Kismetin muksut 3vrk

Kismetin muksut kasvavat ja tänään oli edessä karsittavien valinta. Koska itselleni ei ole nyt jäämässä tästä poikueesta kotiin ketään, vaan luotan saavani Suskulta muksujen jälkeläisiä sitten kun oma laumakoko agoutilisäykset paremmin sallii, otin karsimisia miettiessä puhelinyhteyden Suskuun. Suskun kanssa puhuttua päädyin jättämään poikueeseen kaikki neljä naarasta, joista Suskulle ensisijaisia olisi toinen sk agouti tytöistä olettaen etteivät neidit mene kehittämään itselleen mahakuvioita. Yksi mahdollinen rex dumbo naaras taas jäi lähinnä siksi, että haluan nähdä osaanko tunnistaa dumbokorvat nakeilta, sekä siksi että poikue on hyvin agoutivoittoinen niin lemmikkikoteja on sitten helpompi löytää jos muksuilla on edes joku eroavaisuus - olkootkin ne hölmöt korvat.

Uroksia poikueessa oli selvä enemmistö, ja niistä selvä enemmistö oli rex agouteja joista osan korvat näyttivät oudoilta. Koska Susku harkitsee myös uroksen ottoa poikueesta, päädyin karsimaan mahdolliset dumbot pois ja jättämään poikueeseen yhden sk agoutin ja kaksi rex agoutia. On sitten Suskulle parempi valinnanvara, ja hänen valittua jää vielä veljespari lemmikkikotia etsimään.

Lopulliseksi poikasmääräksi valikoitui siis seitsemän joiden kasvua jäädään nyt seuraamaan ja jännäämään. Kuvia ei tosin tältä päivältä blogiin ole, sillä Suskun kanssa puhuessa unohdin kokonaan käyttää esille ottamaani kameraa. Koitan korvata puutteen mahdollisimman pian, tänään en kuitenkaan enää mene mammaa häiritsemään. 

Koppihoidon vastapainoa

Lauma saa nyt olla vielä yhdessä pikkuhäkissä ja tutustua kunnolla toisiinsa ja laumautua ennenkuin porukkaa koitetaan lähteä siirtämään vanhan lauman alueelle eli likkojen linnaan. Sillä vaikka iso häkki on nyt puhdistettu, niin ei sitä hajuttomaksi saa kuitenkaan, ja lauma ei tosiaan ole nyt viimeaikoina muutenkaan toiminut kovin hyvin. Mutta jotta olohuoneessa asuvia tarkkailuvankeja ei alkaisi liikaa ahdistaa, ovat pienet hengähdystauotkin paikallaan. Niitä on nyt alettu tarjoilla wc-jaloittelun muodossa. Wc kun ei ole ennestään kenenkään aluetta ja se on myös kokonsa tähden helposti valvottava. Ei mene vanhuksillakaan sitten niin hermot, kun junnut pääsevät purkamaan pahimpia energioita.

Tällähetkellä meno vaikuttaa varsin sopuisalta ja Pamauskin on alkanut rentoutua. Se kun oli alkuun vähän hermostuneen oloinen jouduttuaan likkojen sekaan ensin sängylle juoksemaan ja sitten totutushäkkiin. Nyt neitien kanssa mahdutaan jo samaan riippumattoonkin. 

Pieni rotta ledivalosilmillä, eli Lola

Pamaus peseytyy

Usva on lähdössä lentoon

Mimosa ehti jo pesukoneen päälle

Lilian etsii nameja kylppärikaapin alta

Usva ja Vanamo tutustuvat kylppärin kaappiin

Mimosa löysi wc-paperirullan

Lilian haluaa lähikuvaan

Eliza-mummuska putsaa Soodaa - pesuhuoneessahan sitä oltiin.

Häkkipuunausta

Kylppäri alkaa täyttyä

Vuorokaudet ovat liian lyhyitä (lomallakin...) ja likkojen linnan puunaus jäi tähän päivään. Ei sillä että urakalla olisi kauhea
kiire ollut, sillä koko lauma Kismetiä lukuunottamatta saa olla nyt joitain päiviä totutushäkissä, eikä vieraitakaan ole tulossa ennen maanantaina. Alunperin miun kyllä piti siivota häkki ennen Rosan tuloa, mutta aika loppui. Onneksi häkki ei ollut ihan kamalassa kunnossa kuitenkaan.

Häkin siivous etenee meillä pääsääntöisesti seuraavasti: ensin kaikki pestävät virikkeet kannetaan kylppäriin ja kankaat laitetaan kunnosta riippuen joko pois tai pesukoneeseen. Sen jälkeen tyhjennetään pohjalaatikot ja pestään ne kylpyhuoneessa. Pohjalaatikoiden kuivuessa käydään rätin kanssa läpi häkin seinät ja välitaso. Häkin pyyhkimisen jälkeen alkaa uudelleen sisustus. Pohjalaatikot laitetaan paikoilleen ja täytetään kuivikkeilla. Sen jälkeen häkki sisustetaan niin pitkälle kuin mahdollista rottalan kaapista löytyvillä virikkeillä (jotka jäivät viime siivouskerralla yli). Tämän jälkeen (tai yhtäaikaa tämän kanssa, jos minulla on Tapsa apuna) pestään kaikki kylppäriin kannetut virikkeet. Mikäli sisustuksessa on vielä aukkoja, täytetään ne kuivaamisen jälkeen kylppärivirikkeillä. Loput pestyt virikkeet jätetään kuivumaan seuraavaan päivään (...tai sitä seuraavaan) ja siirretään sitten rottalan kaappiin odottamaan seuraavaa sisustuskierrosta. Mikäli jokin virike jää toistuvasti kaappiin, siirtyy se kunnosta ja materiaalista riippuen kirppikselle, kierrätykseen tai roskiin. Silloin kun totutusrumba ei ole käynnissä, tässä vaiheessa vaihdetaan vielä vedet, täytetään pesty ruokakuppi ja lisätään rotat. Nyt nämä vaiheet jäävät odottamaan rottien lisäykseen asti.

Sisustusta kaappitavaroilla ja tuliaisilla

Aikaa siivoukseen meni tälläkertaa koko päivä, sillä en jaksanut hoitaa hommaa kuntoon yhdeltä istumalta. Kaikkiaan aika kului ehkä 2-3 tuntia, jos taukoja ei lasketa. Minä hoidin siivouksen muuten, mutta Tapsa pesi virikkeet. Mihail auttoi penkomalla roskapusseja ja varmistamalla ettei roskien sekaan eksy vahingossa nameja. Tapsan apu edisti siivousta selvästi enemmän ;)

Sisustus viimeisteltynä

Kylppäriin kuivumaan jäänyt kasa

Rosa visiitillä

Itse on tullut useampaan kertaan harmiteltua sitä, että en ole päässyt tapaamaan meidän rottien tämänhetkistä lääkäriä. Niin kauan kuin tässä on asuttu meidän rotathan ovat käyneet yhdellä ja samalla lääkärillä, joka on Rosa Jolma Pieneläinklinikka Tuhatjalasta. Eläinlääkäriajat ovat kuitenkin aina sattuneet aina omien työaikojen kanssa päällekkäin, eikä palkattoman vapaan ottaminen ole tuntunut kauhean järkevältä kun Tapsa on ollut kuitenkin täysin vapaa kuskaamaan rotat lääkäriin.

Tänään Rosa tuli kuitenkin meille kotiin tapaamaan Mihailia, hän kun oli utelias tutustumaan tähän meidän uuteen perheenjäseneen. Juttelu lähtikin siinä sitten liikkeelle Mihailista, pojan hoidosta ja skunkeista lemmikkeinä. Aika pian keskustelu eksyi kuitenkin myös rottiin, eläintenpitoon yleisemmin ja eläinten hoitoon. Rottien kohdallakin juteltiin siitä miksi sitä on itse lähtökohtaisesti vähän varautunut eläinlääkärien suhteen rottien kanssa, miten rottien annostukset poikkeavat usean lääkeaineen kohdalla paljon kissojen ja koirien annostuksista sekä siitä millaisia hoitosuosituksia eläinlääkäreillä eri vaivoihin on ja miten eri vaivoja on järkevää hoitaa. Rosakin on selvästi perehtynyt useampiin rottia koskeviin tutkimuksiin ja lukenut niistä omalla ajallaan - hänelläkään kun ei kuulemma eläinlääketieteellisessä ollut edes yhtä kokonaista kurssia jossa rottia olisi käsitelty, vaan ne oli koulutuksessa sivuutettu muutamalla maininnalla. Rottien kohdalla kuitenkin pitkä historia koe-eläiminä kääntyy jossain määrin lemmikkirottien eduksi - tietoa haettaessa kun lähes kaikista lääkeaineista löytyy testitulokset myös rotille. Skunkkien rokotuksistakin Rosa oli ottanut selvää, vaikka skunkkipotilaita on Turussa varmasti odotettavissa vielä vielä vähemmän kuin rottia.

Keskustelun lomassa tuli esiteltyä Rosalle myös talouden rottamuksia. Rosa pääsi sitten taas tuota viimekertaista potilastakin, eli Pamausta näkemään. Nyt toipuneena ja valmiina muuttamaan tyttöjen kanssa yhteen. Samalla hän tuli kyselleeksi kuinka pojan toipuminen oli mennyt, itse kun on niistä huono muuten mitään eläinlääkärille päin päivittelemään ellei asiassa ilmene mitään isompia komplikaatioita. Vaikka voisihan se olla hyvä aina jotain pientä palautetta laittaa, että olisi sitten lääkärilläkin tieto siitä menikö kaikki ok ja tehosiko hoito. Vaikka tokihan se on yleensä niin, että jos mitään ei kuulu niin sitten suurella todennäköisyydellä vaiva ei ole uusinut tai vaatinut lisähoitoa. 

Aika meni siinä jutellessa huomaamatta, ja toivottavasti ei Rosaa siinä ihan liikaa viivytetty kun äkkiä kello olikin jo seitsemän. Kuitenkaan eläinten kanssa eläinlääkärillä käydessä avautuu harvemmin yhtä hyvää tilaisuutta oikeasti jutella eläinlääkärin kanssa, kun klinikalla päähuomio on toki siinä potilaassa ja sen hoidossa - ja tähän mennessä ei itsellä tosiaan ole ollut tilaisuutta siihenkään. Niin oli sitten erittäin mielenkiintoista päästä kuulemaan myös Rosan aiemmista työpaikoista sekä ajatuksista hyvästä hoidosta ja hyvän hoidon rajoista. Muunmuassa siitä, missä Rosalla menee se raja mitä hänen mielestään on järkevää hoitaa ja miten, ja missä tilanteessa hän taas pitää eutanasiaa järkevämpänä ratkaisuna. Nämä kun ovat kanssa sellaisia asioita, jotka itselläni vaikuttavat siihen kuinka mielellään jotain eläinlääkäriä käyttää.

Parin tunnin keskustelun jälkeen (tai oikeastaan jo aiemmin) olin täysin valmis allekirjoittamaan Tapsan näkemyksen Rosan mukavuudesta. Sen lisäksi keskustellessa ei noussut esiin mitään sellaista, miksi en jatkossakin mielelläni omia rottia Rosan hoitoon luottaisi. Useamman vuoden etsinnän jälkeen uskallan ehkä viimein sanoa, että meidän vakilääkäri on tässä, ja että vaikka Tuhatjalasta on eläinlääkäriasemana kuullut paljon huonoa ei se mene meillä vaihtoon ainakaan niin pitkään aikaan kuin Rosa siellä työskentelee. 

Hankala laumatilanne, näyttelytuloksia ja Viron tuliaisia

Meidän rottalauma on nyt kasvanut suht nopeasti poikueiden ja Lolan myötä. Poikueiden myötä tapahtanut kasvu on
tuonut myös toisen haasteen - mammalomat. Lauman naaraista kolme on ollut nyt lyhyen ajan sisään mammailemassa, mikä on tuonut myös paljon vaihtelua laumakokoonpanoon; mammailevat naaraat kun ovat olleet omissa häkeissään muita totutettaessa. Mammalomien ja poikueiden myötä häkissä on ollut nyt vaihtelevasti 2-14 naarasta. Lauma kesti pitkään hyvin viimeaikoina tapahtuneita vaihteluita, mutta Lilianin paluu mammalomalta räjäytti tilanteen käsiin.

Kismetin poikaset 1vrk

Lilianin lähtiessä ensimmäiselle astutusreissulle laumassa oli sillä hetkellä kolme naarasta. Lilianin palatessa laumaluku oli noussut yhdeksään ja iso osa naaraista oli Lilianille ennestään vieraita. Vaikka laumaan palauttamiset on nyt tehty tapahtuneista muutoksista johtuen vähän pidemmän kaavan kautta kuin vain länttäämällä lauman vanha jäsen takaisin kotihäkkiin, on laumassa ollut nyt Lilianin paluun jälkeen kuohuntaa. Etenkin matamiosastolla on ollut tarve rakentaa hierarkioita uudestaan, ja vaikka junnut ovat olleet pahimmista väännöistä sivussa, eivät nekään ole selvästi niiltä täysin välttyneet. Vaikka Lilian ei ole ollut pahin vääntäjä, ei Lilianin laumaanpaluun jälkeen puremahaavoilta ja muilta tapaturmiltakaan ole täysin vältytty.

Ennen lähtöäni Viroon tilanne päädyttiinkin laittamaan jäähylle. Yksi pukareista jonka oma kunto oli muutenkin heikentenyt eli Libna päädyttiin lopettamaan. Häntänsä telonut eli Sooda otettiin omaan häkkiinsä rauhoittumaan ja parantelemaan häntäänsä. Samaan aikaan myös Kismet siirrettiin pois laumasta mammailuboksiin. Häkkiin jäivät Eliza, Vanamo, Lilian, Mimosa, Usva ja Lola, jotka ovatkin tulleet nyt hyvin juttuun keskenään.

Tänään aletaan pikkuhiljaa katsoa, saataisiinko Sooda lisättyä takaisin laumaan ja Pamaus lisättyä joukon jatkoksi. Kismet totutetaan takaisin porukkaan muksujen lähdettyä maailmalle, mahdollisia yhteisjaloitteluja sitä ennen harkitaan jos lauma saadaan kunnolla toimivaksi. Sitä ennen laumaan ei myöskään lisätä yhtään rottia; nyt mennään selvästi ylärajoilla, vaikka häkissä onkin hyvin tilaa. Uusia rottamuksia harkitaan vasta kun lauma luontaisen poistuman kautta tästä pienenee (ainakin todella toivon, ettei tässä enää muunlaista poistumista tulisi).


Lauman sisäisistä ongelmista huolimatta rottaharrastus ei ole ollut pelkkää nahinoiden selvittelyä. Miun lähtiessä Viroon Tapsa lähti Suskun kanssa Halikon näyttelyyn mukanaan Usva, Mimosa, Lola ja Lilian. Likoista kaikki menivät viralliseen ja Mimosa myös pettiin. Koska itseltä jäi näyttely kokonaan väliin, en siitä tällä kertaa sen kummemmin turinoi. Sen sijaan laitan vain likkojen tulokset:

Usva
"Ok tyyppi ja koko. Hyvä perusväri. Hyvä otsatähti. Hyvä vatsa. Suuret silmät. L1, lk.sij. 1"

Mimosa
virallinen:
"Hyvä tyyppi ja koko. Otsatähti paikallaan. Ok vatsa. Ollakseen topaz silmät liian tummat (väri?). L2"
pet:
"Ikäisekseen hyvänkokoinen tyttö, jolla oikein nätti ilme. Ok kynnet, puhdas iho ja turkki. Valitettavasti häntä aika likainen, varsinkin alapuolelta. Hyvä käsiteltävyys ja oikein hienot silmät. Hännän takia tänään AB. AB"

Lola
"Hyvä tyyppi ja koko, tasainen väri. Hyvät silmät. Hyvä turkki. L1, lk.sij. 2"

Lilian
"Hyvä tyyppi. Suuret hienot silmät. Tas. hieno väri. Häntä ok mutta hieman likainen. L1, lk.sij. 2"

Rottien tuliaiset

Laumakuvioiden kuntoon laiton aloittamisen ohella tänään on edessä myös Rosan vierailu ja häkin siivous. Pääsevät rotat sitten häkkiin palatessaan nauttimaan myös Viron tuliaisista, joita vähän innostuin hankkimaan. Muuten en juuri tuliaisia ostanut muille kuin Tapsalle ja Mihailille, mutta likat saivat uuden puisen pesäkopin, heinäpesän ja kahdet erilaiset tikkaat.

Ja jotta postauksesta tulisi oikein pitkä ja aiheesta toiseen hyppivä, lisätään loppuun myös Kismetin poikasmäärä. Kismet synnytti neljätoista pientä rottanakkia. Poikueesta päädyin tänään karsimaan heti kaksi, jotka olivat selkeästi muita heikommassa kunnossa. Lopullinen karsinta jää sitten muutaman päivän päähän. Karsitut poikaset menivät sitten Mihailille, nyt kun kotona ei enää käärmeitä ole. Yksittäisten karsittujen poikasten kanssa kun ei oikein kannata lähteä etsimään käärmeharrastajaakaan jolle noita tarjoaisi, kun kotona on omasta takaa yksi isompi sekasyöjä rottien lisäksi. Eivät mene karsitutkaan sitten vain pois. Muilla muksuilla näytti olevan hyvin maitoa mahoissaan, joten nyt sitten tarkkaillaan poikasten kehitystä ja mietitään emolle sopivaa poikasmäärää. 

Kakaroita ja kaaosta

Virosta on nyt palattu ja pikapäivityslinjalla jatketaan (ainakin huomiseen). Kismet on synnyttänyt viime yönä, eli rottalassa on nyt poikueellisen verran kesäkakaroita. Pesätarkistuksen jätin suosiolla seuraavaan aamuun, eli poikasten lukumäärä selviää huomenna. Tänään tyydyin katsomaan että emo vaikutti virkeältä ja hyvinvoivalta.

Huomenna lähdetään myös laittamaan laumaa uudelleen kasaan ja toivotaan että kähinät saataisiin nyt kokonaan kuriin. Sooda on ollut miun reissun ajan eristyksissä parantelemassa häntäänsä ja Pamaus vielä viettelemässä varoaikaa. Soodan poisoton ja Libnan lopetuksen myötä laumassa on ollut nyt rauhallista, mutta mammojen kähinöissä Lolakin oli saanut huomaamattani ennen reissua osumaa. Eli nyt kaikki joutuvat tarkkaan syyniin totusten lähtiessä käyntiin. Laumaan ei nyt myöskään lisätä junnuja ennenkuin homma saadaan taas pelaamaan ja laumatilanne rauhoittumaan. Kismetin poikueesta lupaavimman junnun/junnut saakin onneksi Suskun hoiteisiin, jos sieltä nyt on jotain järkevää syntynyt kauniiden dumboberkkisten sijaan. Susku kun oli jo ennen näyttelyä heti varmistelemassa, että saahan hän tuosta poikueesta itselleenkin sitten muksuja, kun ovat ainoita jälkeläisiä mitä meillä Frederikistä on.

Näyttelytuloksista ja rottien Viron tuliaisista kirjoittelen lisää paremmalla ajalla, nyt suuntaan suorinta tietä nukkumaan.

Rottala ranskalaisin viivoin

Päivitettävää olisi, mutta ei aikaa päivittää. Siispä tämänkertainen päivitys olkoot vain tilannetiedotus ja mainos tulevasta, teemoista joita toivottavasti avataan viikon sisään paremmalla ajalla. Eli rottalassa nyt:

- Soodan häntä on edelleen kipeä ja neiti otettiin nyt omaan häkkiinsä sitä parantelemaan. Mikäli parin päivän lepo ei auta, täytyy miettiä mitä seuraavaksi.

- Kismet on todennäköisesti kantavana. Frederikin kanssa yhteenmuutosta on nyt kolme viikkoa ja Kismetin maha on kasvanut, joten tämäkin neiti sai oman häkkinsä.

- Usva, Mimosa, Lilian ja Lola on puunattu huomiseen (tämänpäiväiseen) näyttelyyn. Itsellä on aamulla lähtö Viroon, mutta rottamukset pääsevät paikalle Suskun ja Tapsan kyydissä.

- Susku on meillä yötä ja ilta meni ihan liian nopeaan. Ei ehditty edes katsoa Tarzania, eli tämä on otettava ehdottomasti myöhemmin uudestaan.

- Pamaus on toipunut leikkauksestaan hienosti ja pääsee tutustumaan uuteen laumaansa heti kun palaan Virosta.

...kaiken tämän lisäksi rottalassa on eletty arkeakin. Koitan siis intoutua päivittelemään välillä muustakin kuin uusista tulokkaista, poikasista ja näyttelyistä. Ja skunkista.

R.i.p. Libna ja Frederik

Nyt ei sitten ole talossa enää yhtään agoutia, ellei essexejä lasketa (edit. tai essexejä ja Kismetiä - en näemmä osaa laskea Agouteiksi kuin sileäkarvaiset yksiväriset). Frederik matkasi viime näyttelystä Suskun luo, jossa sitä kokeiltiin vielä junnun kanssa yhteen. Frederik on kuitenkin ollut hermona uudessa kodissaan ja kaveriksi aiottu junnukin sai hampaista jo puolueettomalla alueella. Sen jälkeen mitä Nassen ja Eskon kanssa kävi, ei tällaisella alulla luonnollisesti haluta jatkaa yrittämistä. Aikaa ei ole ehkä kulunut paljoa, mutta suora hampaiden käyttö on silti hyvin kyseenalaista käytöstä. Kyseessä kun on kuitenkin yli vuoden vanha uros, joka ei ole karanteenista tänne tultuaan poistunut kertaakaan tästä asunnosta. Eli jos aikuisten urosten kanssa kodinvaihto voi olla aina vähän shokki, niin Frederikin taustoilla sopeutumisongelmat tiedettiin jo alkuun hyvin mahdollisiksi. Yksinasujaksi Frederikiä ei kuitenkaan haluta kummassakaan päässä, niin junnun päälle käymisen seurauksena tehtiin sitten päätös pojan lopettamisesta.

Kotona taas Libnan yleiskunto on ollut huonompi. Ainahan Libnalla on ollut pientä aivastelua ja muuta muuta laumaa enemmän, mutta nyt niitä on ollut neidin mittakaavallakin normaalia enemmän. Sen lisäksi (tai sen seurauksena) likkalaumassa on ollut nyt enemmän vääntöä, ja Libna on ollut koko ajan härkkimässä muita tai härkittävänä - ja onnistunut hankkimaan siinä kunnon vekit itselleen kun ei ole kunnostaan huolimatta suostunut paikastaan luopumaan. Kumpikaan näistä ei olisi välttämättä yksinään riittänyt syyksi lopetuspäätökseen, mutta nyt pari päivää likkojen riitoja ja Libnan kuntoa seurattuani päädyin sen päätöksen tekemään. Nyt sitten tarkkaillaan miten tämä päätös vaikuttaa noihin laumakemioihin muuten - ainakin Sooda kun on onnistunut satuttamaan häntänsä noissa kahinoissa ja on ollut sen seurauksena kanssa hieman levottomampi. Sen kohdalla tuo menee kuitenkin toivottavasti ohi neidin saatua häntänsä kuntoon. Lauman junnut on onneksi jätetty näistä väännöistä kokonaan sivuun.

R.i.p.
Fredrik Hendrik "Frederik", s. 4/2012-22.8.2013
Libna, s. 22.5.2012-22.8.2013

Lempäälän arvostelut

Usva, tuomari P. Neate

"G. head & eye, slightly long headspot. G. colour. G. fading, nice feet, g. tail, colour fairly even, g. type. Very nice rat. L1, lk.sij. 1"


Mimosa, tuomari P. Neate

"G. head &eye & ear, very nice tail, headspot too long. Nice even coat, good fading, g. feet. Slightly pale behind the eyes & ears. L1, lk.sij. 2"

Tamperenäytelmiä

Lempäälän näyttely on nyt takana. Tälläkertaa näyttelyviikonloppuun oli kasattu tavallista enemmän sisältöä. Näyttelyn ohella kun kävimme esittelemässä Mihailin niin äidin kuin isänkin luona ja vielä lisäksi Lempäälässä asuvan mummuni luona. Mummu ja täti kun ovat aina pyytäneet poikkeamaan kun ollaan lähellä, ja nyt ajettiin käytännössä ohitse - vieläpä kahteen kertaan.

Näyttelypaikalla en ollut alkuun suunnitellut Mihailia esitteleväni, koiratkin kun ovat näyttelyissä aina kiellettyjä. Saija oli kuitenkin asiasta eri mieltä ja halusi ihan äkkiä vain esitellä pojan rottaporukoille. Facebook täyttyikin sitten heti illalla yhteiskuvista ja ihmettelyistä siitä, onko kuvissa ihan oikeasti haisunäätä. Saija nimitti samalla itsensä pojan kummitädiksi.

Näyttelypaikalla ei kuitenkaan kauhean kauaa viivytty, vaan valtaosa näyttelyajasta vietettiin äidin luona. Näyttelypaikalle palattiin kuitenkin vielä iltapäivällä Mimosaa ja Usvaa hakemaan. Janina kun huolehti meille tiedon koska näyttely oli loppumassa. Mimosa ja Usva saivat kummatkin L1:n, eli nyt tytöt pääsee sitten rekisteröimäänkin. Usva sai lisäksi itselleen luokkavoiton Mimosan ollessa luokkakakkonen. Elizankin olin ilmoittaunut mukaan näyttelyyn, mutta koska mummuska ei ollut lauantaina parhaassa mahdollisessa näyttelykunnossa, sai se jäädä kotiin.

Mihail ja Marjan salaattibaari (ihmisille tarjoilun loputtua ;))

Kummatkin ensikertalaisista neideistä ottivat boksimatkan varsin rennosti, Mimosa olisi tosin näyttelypaikalla nukahtanut mieluummin Tapsan paidan sisälle kuin boksiin. Mihail taas oli elementissään etenkin keittiössä, kun Marja alkoi kaivaa pojalle nameja. Varsinkin iltapäivällä tarjoilut olivat pojan mieleen - se kun sai penkoa koko salaattikulhon ennenkuin loput ylijääneet pakattiin Marjan ja Tiinan ankkoja varten. Ja mikäs sen hienompaa kuin päästä oikein kahlaamaan ruokaan ja kaivamaan kurkkuja muun salaatin seasta.

Näyttelypäivän, äitin asunnon tutkimisen ja mummulla vierailun jälkeen Mihail on hetken täysin naatti, piristyen kuitenkin yötä kohden sen verran että yö meni touhottaessa - jopa siinä määrin ettei Samikaan pojan touhottamiselta huomannut rottia kuin vasta seuraavana päivänä. Sikälikin hyvin, että olimme kyllä sanoneet olleemme rottanäyttelyssä ja lähdimme vielä erikseen hakemaan rottia näyttelystä kotiin (tai siis äidin luo).

Tänään poikettiin sitten Mihailin ja rottien kanssa vielä isäni luona ennen lähtöä takaisin Turkuun. Mihail sai toki isoimmat osat ihmettelyistä, mutta toki Iipalta liikeni huomiota myös kahdelle tulevalle hoitorotalleen. Niille oli jo raivattu valmis häkinpaikkakin, vaikka marraskuun alkuun onkin vielä hieman aikaa. 

Frederik lähti myös meidän matkassamme näyttelyyn, mutta Suskun matkassa kotiin. Eli nyt asunnossa on enää yksi rottapoika ja sekin sitten kastroitu. Eli kasvatustouhut alkavat olla jäämässä sivuun lemmikkitouhuilun myötä. Näiden välillähän on nyt tullut pari vuotta tasapainoiltua, ja jälkimmäinen taitaa viedä tällä erää voiton jättihäkkeineen ja yhteen laumaan keskittymisineen. 

Pamaus kastroitu

Tänään oli Pamauksen kastraatioaika. Eläinlääkäri oli sama kuin edellisilläkin kerroilla, eli Rosa Jolma. Hetken kyllä mietin eläinlääkärivalintaa ennen ajanvarausta, koska Tuhatjalasta eläinlääkäriasemana on kuullut nyt niin paljon kaikkea negatiivista. Itsellä ei ole kuitenkaan ollut Rosasta pahaa sanottavaa, ja kuulemissani negatiivisissakin palautteissa (niissä joissa lääkärin nimi on mainittu) lääkärit ovat olleet eriä, niin uskaltauduin sitten varaamaan ajan. Sen verran kyllä tein että laitoin Tapsan soittamaan etukäteen eläinlääkäriasemalle ja kysymään onko Rosalla ennestään kokemusta rottien kastraatioista. Ennen puhelua sitten jo sovittiin, että mikäli aiempaa kokemusta löytyy, Tapsa voi varata ajan samantien.

Tälläkin kertaa kaikki sujui ongelmitta. Meiltä on klinikalle matkaa alle puolikilometriä, joten matkan taittaa helposti kävellen muutamassa minuutissa. Tapsa soitti minulle ensimmäisen kerran sisäänkirjautumisen yhteydessä ja varmisti vielä Pamauksen syntymäajan - mie olin jo aamulla ilmoittanut päivystäväni puhelinta töissä niin että Tapsa saisi minut kiinni jos tulee mitään kysyttävää, ja muutenkin; vaikka en halunnutkaan ottaa nyt vapaata töistä eläinlääkärin takia kun ensikuun työtilanne ei ole vieläkään selvillä, halusin silti pysyä ajantasalla siitä miten Pamauksen operaatio etenee. Siinä vaiheessa kun Pamaus nukutettiin Tapsakin lähti kuitenkin käymään kotona ja sopi menevänsä hakemaan poikaa kun se alkaa heräillä.

Eläinlääkärillä käydessä Tapsa myös kertoi Rosalle tästä meidän uudesta tulokkaasta. Mihailin kanssa eläinlääkäriä kun tullaan tarvitsemaan vähän säännöllisemmin että saadaan pidettyä pojan rokotukset ajantasalla. Ensimmäistä tehosterokotusta haettaessa poika on myös tarkoitus mikrosirututtaa. En ollut kovinkaan yllättynyt siitä ettei eläinlääkärillä ollut ennestään skunkeista kokemusta, mutta Rosa oli sitten Tapsalta kysellyt pääsisikö poikaan joku päivä tutustumaan jo vähän ennakolta ja pyytänyt toimittamaan Mihailin rokotetiedot hänelle sähköpostiin, että hän ehtii tarkistaa löytyykö heiltä kyseistä rokotetta ja tarvittaessa hankkia sitä. Ei tarvitse sitten ainakaan näiden perusjuttujen, kuten rokotusten takia lähteä pääkaupunkiseudulle asti. Ja jos nyt saadaan visittiä sovittua, pääsen minäkin sitten hänet näkemään.

Leikkauksen jälkeen Pamaus lähti hyvin heräilemään ja kotona poika pääsi omaan toipilasboksiin. Leikkaushaavan puhtaanapitämiseksi kuivikkeet ovat nyt toistaiseksi pannassa, ja häkkiin vaihdettiin pohjalle pyyhkeet. Nyt alkaa sitten pojan toipilas- ja varoaika. Rotat kuten muutkaan kun eivät menetä lisääntymiskykyään ihan välittömästi leikkauksen myötä, niin vielä pitää muutama viikko odotella että pojan saa yhdistettyä likkalaumaan. Meidän tapauksessa varoaika tosin venynee vähän reiluun kahteen viikkoon, vaikka eläinlääkärin mukaan kaksi viikkoa olisi riittävä. Itsellä osuu kuitenkin Viron reissu juuri siihen, niin hoidetaan totutus sitten mieluummin vasta reissusta palattua.

Klinikalle Pamaukselle annettiin pitkävaikutteinen kipulääke ja antibiootti, ja kotiin kirjoitettiin varuiksi kipulääke resepti siltä varalta että poika näyttää sitä tarvitsevan. Ihan heti sitä ei kuitenkaan haettu, sillä poika on jo leikkauksen jälkeen vähän liikuskellut ja syönyt. Mutta nyt sitten tarkkaillaan että haavat lähtevät paranemaan ja toivotaan että vältytään tulehduksilta ja muilta.

Sunnuntaiprojekti

Ensimmäinen satsi häkin osia pesussa

Minun on jo pidempään pitänyt purkaa tyttöjen Critteri ja pestä kaikki osat kunnolla suihkun alla. Sillä vaikka rätti riittää viikkosiivouksissa ihan hyvin, ei se kuitenkaan kaikkia välejä puhdista. Koska tällä viikolla viikonloppu oli pitkästä aikaa rauhoitettu pelkälle kotonaololle (...ja rentoutumiselle), totesin lauantain lököilypäivän jälkeen tänään olevan mitä mainioin päivä projektille. Toinen vaihtoehto olisi ollut huomenna töiden jälkeen, mihin en onneksi lähtenyt.

Tapsa auttoi miut projektissa alkuun alkamalla tyhjentää likkahäkkiä samalla kun leikkasin kaikilta rotilta kynnet. Sen jälkeen minä siirryin purkamaan tyttöhäkkiä Tapsan alkaessa tyhjentää poikien Critteriä - saatuani projektin aloitetuksi, päätin purkaa ja pestä kaikki Critterit kerralla. Kaikkien Critterien yhtäaikainen purku ja pesu kun mahdollisti myös toisen projektin jota olen jo jonkin aikaa kaavaillut - kaikkien kolmen Critterin yhdistämisen yhdeksi häkiksi. Varahäkkejä kun meiltä löytyy kuitenkin sen verran, että niistä saa hyvin majoituksen Pamaukselle ja Frederikille siksi aikaa kun Frederik lähtee Suskulle ja Pamauksen voi yhdistää likkalaumaan. Pamauksellekin voi olla nyt Lilianin pikkupoikien lähdettyä ihan kiva päästä olohuoneeseen paremmalle huomiopaikalle siksi aikaa kunnes sen voi yhdistää muuhun laumaan.

Likkojen linna alkaa hahmottua

Valitettavasti (joskin odotetusti) miulta katosi siivousseura hyvin pian aloittamisen jälkeen. Tapsa kun oli lupautunut tänään Mikolla poikkeamaan, joten kun hän lähti suunnistamaan bussille, oli minulla vielä pestävänä yli sata kiloa häkin osia, rottalan seinät, lattialistat ja häkkien alustat + tietenkin vielä häkin uudelleen kasaaminen ja sisustaminen. Melko koko päivä homma siis. Tässä välissä kävi kyllä pariin otteeseen mielessä
kolmannen häkin kuskaus suorinta tietä vintille, niin ettei tähän rumbaan tarvitsisi lähteä enää ikinä uudestaan. Nämä ajatukset unohtuivat kuitenkin nopeasti, kun kaikki osat oli saatu pestyä ja pääsi kasaamaan häkkiä - häkkien kokoamisesta kun pidän ihan eri tavalla kuin niiden purkamisesta ja pesemisestä.

Vaikka oli täällä kyllä välillä silti melkoinen tropiikki, kun päivä oli valmiiksi lämmin ja kuuma vesihöyty levisi nopeasti kylpyhuoneesta koko asuntoon. Kaikki häkin osat kun eivät edes mahtuneet kerralla kylpyhuoneeseen, vaan ne piti pestä muutamassa erässä ja koettaa nostaa eteisen seinustoille kuivumaan. Mihail malttoi kuitenkin onneksi nukkua koko siivousprojektin ajan, niin ei tarvinnut pelätä pojan onnistuvan kaatamaan lomittain toisiinsa nojaavia kalteripinoja.

Nyt kuusi tuntia aloittamisen jälkeen homma alkaa olla viimein voiton puolella. Eteisessä odottaa enää muutamia ylimääräisiä Critterin osia niiden siirtämistä vintille varastoon. Muuten likkojen uusi linna on viimein muuttovalmis. Ja nyt kun rottala on viimein viimeisen päälle puunattu on tänne ensiviikolla mukavampi päästää myös vieraita Mihailia katsomaan - josko vaikka rotat ja rottalakin onnistuisivat saamaan osansa huomiosta.

Pesun suhteen viimeisiä viedään

Tässä välissä Mihail heräsi ja sai välipalaa

Urakka valmis

Kastraatioaika varattu

Saija päätyi olemaan tuomatta Pamaukselle morsianta, joten varasimme pojalle ajan kastraatioon. Aika on ensiviikon tiistaina puoliltapäivin, eli Tapsa on taas se joka kiikuttaa pojan lekurille. Tämä on varsin kätevää, nyt kun minä vasta olen töissä ja toinen päivisin enemmän kotona, niin ei sitten tarvitse ilta-aikoja jonottaa. Sitten pitää vielä varoaika varmistaa ennenkuin poika pääsee taas laumaan. Pamaus on tosiaan ensimmäinen rotta joka lähtee meiltä kastroitavaksi - tai ylipäätään mihinkään leikkaukseen. Tätä ennen kanit ovat olleet meillä pienimpiä joille toimenpide on tehty - tosin pienimmät kanit ovat olleet 680 grammaisia, niin ei siinä enää paljon kokoeroa ole Pamaukseen.

Poikien kerrostalo ja ensipäiviä Mihailin kanssa

Poikien kämppä jaettuna

Eilen tuli siivottua uroshäkki ja tehtyä pieniä uudelleenjärjestelyjä rottalassa. Poikien CritterNation tuli nyt jaettua kahdeksi puolikkaaksi, joista Pamaus sai ylemmän ja Kismet ja Frederik alemman. Tämä järjestely tulee pysymään sen aikaa
kunnes Frederik muuttaa Suskun luo ja Pamaus saadaan kastroitua. Jälkimmäistä tosin lupasin lykätä hieman, sillä Saija vielä miettii toisiko hän pojalle vielä yhden tyttöystävän ennen toimenpidettä. Sen jälkeen poikien Critteri liitetään likkojen linnaan. Likkalauma kun alkaa olla jo sen kokoinen, että vaikka ne varmasti pärjäisivät hyvin nykyisessäkin, ei lisätilasta ole haittaakaan. Etenkin nyt kun lauma koostuu varsin eri-ikäisistä rottamuksista on kiva että kaikilla on halutessaan vähän sitä omaakin tilaa - siitä huolimatta että Sputnikien lukumäärästä riippumatta kaikkien pitääkin aina koettaa änkeä siihen samaan - mutta ainakin siinä on kyse sitten valinnasta eikä olosuhteiden pakosta.

Talouden uusin tulokas on myös nyt laajentanut reviiriään koko asuntoon. Eilen tutustuminen lähti liikkeelle rottalasta, jossa Mihail viihtyi selvästi heti. Likat olivat taas heitelleet häkistään koirannappuloita, joita Mihail imuroi tyytyväisenä lattialta ja nukahti sitten poikahäkin eteen - juuri kun minun piti alkaa siivoamaan sitä. Myöhemmin poika siirtyi jatkamaan uniaan uroshäkin alle. Rotat eivät ole olleet kalterien läpi Mihailista moksiskaan, eikä Mihailkaan tunnu vielä edes huomanneen rottien olemassa oloa. Tosin skunkkivinkkelistä häkkien neljäkymmentäsenttiä korkeat jalustat ovat varsin korkeat. Niin korkealle poikaa eivät ole saaneet vielä kurottelemaan muut kuin ylösnostetut namit. Nameille tuo otus kun on hyvin perso.

Mihailin pieni kuopsutteluboksi

Eilisillan mittaan Mihailin kulku suuntautui myös makuuhuoneeseen, olohuoneeseen ja keittiöön. Etenkin talouden pörrömattoja poika tuntuu rakastavan, kun niitä on kiva kuopsuttaa ja haroa kuonolla nameja etsien. Illan verran pojan touhuja seurailtua sille tuli lopulta laitettua karikelaatikko omaan huoneeseen, että pääsee sieläkin vähän kaivelemaan. Tänään pojalle haettiin myös yksi lelu lisää, kun alkaa vähän hahmottaa millaisista leikeistä poika pitää. Ostettu onkilelu oli menestys, mutta kaikkiin leikkeihin ei toki tarvita rekvisiittaa; välillä poika haastaa myös leikkimään littaa, joko lähtemällä itse perään tai karkuun. Jossain vaiheessa leikkiä heitetään sitten peppukäännös ja suunta vaihtuu. 

Tänään tuli myös säädettyä Mihailin valjaat oikeankokoisiksi ja kokeiltua niitä pojalle päälle. Namit veivät helposti huomion valjaiden hienosäädöstä ja saivat nopeasti unohtamaan koko valjaat. Tänään valjaita kokeiltiin kuitenkin vasta sisällä, vaikka poika kovasti koittikin änkeä eteisen oven raosta mukaan pikaiselle kauppakäynnillä. Ehkä huomenna kokeillaan sitten vähän puistoiluakin, jos sää on sopiva.

Hämminkiä poikalaumassa

Rottalan puolella poikalaumassa tapahtui se mitä pelkäsinkin. Pamauksen ja Frederikin välit ovat lähteneet kiristymään Sanariksen lopetuksen jälkeen. Touhu alkoi satunnaisena hätyyttelynä, kiljumisena ja pörhistelynä. Eilen löytyi sitten ensimmäiset puremahaavat ja pojat tuntuivat välttelevän toisiaan ja pörhistelevän heti toisen tullessa lähelle. Tilanne oli siis ajautumassa nopeasti samaan pisteeseen mitä se oli Sanariksen ensikertaa sairastuessa. Silloinhan veri lensi pahemmin ja olin jo täysin valmis erottamaan pojat kun Sanariksen vointi äkkiä kohenikin ja lauma rauhoittui entiselleen.

Asiaa hetken harkittuani päädyin sitten erottamaan pojat. Frederik pääsi Kismetin seuraan pikkuhäkkiin ja Pamaus jäi toistaiseksi yksin. Poikalauman pääasialliseen ongelmaan kun on tuskin löydettävissä ratkaisua nyt kun olen päättänyt olla hankkimatta lisää uroksia; laumasta puuttuu johtaja. Frederik on pehmo ja Pamaus on epävarma. Nuo pojat eivät vaadi kummoistakaan johtajaa tullakseen toimeen, mutta ilman johtajaa nuo ovat pihalla. Pamaus ei osaa orientoitua tilanteeseen ja alkaa häiriköidä Frederikiä, ja Frederik puolustautuu. Sitten kummatkin piippailevat ja pörhistelevät, kunnes hakeutuvat taas eri puolille häkkiä. Sopu jatkuu siten tasan niin kauan, kuin pojat eksyvät taas liian lähelle toisiaan ja homma alkaa alusta.

Vaikka tiedostan että tilanteessa suurempi ongelma on Pamaus, joka tekee tuota samaa muissakin epävarmoissa tilanteissa kuten näyttelyissä, en silti pääse yli siitä että kyseinen poika on lempparini. Olen siis alkanut kallistua sen idean puoleen jolle lähes tulkoon nauroin vielä viikko sitten - yli vuoden vanhan uroksen kastrointiin. Sitten Pamauksen voisi totuttaa likkalaumaan akkavallan alle, jonne sillä on todennäköisesti hyvät mahdollisuudet sopeutua jos se selviää kastraatiosta. Ihmistä kohtaan Pamaus kun on kotona maailman ihanin, herttainen pusupoika ja nuolee kaikkien sormet ja raksuttelee tyttyväisenä kun sitä vähänkin huomaa.

Tässä kuitenkin muodostuisi edelleen ongelmaksi Frederik. Frederikiä kun en todellakaan halua jättää yksineläjäksi, eikä Kismetistä ole luonnollisesti kuin hetkelliseksi seuraksi. En myöskään halua pitää jatkossa kahta laumaa, joten en haluaisi hankkia sille uusia junnuja kavereiksi - ja uroksilla toiseen aikuiseen urokseen totuttaminen ei yleensä ole toimiva vaihtoehto. Yhtenä vaihtoehtona mietin lopetusta, sillä aikuisen urokseen kiertoon laitto on aina isompi riski kuin naaraan kohdalla, koska aikuisten urosten on usein paljon vaikeampi sopeutua uuteen kotiin. Tässä kohtaa otin puhelinyhteyden Suskuun, koska kyseessä on kuitenkin yhteinen poika joten poikaa koskevat päätökset tehdään luonnollisesti yhdessä.

Susku ymmärsi haluttomuuteni olla hankkimatta pojalle uusia kavereita, nyt kun olen jo pidempään harkinnut paluuta yhteen laumaan. Lopetuksen kannalla hän ei kuitenkaan suorilta käsin ollut yhtä ymmärrettävästä syystä - tällä hetkellä Frederikin kohdalla kun oikeasti suurin ongelma on se että nykyinen lauma ei toimi, ei poika itsessään. Frederikillä kun ei ole ollut missään kohtaa luonneongelmia samaan tapaan kuin toisella sen kanssa yhtäaikaa saapuneella tuontiuroksellamme. Asiasta hetken keskusteltuamme sovimme että Frederik asuu Kismetin kanssa nyt Tampereen näyttelyyn asti ja muuttaa sieltä Suskulle. Mikäli pojan pää ja terveys kestää muuton ja uuden kaverin, jää poika elämään Suskun rottalaan. Mikäli muutto itsessään tai uuden kaverin hyväksyminen osoittautuu ylivoimaiseksi, niin mietitään sitten sitä lopetusta uudestaan. Itsestänikin tämä vaihtoehto kuulosti hyvältä, sillä näin poika saa vielä mahdollisuuden, mutta se ei kuitenkaan päädy mahdollisine sopeutumisongelmineen kenenkään kokemattomamman käsiin. Ja jos kaikki menee hyvin, onhan se toki erittäin hyvä saada tietoon kauanko poika lopulta elää ja millainen sen terveys vanhemmiten on.

Nyt pitäisi sitten siirtyä katsomaan sitä ajanvarausta Pamaukselle. Kaikkeen sitä näiden otusten kanssa lopulta lähtee, vaikka on muka järkevästi päättänyt ennakkoon mihin vetää rajan noiden hoidon kanssa.

Mihail kotona

Hieman epätarkka pörröpäärynäkuva

Eilispäivä meni junaillessa, mutta nyt meillä on kotona pieni mustavalkoinen haisunäätäpoika. Mihailia lähdettiin hakemaan
eilen heti aamusta ja kotiin saavuttiin lopulta yhdeksän aikaan illalla. Pari sitä edellistä päivää menikin jännittäessä, kun pieni pentupaniikki pääsi iskemään. Se meni kuitenkin taas nopeasti ohi, kun näki pikkuisten ryömivän kaappipesästään ja tunnisti oman pojan sieltä joukosta.

Eilen käynnissä olleet ratatyöt hieman haittasivat matkantekoa. Siinä missä viimeksi pääsimme Mäntyharjulle yhdellä vaihdolla, niitä oli nyt menomatkalla kolme ja tulomatkalla neljä. Näistä etenkin tulomatkan vaihdot jännittivät, että miten niistä pennun kanssa selvittäisiin. Tea kun oli kyllä käynyt pentujen kanssa jo aiemmin asemalla junien ääniä kuuntelemassa ja poika oli ollut useamman kertaa auton kyydissä, mutta junamatkana tämä oli kuitenkin ensimmäinen.

Ennen junamatkaa ehdittiin kuitenkin viettää kolmisen tuntia Tean luona. Aika hurahti taas vilauksessa jutellessa ja pentuja katsellessa, ja aikaa olisi varmasti saanut taas helposti kulumaan enemmänkin. Haisunäätien ohella keskustelu kun poukkoili välillä myös muihin aiheisiin, kuten suomalaisiin kaupunkeihin ja opinnäyteaiheisiin. Tällä kertaa aika oli kuitenkin meidän puolestamme ikävästi rajattu, kun halusimme ehtiä pennun kanssa illaksi kotiin. Monista vaihdoistaan huolimatta kyseinen junareitti kun oli päivän nopein ja ainoa mikä oli Turussa ennen lähempänä puoltayötä tai sen jälkeen.

Mihail kuikuaa (kuvanraus Tapsan...)

Tean luona ehdimme taas syödä ja jutella jonkin aikaa ennenkuin eteisestä alkoi kantautua rapinaa ja painimisen ääniä pentujen herättyä ja kömmittyä ulos kaapista leikkimään. Pennut olivat kasvaneet ihan valtavasti ja saaneet olemukseensa ihan uutta määrätietoisuutta. Hieman haparoivat ja tumpsahtelevat liikkeet olivat vaihtuneet kunnon spurtteihin. Vaikka eläinlasten kehityksen nopeus pääsi taas ällistyttämään, oli se tietenkin ennenkaikkea hyvä juttu. Eihän sellaista avuttoman oloista vielä hieman hapuilevaa vauvaa olisi voinut minnekään lähteä emonsa luota viemään. Tuollaisen menevän ja tomeran oloisen teinin kohdalla on paljon helpompi luottaa siihen, että se pärjää jo paremmin omillaan.

Herättyään muksut Mihail mukaanlukien saivat Tean luona vielä kunnon hedelmäpäivällisen ja Mihail vielä lihanameja eväspussiin. Muksujen syödessä ja leikkiessä käytiin sitten vielä läpi pentujen saamat rokotukset ja kynsienleikkuu - noiden kynnet kun ovat pituutensa puolesta hyvin eri malliset kuin vaikkapa koirilla, niin itseä vähän jännitti se oikean leikkauskohdan löytäminen ettei mene sitten liian lyhyiksi. Mutta onneksi nuo kynnet eivät ole kuitenkaan ihan mustat.

Tea saattoi meidät vielä juna-asemalle miehensä ja lapsensa kanssa ja sieltä meillä matka jatkui sitten Turkuun päin. Ensimmäisessä junassa Mihail oli alkuun vähän epävarman oloinen, mutta rauhoittui sitten muutaman namin jälkeen lepäilemään. Tämä oli mielestäni jo varsin hyvin, kun heti ensimäisellä pätkällä oli monia uusia juttuja; useita koiria samassa vaunussa, outoja ääniä ja tunneleita. Seuraavaan junan noustua Mihail oli kuitenkin jo selvästi rennomman oloinen - ja sillä tuli tylsää. Kassista piti päästä pois. Tällä kertaa vaunu olikin onneksemme täysin tyhjä muista ihmisistä ja lemmikeistä, niin Mihail pääsi sitten syliin ja vähän jaloittelemaankin kassistaan. Sama tylsistynyt kassin raapiminen jatkui hieman myös kolmannessa junassa, jossa poika pääsi myös hetkeksi syliin - ja josta se koetti sukeltaa eväskassiin.

Mihail sylissä

Hetken aikaa sitä ehti jo miettiä, millä tuon pennun saisi pidettyä viihdytettynä matkan ajan, kun Mihaililla oli selvästi kova into tutkia, eivätkä valjaatkaan olleet sattuneet mukaan niin että niitä olisi voinut testata. Tämä ongelma kuitenkin ratkesi hyvin nopeasti hyvin pentumaiseen tapaan. Pienen touhotustuokion jälkeen Mihail nukahti ja nukkui sikeästi koko loppumatkan. Edes neljännen junan vieressä haukkuneet koirat eivät häirinneet pienen väsyneen skunkin unia.

Reissurasituksesta toipuminen jatkuikin sitten heti kotona, sillä Turussa Mihail kömpi heti vilteillä täytettyyn
pentuaitaukseensa ja kävi nukkumaan. Edes iltapala tai vesikuppi eivät riittäneet houkuttamaan pientä nauttimaan jotain nesteitä ennen unien jatkamista pitkän junamatkan jälkeen. Pidimme kuitenkin Mihailin huoneen oven auki vielä illan ajan, ja kävimme sulkemassa oven vasta käydessämme nukkumaan - siihen mennessä poika ei ollut liikahtanut tuumaakaan.

Tänään aamulla kävin heti ensimmäiseksi avaamassa pojan huoneen oven ja katsomassa mitä pojalle kuuluu. Poika oli taas nukkumassa, mutta yöllä Mihail oli tehnyt selvästi muutakin; ruokakuppi löytyi tyhjänä toiselta puolelta huonetta kuin eilen, lampaantalja oli kanssa vedetty toiseen päähän huonetta ja lelut hujan hajan. Yöllä on siis selvätti touhuttu ja energiaa löytynyt hyvin nukutun illan jälkeen. Samalla aamulla myös varmistui se, että poika saa näin alkuun olla yöt omassa huoneessaan. Vessapaikan hakemiseen voi skunkeilla kulua uudessa ympäristössä joitain päiviä, ja nytkin kakkoja löytyi kolmesta kohtaa. Mihailin toivotaan löytävän pääasiallisen vessapaikkansa mieluiten omasta huoneestaan, joten pojan liikkuminen rajataan alkuun sinne sen ollessa yksin kotona. Muuten pojalla on toki koko asunto käytössään - asunnonvaltaajaahan tänne nimenomaan haettiin ;)

Mihailille tuli tänään tehtyä blogiin myös oma sivu.

Viimeviikolla saapunut tulokas Lola taas alkaa olla jo varsin asettunut taloksi. Neiti meni likkalaumaan hyvin muutaman päivän pikkuhäkkitotutuksen jälkeen,  ja menee nyt isompien mukana likkojen linnassa siinä missä muutkin. Minun pikku puolukkasilmä. Todennäköisesti totutus olisi saatu onnistumaan lyhyemmänkin kaavan kautta, mutta yhdessä tylsistyminen pikkuhäkissä on osoittautunut meillä tehokkaimmaksi konstiksi välttää ensimmäisten päivien piipitykset isompien neitien taholta. Omalla alueella kaikkien huomio kun menee selvästi suoraan siihen uuteen tulokkaaseen, kun taas pikkuhäkissä keskitytään namien ja jaloittelun kerjäämiseen sekä kasanukkumiseen. 

Muuttuneita astutussuunnitelmia

Viime päivät on tullut mietittyä Janinan tarjoamaa jalostuslainaa, mutta suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos. Kismet on saanut kokoa hyvin nopeaan tahtiin, ja tänään neiti tuli sitten punnittuakin. Painoa on jo nyt lähemmäs 390 grammaa, joten neidin kanssa ei ehkä sittenkään kauheasti odotella meidän reissun jälkeiseen aikaan astutuksen kanssa. Isokokoisilla naarailla kun ikä tulee nopeampaan vastaan, eikä niitä välttämättä saa ollenkaan tiineiksi jos niiden kanssa alkaa liikaa odotella. Niinpä lainanaaras jätetään nyt väliin, ja lähdetään etsimään neidiltä kiimoja. Isäehdokas pysyy samana, eli Frederikille koitetaan nyt ensimmäinen poikue saada. Nyt Kismetiltä jää tosin elokuun näyttelyt väliin, mutta neidin rexaus on toisaalta niin mitään sanomaton, että menetys ei ole järin suuri. Myöhemmin neidillä kyllä koetetaan se L2:nen hakea että saisi Kismetin sitten rekisteröityäkin.

Mimosa ja Usva ovat onneksi sen verran sirompia neitejä, että niiden kanssa tulee tuskin tarvetta kiirehtiä. Mimosan kanssa en tosin ole vielä edes päättänyt, lähdenkö neidille poikasia edes koittamaan. Tapsalle olen kyllä jo luvannut, että jos minä päätän olla käyttämättä neitiä, Tapsa saa kyllä halutessaan neidille lemmikkipoikueen teettää. Vielä Tapsa ei ole kuitenkaan ollut täysin vakuuttunut ajatuksesta omasta poikueesta.

Tänään saatiin myös vanha käärmeterra eteenpäin uusille omistajilleen, eli pian pääsee ideoimaan jotain uutta olohuoneen täytettä. Sai tuon terran purkuoperaationkin nyt hyvin alta pois ennenkuin Mihail kotiutuu ylihuomenna.