Nyt ovat sitten hollantilaiset täällä, ja kovin kummissaan huonontuneista oloista. Häkki kun vaihtui täällä heti kättelyssä pienempään, kun en jaksanut lähteä kokoamaan Lagosta tänne. Frederikiä kun on tarkoitus kuitenkin lähteä koittamaan hiljakseen omaan poikalaumaan sen kotiuduttua, ja Maurits lähtee Suskun matkaan. Mutta näistä suunnitelmista pojilla ei ole vielä tietoa, joten ne tyytyvät ihmettelemään kovin pientä ja astetta autiompaa häkkiä. Ruokanakin oli aluksi vain tylsästi pellettiä raejuuston ja laadukkaiden kissannappuloiden sijaan, joilla Paula on poikia hemmotellut. Juodun siis etenemään poikien sydämiin pitkän kaavan kautta, etenkin kun tähän mennessä poikia on tullut aina nähdessä kiusattua kynsisaksilla (ja huomenna pitäisi taas). Ensivaikutelma miusta ei siis pojista ole ollut varmastikaan lupaava.
Vaikka kyllä sitä pientä hemmottelua itsekin ehti jo harrastaa: käytiin Paulan kanssa eläinkaupoilla, ja rottamuksille tarttui mukaan Hirven rustoisia luita sekä lohta. Vähän vaihtelua sika-naudalle ja kanalle, joita meiltä useimmiten eläinperäisistä löytyy. Alkuun meinasin napata lisäksi vielä poroakin pötkön, mutta vähäisen pakastin tilan johdosta jätin väliin. Pitänee hankkia ennemmin vähemmän mutta useammin noita erilaisia ekstroja. Luut tosin jaettiin rotille heti suoraan pakastimeen jemmaamisen sijasta.
Poikien lisäksi täällä kyllä juonitaan muidenkin pään menoksi. Tuikelta aletaan etsiä nyt kiimaa, ja se pääsee sitten tapaamaan sille sulhoksi kaavailtua Flaksia. Eli piakkoin täällä aletaan toivottavasti Zaya's -poikuetta odotella. Alkuun poikuetta oli kaavailtu vasta hieman myöhemmäksi, Mona Lisan poikueen jälkeen, mutta poikuesuman välttämiseksi suunnitelmaa päädyttiin aikaistamaan.
Kaikki tämä tapahtuu lievän kaaoksen keskellä ärsyttävän kesäflunssan kiusattua miua viime päivät. Niin on nyt pitänyt pakottaa itsensä lepäilemään kaikki ylimääräinen aika kämpän puunaamisen tai muun sellaisen sijaan, että olisi huomenna mahdollisimman virkeä ja tolpillaan. En nimittäin yhtään ala jos miulta menee ääni juuri huomenna, kun saan Suskun tänne seuraksi. Se olisi jo liian julmaa. Niin ehkä pieni kaaos ei niin haittaa, jos se osaltaan auttaisi asiaa välttämään. Vaikka mistä vetoa että alan kuitenkin aamulla hääriä kuin heikkopäinen saadakseni kämpän esittelykuntoon ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti