Kasvattajapäivät 2012

Aamupalaa ja vapaata keskustelua

Eilen oli kotiuduttutaessa sen verran väsynyt, etten jaksanut edes blogia päivittää heti verekseltään. Yleensä itse kun tykkää kirjoitella tapahtumat heti tuoreeltaan. Eilen kotiuminen meni kuitenkin lähemmäs puolta kahtatoista, ja sen jälkeen tuli vielä  laitettua likkoja totutukseen. Alias Needful Thing kun pääsi tekemään tuttavuutta muiden neitien kanssa.

Verrattuna moniin näyttelyaamuihin, lähtö oli lauantaina jopa verrattaen myöhään; vasta klo 8.30. Janina nappasi miut taas meidän talon edestä, ennenkuin mentiin hakemaan Saijaa. Miulla oli matkassa vain kaksi tyhjää boksia: yksi odotetulle Alias tytölle ja toinen varuiksi. Ilman varaboksia kun löytää aina eläimiä, niin eläinkiintiön ollessa lähes täysi seuraavia poikueita odotellessa, on hyvä pitää varansa. Janinalla kuten minullakaan ei ollut mukana yhtään eläimiä, ja Saijallakin vain yksi Tiinan rotta, niin autossa oli alkuun vähän outo tunnelma. Näyttelyreissuilta tuttu kokoonpano istuu väljässä autossa höpisemässä rotista. Takakontti ei ole lattiasta kattoon täynnä bokseja. Ikea-kasseja on autossa vain yksi kappale ja takapenkillä on tilaa valita missä istuu. Hyvin omituista. Mutta kuitenkin varsin mukavaa.

Paikanpäälle saavuttiin vähän ennen yhtätoista, jolloin pihalla oli jo joukko tuttua porukkaa. Keittiöönkin oltiin jo ehditty kattaa aamiaistarpeita tarjolle. Ennen niiden pariin siirtymistä ehdin kuitenkin poiketa Saijan perässä yläkertaan, kun hän meni Roosan kanssa katsomaan poikasia. Poikasia enemmän oma huomio taisi kyllä kääntyä enemmän häkkijärjestelyihin. Itseä kun tahtoo aina vähän kiinnostaa, miten kukakin on laumansa majoitusjärjestelyt ratkaissut. Ei sillä etteikö rotanpoikasetkin suloisia olisi, silloinkin kun ne ovat muita kuin omia muunnoksia. Niihin sortuminen on vain isompi paha kuin mahdolliset uudet häkki-ideat ;D

Miun kakara

Alakertaan palattua Elinakin (yksi kolmesta) oli saapunut paikalle, ja kysyi minua Tiinan kanssa valitsemaan omiamme russian blue poikasista. Itse valitsin ensin sukutaulujen perusteella yhden kolmesta poikueesta, ja sitten oli edessä se vaikeampi valinta: yksi kolmesta muksusta. Poikaset läpikäytyä yksi tosin tippui heti vaihtoehdoista pois, mutta lopullinen valinta oli astetta vaikeampi. Kummassakin muksussa oli eri asiat joista pidin. Onneksi kasvattajapäivillä on toki mahdollisuus kysyä kilpailevia mielipiteitä omaa päätöksentekoa helpottamaan. Tai vaikeuttamaan: Saija olisi valinnut ehdottomasti toisen valitsemistani poikasista sen silmien takia, Janina taas toisen sen tassuvärien takia. Itse olin alkuun enemmän ehkä sen poikasen puolella, jonka Janina olisi valinnut, mutta päädyin kuitenkin sitten kaunissilmäisempään. Sanariksella kun ei ole kuitenkaan yhtä hienot silmät kuin äidillään ja siskollaan, joten ehkä morsmaikulla on hyvä olla kunnon silmät. Vaikka yhdessä kohtaa silmien vertailua vähän vaikeuttikin se, että huonosilmäisempi päätti alkaa siristellä silmiään juuri samaan aikaan kuin toinen muljautteli omansa oikein isoiksi. Siinä kohtaa ero oli kummasti melkoinen (joskaan ei ehkä verrannollinen). Mutta se oli kyllä mukava huomata, että Saija olisi tiputtanut heti pois saman poikasen kuin minäkin. Eli ehkä se omakin silmä on hiljalleen kehittymässä, vaikka sitä vielä mielellään muidenkin näkemyksiä kyselee. Poikasen valinnan jälkeen sain valita sille paperit, ja päädyin nimivaihtoehdoista valitsemaan Alias Needful Thing. Nimi kuulosti varsin hyväenteiseltä tulevaksi jalostuseläimeksi kaavailluille kakaralle.

Porukka on alkanut kokoontua pihalle

Aamupalan ja pienen vapaamuotoisen juoruilun jälkeen porukka alkoi valua takapihan puolelle perinteistä piiriä varten. Eli piirissä käytiin läpi viimevuotiseen tapaan, kuka kukakin on, ja missä vaiheessa ollaan menossa oman kasvatuksen sekä kasvattamansa muunnoksen tilan suhteen. Oli mukava huomata että joku muukin oli huolissaan agoutien tilasta nyt kun Nannan lopetellessa aktiivista kasvatusta Brocksit ovat vähenemässä. Elinakin harkitsi mahdollisuutta tuoda agouteja Englannista, mikä olisi hienoa. Agouti kun on parhaimmillaan todella upea muunnos, eikä se pääse täysin oikeuksiinsa esimerkiksi essex-linjaisena, mitä minulle ja Janinalle joskus syntyy. Samalla käytiin läpi monen muunnoksen osalta eroja standardin, eri tuomarien mieltymysten sekä geneettisten puhtaiden värien ulkoasun välillä, eli minkä mukaan värejä pitäisi arvostella, ja millaiset värinsä edustajat pärjäävät näyttelyissä parhaiten. Tämän ohella käytiin keskustelua siitä, kuinka paljon näyttelyarvosteluille tulisi antaa painoa jalostuseläimiä miettiessä. Näiden paikoitellen hyvin mielenkiintoisten sivupolkujen joshdosta piiri tahtoi vähän venyä, ja kesti lopulta päivälliseen asti.

Ruokailun jälkeen Sini viritti Kallion Elinan kanssa kuvausvälineistön kasaan, ja alkoi kuvata paikalle tuotuja Standardista puuttuvia eläimiä. Muut kävivät samalla vapaata keskustelua. Itsellä hieman vaihteleva keli takapihalla oli päässyt ilmeisesti vähän yllättämään, ja ruuan jälkeen tahtoi nousta pieni päänsärky, todennäköisesti auringosta johtuen. Niin tuo väli meni vähän hiljaisissa merkeissä Janinan kanssa sohvalla. Sinin saatua standardieläimet kuvattua, ja ilmoitettua että kuvattavaksi sai tuoda nyt myös  muita mukana olevia eläimiä halutessaan, sorruin viemään miun kakaran kuviin. Itse kun olen todella huono ottamaan edustajia kuvia rottamuksista. Vähän kyllä muksu valoja ja kameraa jännitti, niin tuli hetkeksi hieman ilkeä olo, että pitikö toista nyt moisella kuvien takia kiusata, kun muutenkin oli pienellä jännä päivä. Aikuisille rotille tuo kun on vähän eri, kun reissaaminen ja muu häly on jo tutumpaa.

Rotta-aliasta ja käsitöitä

Iltapäivää käynnisteltiin rotta-aliaksella, eli päivän henkeen sopivalla sananselityspelillä. Oma kilpailuvietti ei tällä kertaa vetänyt mukaan, mutta kisaa oli hauska seurata myös hieman sivummasta. Ja tuli voitto kuitenkin (melkein) Turkuun Janinan kiilattua kärkeen. Saija vaati jo Turun osakilpailuja jonkin LSKGY:n tapahtuman yhteyteen, niin että pääsee sitten treenaamaan ennen seuraavia kasvattajapäiviä. Iltapäivää jatkettiin keskustelulla, ja puhuttiin jonkin verran muun muassa sijoituksesta sekä sen ongelmista, että kasvattajien välisestä yhteistyöstä. Jälkimmäisestä etenkin sen kautta ovatko aloittelevat kasvattajat kokeneet saavansa tukea ja apua omaan kasvatustyöhönsä, ja keiden kanssa kukin on eniten ollut tekemisissä.  

Sitten kello olikin jo siirretty huomaamatta kahdeksaan, ja kotiinlähdön aika alkoi lähetä. Meidän kun piti vielä matkalla poiketa Elina Ilveksen luo, jossa saijalla oli sijoituspoikue. Ja pakko sanoa, että niin väärää muunnosta kuin muksut olivatkin, meille niin tulisi niistä yksi kakara ellei naaraslauma olisi jo muutenkin aika ylärajoilla (etenkin kun sinne tarvitaan vielä Dippikselle morsian kasvamaan). Poikueessa oli marteneita ja pewejä, ja jotenkin itseä alkoi kovin kovasti houkuttaa pew naaras laumaan maskotiksi. Mie en edelleenkään edes pidä erityisemmin valkoisista saati punasilmäisistä, mutta ainakin maskotti erottuisi laumasta sitä tehokkaammin, eikä kukaan pääsisi enää väittämään että kaikki miun rotat näyttää muka samalta ;D Myös marmoroitupäiset marten pojat olivat jotain ylisuloista. Mutta kai sitä pitää antaa järjen voittaa, vaikka Elina kovasti jo lupaili että voisi tuoda miulle muksun sitten Halikon näyttelyyn. Tämän takia selvästi pitäisi keskittyä katselemaan niitä häkkejä.

marten poikia

Ennen suorinta tietä Turkuun suuntaamista käytiin tiputtamassa vielä yksi kuljetusboksi Janinan tänään saapuneelle pearl-pojalle. Sitten loppumatka Turkuun kuljettiinkin kokonaan ilman pysähdyksiä aina Saijan luokse asti. Kotimatkalla ehdittiin puhua niin essexeistä, tulevasta Jurvan näyttelystä (johon ilmoitan todennäköisesti vain kaksi rottamusta näyttelyyn lähteville kyydittäviksi) sekä Tuiken mahdollisesta poikueesta. Tuike kun on Tapsan oma rotta, mutta jo silloin kun se tänne jäi, puhuttiin että Saija saattaa sillä jossain kohtaa testipoikueen teettää. Ja kuten Saijan kanssa autossa arveltiinkin, Tapsalla ei edelleenkään olisi mitään poikuetta vastaan - sillä edellytyksellä että poikue syntyy täällä eikä neiti lähde muualle mammailemaan.

Kotiin saapuessa oli sitten aika väsynyt, eikä sitä enää juuri muuta jaksanut kuin laittaa likoille pienemmän häkin ensimmäiseksi yöksi kuntoon. ja syödä vähän iltapalaa. Tänään osa porukasta jatkoi vielä kasvipäiviä, siinä missä itsellä on ohjelmassa kämpän siivoilua. Katsoo jos itsekin taas ensivuonna menisi sitten molemmiksi päiviksi.