Kotirottailua

Viime päivinä rottalassa ei ole tapahtunut taas ihmeempiä. Kaikki ovat saaneet tasapuolisesti liian vähän huomiota (paitsi ehkä Tuike, joka on selvästi pääsemässä myös Janin suosikiksi), ja joutuneet olemaan ihan liikaa häkissä (ja koittaneet parhaansa mukaan livahtaa häkistä saadakseen ekstrajaloitteluvuoroja). Iltapalatkin ovat menneet tylsästi kuivaruokalinjalla, ja ekstraherkut olleet vähissä. Mie olen siis ilkeästi keskittynyt johonkin muuhun kuin rottiin. Tavaramäärä täällä kämpässä (+ varastossa) kun on lievästi sanottuna hieman ahdistava (etenkin kun Tapsan kamoja on vielä monta laatikkoa läpikäymättä), on meillä ollut vähän sanaton sopimus tehdä asialle jotain. Ennen muuttoa tuli toki raivattua jo iso määrä tavaraa pois, mutta kun sitä päättää kunnolla vähentää, niin kyllä sitä löytyy edelleen varaa mistä vähentää; eilenkin tuli raivattua omasta vaatekaapista neljä isoa Ikea-kassillista poistoja. Vaatteista huonokuntoisimmat menevät luonnollisesti rottamuksille, mutta muita pitäisi jossain kohtaa jaksaa kirpparille viedä, sitten kun saa loputkin tavarat käytyä entistä kriittisemmin läpi. Tapsa on saanut figukaapistaan poistoja jo viisi laatikollista, ja homma on vasta alussa. Kahden harrastuskamaa keräävän hamsteriluonteen taloudessa mikään säilytystila kun ei tahdo olla kylliksi. Silti käytöstä jääneet Lusakat saivat paikkansa vintiltä. Kaikesta ylimääräisestä sitä ei kuitenkaan raaski luopua. Ei ainakaan kerralla.

Mutta kyllä rotat elävät arjessa mukana silloinkin, kun niihin ei ehdi aktiivisesti muilta touhuilta panostaa. Kauppareissuilta tarttuu mukaan pieniä pahvilaatikoita helposti muokattaviksi pesiksi, ja rottia tulee moikkailtua aina rottalan ohi mennessä. Gradua tehdessä tahtoo aina välillä eksyä myös foorumeille ja blogeihin etsimään uusia ideoita, ja poistotavaralle koitetaan aina ensin etsiä rottamainen sovellutus (ellei sitä ole selvästi järkevämpi laittaa myyntiin). Mutta kyllä sitä silti odottaa että tänäänkin ehtii taas kunnolla istumaan iltaa rottalaan rottamusten touhuja seuraamaan sopivasti romaanin yli kurkkien.

Janinan kanssa eilen maililla sovittiin seuraavan poikueen syntyvän Janinan nimen alle, kun molemmat vanhemmat ovat kuitenkin Janinan omistuksessa. Mie vastaan poikueesta kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan muuten. Itselle on tällähetkellä tärkeintä saada Dippikselle sopiva morsian, ja siihen ei sillä olä ole vaikutusta kumman nimissä poikue on. Vielä tänä vuonna kun ei tarvitse itse miettiä rekisteröintimääriä ja muita, joita virallisten kasvattajien kohdalla sitten katsotaan. Niin vaikkei poikuetta sitten omiin nimiin saakaan, niin on se silti oman kasvatuksen kannalta eteenpäin, kun saa mahdollisuuden yhdistelmään, jota ei ilman lainaeläimiä olisi itsellä mahdollisuutta toteuttaa.

Mutta siinä missä rottien kanssa on aika hiljaiseloa elelty, käärmeet ovat aiheuttaneet pientä päänvaivaa. Tai lähinnä yksi niistä, Saaga. Se on todennäköisesti keksinyt terraariosta jonkin aukkokohdan, mitä me emme ole bonganneet. Saaga nimittäin karkasi kerran juhannuksen jälkeen löytyen heti seuraavana päivänä parvekkeelta, ennenkuin olimme edes ehtineet huomata sen livistäneen. Silloin jo luulimme keksineemme mistä se karkasi, ja tukkineemme kolon, mutta viime yönä oli taas tippunut kynttiläkippoja ikkunalaudoilta, mikä viittaisi siihen, että jokin olisi täällä yöllä liikkunut. Ebony on ainakin tallessa, mutta Saagasta ei ole saatu näköhavaintoa, eli pahoin pelkään että jokin kolo on vielä tilkkämättä. Eilen illalla kaikki käärmeet olivat hyvin aktiivisina terroissaan, eli mahdollisen karkumatkan on pitänyt tapahtua joskus yhden jälkeen yöllä. Vähän neitiä koitettiin kyllä jo kämpästä hakea, mutta kun nuo mahtuvat uskomattoman pieniin koloihin, ja liikkuvat lähinnä hämärässä, voi illalla olla paremmat mahdollisuudet löytämisen kanssa. Tietää ainakin olla tuulettamatta tänään parvekkeen kautta, koska en todellakaan haluaisi lähteä tekemään tuttavuutta naapureihin karanneen käärmeen myötä.

Blogi on ollut nyt myös tylsän kuvaton, jonka korjaamiseksi pitäisi saada aikaiseksi lähteä joku päivä kameraostoksille. Sitä odotellessa päivitin muutamaan aiempaan postaukseen pari kännykkäotosta, ettei tässä nyt ihan pelkkää tekstiä sentään olisi. Josko sitä ennen kasvattajapäiviä vielä ehtisi.