Kuivikeroudausta

Ennen muuttoa tilatut Toa-säkit alkoivat osoittaa hupenemisen merkkejä, joten tuli taas ajantasaiseksi selvittää olisiko yhteistilausta tiedossa. Eläinkaupat kun vaativat tavallisesti omaan käyttöön (ja rahatilanteeseen) nähden turhan suuria tilauseriä, jotta yksinään saisi paljousalennusmäärät kasaan. Tiinalla ei ollut täydennystarvetta ennen reissuaan, mutta hän tiesi vinkata että Saijalla saattaisi olla. Niin olikin ja Janinalla samoin. Hintavertailu kuitenkin osoitti Valintatalon pikkupussit normaalihinnallakin kilpailukykyisiksi eläinkaupan säkkien kanssa. Mutta olisihan se liian helppoa vain poiketa hakemaan pari pussia tarpeen mukaan kirjaimellisesti nurkan takaa. Kunnon hamsteriluonne tykkää aina vähän varastoida: eihän sitä muuten koskaan tiedä, sattuuko kaupan hylly olemaan Toasta tyhjä juuri silloin, kun olisi aikaa häkkejä siivoilla.

Saija tiesikin vinkata, että myös Valintataloon pystyy tilaamaan tavaraa suuremmissa erissä. Niinpä poikkesin sunnuntaina ohimennen keskiaikamarkkinoille mennessä tilaamassa 30 pussia kuiviketta; 10 pussia jokaiselle. Tilaus luvattiin liikkeelle keskiviikoksi. Kyselin sitten Saijalta ja Janinalta hakevatko he nuo omansa mieluummin liikkeeltä suoraan vai täältä meiltä, kun samallahan ne heidänkin pussinsa tänne meille roudaisin kun omani haen. Grillijuhlissakin puhuttu yhteistatuointi idea oli heillä edennyt nyt toteutusvaiheeseen asti, joten sovittiin että he tulevat hakemaan omiaan täältä meiltä huomenna vapauduttuaan.

Me poikkesimme sitten Tapsan kanssa kuivikkeita hakemaan; kaljakärry kainalossa ja pari isoa Ikea-kassia mukana. Eihän Toa-Lätt nyt mitään paina... Paitsi ehkä suuremmissa määrissä. Kaupan kassa oli ensimmäinen joka katsoi tätä ostoskasaa vähän epäillen, ja varmisteli vielä, että oikeastiko koko pino. Juu, kaikki 30kpl. Epäilevä ilme ei ainakaan poistunut, kun ostokset sitten kasattiin kaljakärryn ja Ikea-kassien kyytiin (siinä kohtaa tuli mieleen, että 2kpl kaljakärryjä olisi voinut olla helpompi ratkaisu). Mutta ei sitten muuta kuin kotia kohti; mie työnsin kärryjä, ja Tapsa vastasi kasseista.

Kuivikesaalis kotiutettuna

Ohikulkijoista osa katsoi ehkä vähän pitkään, ja kommentoivat näkyä seuralaisilleen. Yksi mies olisi ystävällisesti auttanut minua saamaan kärryn sadevesikourujen yli, kun kärry tahtoi ensin yhteen niistä vähän töksähtää. Mutta kärryn ympäri kääntämällä se ylitti senkin sujuvasti. Ehti taas mukavasti saada huomiota tuolla 140 metrin matkalla. Mutta pitäähän joka kylällä oma kylähullunsa olla, tai jotain. Ala-aulassa päädyin purkamaan kärryn, ja nostamaan viiden pakkaleen paketeiksi muovitetut kuivikepötköt yksitellen yhdet portaat hissille. Kahdeksaan kerrokseen asti noita ei kuitenkaan tarvinnut lähteä kantamaan (siihen tosin minäkään en olisi välttämättä ilmoittautunut vapaaehtoiseksi muiden kuin omien kohdalla ;)).

Ylhäällä hissiä purettaessa vastassa oli sitten pari miestä, todennäköisemmin remonttimiehiä kuin naapureita (ainakin parvekkeita kun tässä talossa fiksaillaan parhaillaan). Heidän tullessaan hissille vasta pari paaleista oli ulkona, ja kun niitä tuli ulos vielä se neljä ennen hissin vapautumista, niin vähän miehet meidän kissamäärää ihmettelivät. En sitten vaivautunut korjaamaan, että eihän meillä mitään kissoja ole, rottia vain asunnossa vilisee. Tyydyin vain hymyilemään ja vapauttamaan hissin. Ilman Tapsaa olisin kyllä tällä reissuilla voinut saada hieman vinksahtaneen kissanaisen leiman ;D Mutta nyt on taas kuivikkeita.