Rottahöpinöitä

Susku on nyt matkalla takaisin kohti Tamperetta, ja hauskaa oli. Äänikin sitten lopulta kesti, vaikka toissa päivänä näytti huolestuttavalta, ja kämppääkin sai vähän inhimillisempään kuntoon. Mitä nyt kylppäri oli tuttuun tapaan täynnä rottakamppeita, kun en jaksanut niitä pesun jälkeen kuivata kaappiin. Mutta sehän on nyt vain kotoisaa ;)

Pariskuntakuvia illalta: Flaksi kuikuaa

Susku suunnisti tänne eilen kolmen maissa, ja ensiksi touhuttiin hetki rottamusten kanssa täällä. Lähinnä miun piti vain näyttää noita rottamuksia mukaan lukien nuo hollantilaiset, mutta rottia käsiin otettaessa kävi vähän turhan ilmeiseksi että edellisestä kynsienleikkuusta oli kaikilla vierähtänyt turhan pitkä tovi. Niin tuli sitten käytyä kaikki rotat samalla läpi kynsisaksien kera. Oli niitä sitten kivempi muillekin käteen antaa. Nykyään kynnet tulee pätkäistyä kaikilta aika rutiinisti kerta viikkoon, mutta joskus siitä sitten vähän lipsuu. Ja terävät sapelit paljastavat lipsahdukset heti. Samalla sitten vertailtiin vähän Libnaa ja Suskun kasvattia Mongoose Dogia, eli kahta pientä sk agouti prinsessaa. Mongoose Dogissa pisti itsellä ensimmäisenä silmään tassunpohjat, jotka olivat aivan kuin likka olisi kävellyt musteessa. Varpaat olivat kyllä sitten vaaleammat. Vähän menin kyllä neitiin ihastumaan, mutta omasta laumakoosta johtuen se muutti Janinan luo asumaan. Aiemmin kun oli Janinan kanssa alustavasti puhuttu, että tuosta poikueesta olisi voitu ottaa yksi sk agouti naaras yhteisomistukseenkin tänne meille. Mutta se oli ennenkuin meille tuli sitten Libna.

Mongoose Dogia lähdettiinkin sitten seuraavaksi Janinalle viemään. Tapsa liittyi mukaan seuraksi, kun hänellä ei sitten ollutkaan peli-iltaa osalla porukasta olleiden muiden menojen johdosta. Päätettiin kuitenkin varmistaa reitti kartasta vielä varmuuden vuoksi, kun Susku ei ole suunnalla aiemmin ajanut, ja itselläni on maailmain surkein suuntavaisto. Kirjoitin osoitteen ulkomuistista Google mapsiin, ja lähdettiin sitten matkaan, vaikka Tapsa vähän ihmettelikin reitin poikkeavan viimekertaisesta. Viimeksi reitti oli kuitenkin katsottu Tapsan vanhemmilta Janinan luo, joten en siihen sen kummemmin reagoinut, vaikka Tapsasta reitti poikkesikin etenkin loppuosastaan - ainahan reittiopas tarjoaa useampia reittivaihtoehtoja.

Pientä nuuhkimista

Oli se kyllä sitten vähän noloa soittaa Janinan vanhalta asunnolta Larantieltä, että mikä se nykyinen osoite olikaan. Tai oikeastaan asunnon läheiseltä hiekkakentältä. Tapsa ja Susku hyödynsivät tauon käymällä katsomassa kivaa kalliokoloa samalla kun mie jouduin tunnustamaan Janinalle että tuli mentyä hiukka vikaan. Onneksi kuitenkin vain hiukan; lyhintä reittiä olimme himppasen alle kuuden kilometrin päässä, ja niin matka jatkui. Kyllä minä olinkin loppumatkasta vähän ihmetellyt, kuinka ympäristö näytti kovin erilaiselta kuin viimeksi... Mutta päästiin sitten kuitenkin perille asti, ja perillä meitä oli heti eteisessä vastassa Jonas, Riki ja tälläkertaa myös Pimu - sekä tietysti myös Janina.

Paikanpäällä Janina kiusasi meitä - tai miun onneksi lähinnä Suskua pienillä rottalapsilla. Muksujen söpöydestä huolimatta pesissä kun ei ollut oikein mitään minulle tällä kertaa, mutta Suskulle Janina koitti kovasti kaupitella pientä rex agouti poikaa. Itse keskityin pyörittelemään etenkin essex -lapsia, kuten Janinan mukaan teen aina hänen luona käydessään. Mutta pitäähän sitä pyrkiä näkemään mahdollisimman paljon oman muunnoksensa edustajia mahdollisimman eri ikäisinä. Silloinkin kun niillä on karvat hassusti kikkarallaan - nytkin muksuissa oli yksi rex essex. Tosin vielä hassummin kikkarallaan ne olivat Janinan junnu-uroksella, joka vielä hakee lopullista rexaustaan. Muutama tunti siinä sitten höpistiin ja palluteltiin muksuja, ennenkuin suunnattiin takaisin Turkuun ja kauppaan.

Putkilittaa parin kesken

Kotona laitettiin sitten ruokaa Suskun kasvattamista kesäkurpitsoista ja vähemmän hienoista ruoka-aineista, ja innostuttiin höpisemään niin omavaraisuudesta, asumisesta kuin muustakin yleisestä. Aina siinä määrin, että jos mie joskus bongaan jostain ihanan ison maatilan tai vanhan kyläkoulun kunnon pihalla, niin tiedän ketä lähden yllyttämään kaveriksi ;) Tapsa kun ei ole vakuuttunut muutamaan miun kanssa kahdestaan minnekään keskelle korpea, ainakaan niin kauan kuin mie en ole kauhian kiinnostunut sen harrastuksesta. Ja harva on kyllin hullu viehättyäkseen sekä jästipäisistä vuohista että maatalouden tuhoeläimistä. Mutta ensin pitää kyllä voittaa lotossa (tai ainakin valmistua ja päästä töihin).

Ilta meni sitten höpinän, leffan ja salamashown merkeissä. Suskun mentyä jo nukkumaan valvottiin sitten vielä hetki Tapsan kanssa Flaksia ja Tuiketta, mutta Tuikella ei vaikuttanut olevan kiimaa, niin kumpikin pääsi sitten yöksi omien laumatovereidensa seuraan. Olivat kyllä varsin sopuisan oloinen pari, ja vaikka kiimaa ei löytynytkään, niin kovin kiinnostuneesti ja rauhallisesti pari teki tuttavuutta. Ainakin verrattuna osiin omia neitejä urosseurassa.
 

Jota seuraa siltalitta

Aamupalallla höpinät jatkuivat niin rottakasvatuksesta, eläinkaupoista kuin eläinten pidosta yleisemminkin. Keskustelua osaltaan siivitti niin Suskun työ eläinkaupanmyyjänä, kuin aamulla bongaamani keskustelu häkki- ja terraarioeläinten pidon eettisyydestä. Lemmikkipalstoilla kun oli taas väännetty kahden ketjun verran jyrsijä-, kissa, matelija- ja koiraihmisten voimin, minkä lajin lemmikkinäpito on vähiten eettistä, ja mille lajeille on ylipäätään mahdollista taata edes välttävät olot terraarioissa. Käärmeet tuntuivat taas kummasti jäävän ei-ihmissosiaalisina altavastaajiksi, vaikka omasta vinkkelistä yleisimmät lemmikkinä pidettävät käärmelajit ovat ehkä sieltä helpoimmasta päästä: meillä käärmeiden terraariot ovat reilusti minimittoja isommat, mutta verrattuna rottiin ne eivät todellakaan käytä tilaa samalla tavalla: ne liikkuvat tasan silloin kun niillä on nälkä, ja syötyään ne vetäytyvät taas reiluksi viikoksi sopivaan kohtaan sulattelemaan ruokaansa. 90% ajasta noille tuntuisi olevan melko samantekevää minkä kokoinen asumus niiltä löytyy, oletuksena että asumukseen saa mahtumaan lämpimän ja viileän pään, kumpaankin niistä niistä piilon ja niiden lisäksi vesikupin. Syötyään nuo välttävät turhaa liikkumista, ja kun ne taas lähtevät liikkeelle, tähtää se syömiseen, jonka jälkeen ne taas lopettavat turhan liikkumisen. Ellei kumpikin ketju olisi ollut jo lukittuna, olisi sitä ehkä intounut ketjun jatkoksi pientä romaania kirjoittamaan ;) Jyrsijöiden kohdalla tilantarvetta kun mielestäni puolestaan monesti jopa turhaan vähätellään.

Ja välillä taas tehdään tuttavuutta

Tässä vielä linkit noihin keskusteluihin, jos jotakuta teema kiinnostaa:
http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/390142.html
http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/390167.html

Ja jos Janina kiusaisikin Suskua poikasilla, laitoin mie Suskun käymään ennen lähtöään  läpi miun vaate- ja eläintarvikepoistot. Tavaran vähentäminen kun olisi tavoitteena, siitä huolimatta että olen ollut noista vähän turhan laiska ilmoittelemaan. Osa vaatteista ja liukuoviterra pääsivätkin sitten Suskulle hyötykäyttöön täällä tyhjillään pyörimisen sijaan. Itsellä kun on taas ainakin hetken aikaa vakaa päätös pysytellä vain rotissa ja käärmeissä. Niin ei sitä tarvitse olla ainakaan ylimääräisiä asumuksia sortumisia helpottamassa. Ja lähti Tampereelle Suskun matkassa myös pikku Maurits, josta kokonaan unohdin napata paremman kuvan ennen pojan lähtöä.

Oli kyllä kerrassaan hauska viikonloppu, vaikka se tulikin osin Finrexin voimalla vedettyä :)

Ja kurkitaan paparazzia.