutuokiot tai blogin päivitys ovat mahdollisia myös rotakkaassa seurassa. 

Poikien häkit ja mammailboksit

 Uroslauman häkkinä meillä toimii Fop Lusaka -täysmetallihäkki. Toinen Lusakoista on tällähetkellä varalla. Kumpikin häkki on kooltaan 85*60*147cm. Häkkien pinnaväli on 12mm, eli sopii hyvin poikasillekin, eikä naarailla ole mahdollisuutta poiketa pinnojen välistä luvattomille visiiteille. Häkeissä on metalliset pohjatarjottimet, jotka toimivat mataluudestaan huolimatta varsin hyvin meillä käytetyn Toa-Lätt kuivikkeen kanssa. Luukkuja häkissä on edessä neljä (kaksi isoa, joiden kummankin keskellä on yksi pienempi) sekä yksi luukku kummassakin sivussa. Lisäksi häkin katto on mahdollista nostaa ylös häkkiä siivotessa, mikä helpottaa puhdistusta paljon. Uroshäkissä asukkeja on tällähetkellä neljä, ja tulossa viides. Viidennen myötä uroslaumalle on harkinnassa hankkia Ferplast Tower -häkki.

Mammailubokseina synnyttävillä naaraina toimivat Ferplast Kios häkit, jotka ovat kooltaan 70*47*28cm, eli vastaavat kooltaan hamsteridunia. Niissä emot asuvat synnytystä edeltävästä ajasta siihen asti kun poikaset ovat noin pariviikkoisia. Kios-häkkejä meillä käytetään välillä myös totutuksissa ja sairasyksiöinä.

Maskottinurkka. Pygmit vielä väliaikaisterraariossa.

Poikahäkin vieressä huoneen nurkassa sijaitsee Afrikkalaisten kääpiöhiirten eli pygmien terraario. Terraario on kooltaan 50*30*40cm, ja sitä kansoittaa kaksi pientä hiirua. Pygmiterraarion alla sijaitsee varaterraario, joka on kooltaan 75*40*35cm. Varaterraario on meillä käytössä osilla synnyttävillä naarailla, lähinnä silloin jos joku naaraista ei tahdo pysyä muovipohjaisessa asumuksessa. Mammailuboksien raudoitus kun on itseltäni vielä tekemättä. Mammailukäytön ohella varaterraario majoittaa joskus hoitoeläimiä, silloin kun oman lauman keskelle eksyy esimerkiksi gerbiilejä, hiiriä tai hamstereita vieraileviksi tähdiksi.

Terraarioiden vieressä sijaitsee rottalan nojatuoli, joka toimii paitsi rottien kiipeilyalustana, myös omana tukikohtana rottalassa aikaa viettäessä. Nojatuoli on sijoitettu puolueellisesti poikashäkkien viereen, mutta vanhemmat rotat osaavat kyllä tulla itse luokse hakemaan osansa huomiosta.

Poikashäkit

Poikashäkkejä meillä on vakituisemmassa käytössä kaksi: puolikas Midwest Critter Nation doublesta (mitat 91*60*99cm), sekä hieman pienempi imac-merkkinen häkki (mitat 80*50*60cm). Näistä Critterissä on vielä käytössä häkin mukana tullut matala pohjatarjotin, joka on tarkoitus korvata jossain vaiheessa kunnon metallisella pohjalaatikolla. Critterissä on edessä kokonaan aukeavat ovet. Imacin häkissä on yhteensä kolme luukkua: yksi edessä, ja yksi kummassakin päädyssä. Näistä häkeistä toiseen emo muuttaa poikasineen poikasten ollessa noin kaksiviikkoisia. Poikasten ollessa noin neliviikkoisia, poikue jaetaan sukupuolittain omiin ryhmiinsä, jolloin molemmat häkit tulevat käyttöön. Poikasten lisäksi häkeissä majoitetaan joskus hoidokkeja.

Junnuloissa meillä käytetään välillä myös juoksupyöriä, jotka meillä ovatkin osien poikasten suosiossa. Yksikään vanhemmista rotista meillä ei tykkää juoksupyörää käyttää, yhtenä syynä voi tosin olla, että kummatkin meiltä löytyvät pyörät ovat aikuisen rotan mittapuulla suht pieniä (halkaisija 29cm).

Naaraslauman häkki

Naaraslauma asuttaa meillä TriplaCritteriä, joka on koottu yhdistämällä yksi kokonainen ja yksi puolikas Critter Nation Doublesta. Häkkikokonaisuuden mitat ovat 91*60*220cm. Häkissä on edessä kuusi avautuvaa ovea, jotka tekevät häkistä helpon siivottavan. Tämänhetkiseen likkalaumaan kuuluu viisi jäsentä, joista yksi on tosin nyt lainassa Tiina Mustalahden rottalassa. Häkissä on alkuperäisen muovisen pohjatarjottimen tilalle vaihdettu metallinen pohjalaatikko, joka mahdollistaa runsaamman kuivikkeiden käytön ilman kaikkien kuivikkeiden päätymistä lattialle. Häkin pinnaväli on tiheä (12mm) ja ovissa hyvä lukitus, mikä tekee häkistä varsin murtovarman asumuksen rottakäytössäkin. Verkkokatto mahdollistaa hyvin erilaisten pesien ja riippumattojen kiinnityksen aivan häkin yläosaan, mutta rajaa samalla sitä mitä tavaroita häkin päällä on mahdollista säilyttää.

Likkahäkin huoltoa auttava keittiötikas

Rottalan kaappien ovitarrat

Pygmien terraario sisustettuna

Poikien uusi kämppä

Furet Tower juuri kasattuna

Nyt on sitten Furet Tower kotona ja kasassa. Vaikka olen aiemminkin käytetyistä häkeistä tykännyt, tämä oli kyllä yliveto. Aiemmat käytetyt mitä kotiin on tullut hankittua ovat olleet yhtä hyviä ja toimivia kuin uusi. Tämä on parempi: ostettaessa sekä häkin alapohja ja pystytuet oli raudoitettu, jonka lisäksi häkkiin oli lisätty siististi neljä ekstraluukkua kätevällä kiinnityssysteemillä. Ennen käyttöön ottoa lisäsin sitten vain välipohjan raudoituksen, jota häkissä ei vielä ollut, koska häkin edellinen omistaja ei ollut häkissä välipohjaa käyttänyt - se oli siis kuin uusi. Ainoa isompi käytönjälki häkissä erona uuteen oli yksi puuttuva pyörä, joka oli aiemmassa käytössä hajonnut. Eli sen verran joutuu nyt varaosaostoksille. Ja sokerina pohjalla, ekstraominaisuuksistaan huolimatta häkki oli puolet halvempi kuin uusi. Voin siis sanoa olevani kauppoihini tyytyväinen.

Hetken harkitsin testimielessä kokeilevani sisustaa häkin hyödyntäen vain alkuperäisiä luukkuja, mutta yleisimmän häkille annetun miinuksen havaitsemiseksi ei tarvittu edes kokonaista sisustuskertaa. Häkin alkuperäiset luukut ovat hyvänkokoiset, mutta niitä on ehdottomasti liian vähän. Häkin sisustaminen helpottui huomattavasti kun otti käyttöön häkkiin modatut ylimääräiset sivuluukut - ilman niitä en välttämättä sanoisi pitäväni häkistä, kun on tottunut Critterien ulottuvuuteen häkkejä sisustettaessa.

Häkkiin tehtyjä modauksia

Toisen pohjan raudoituskin sujui kuin leikki - tällä kertaa paremmin varustautuneena. Touhu helpottui selvästi, kun reikävanteen vaihtoi hieman ohuempaan (edellinen oli 20mm leveää 1,0 milliä paksua, uusi 11mm leveää 0,75mm paksua). Eron huomasi etenkin nurkkia työstettäessä ja nauhaa katkaistaessa. Myös 2mm pidemmät niitit aiheuttivat lyhyempiä vähemmän päänvaivaa. 

Nyt pitää vielä purkaa toinen Lusaka rottalasta ja siivota huone, niin pääsee päivittämään rottala-sivua. Se jäänee kuitenkin huomiseen tai ylihuomiseen, päivittäminen ainakin.

Uudet asukkaat tutustumassa häkkiin