Tamperenäytelmiä

Lempäälän näyttely on nyt takana. Tälläkertaa näyttelyviikonloppuun oli kasattu tavallista enemmän sisältöä. Näyttelyn ohella kun kävimme esittelemässä Mihailin niin äidin kuin isänkin luona ja vielä lisäksi Lempäälässä asuvan mummuni luona. Mummu ja täti kun ovat aina pyytäneet poikkeamaan kun ollaan lähellä, ja nyt ajettiin käytännössä ohitse - vieläpä kahteen kertaan.

Näyttelypaikalla en ollut alkuun suunnitellut Mihailia esitteleväni, koiratkin kun ovat näyttelyissä aina kiellettyjä. Saija oli kuitenkin asiasta eri mieltä ja halusi ihan äkkiä vain esitellä pojan rottaporukoille. Facebook täyttyikin sitten heti illalla yhteiskuvista ja ihmettelyistä siitä, onko kuvissa ihan oikeasti haisunäätä. Saija nimitti samalla itsensä pojan kummitädiksi.

Näyttelypaikalla ei kuitenkaan kauhean kauaa viivytty, vaan valtaosa näyttelyajasta vietettiin äidin luona. Näyttelypaikalle palattiin kuitenkin vielä iltapäivällä Mimosaa ja Usvaa hakemaan. Janina kun huolehti meille tiedon koska näyttely oli loppumassa. Mimosa ja Usva saivat kummatkin L1:n, eli nyt tytöt pääsee sitten rekisteröimäänkin. Usva sai lisäksi itselleen luokkavoiton Mimosan ollessa luokkakakkonen. Elizankin olin ilmoittaunut mukaan näyttelyyn, mutta koska mummuska ei ollut lauantaina parhaassa mahdollisessa näyttelykunnossa, sai se jäädä kotiin.

Mihail ja Marjan salaattibaari (ihmisille tarjoilun loputtua ;))

Kummatkin ensikertalaisista neideistä ottivat boksimatkan varsin rennosti, Mimosa olisi tosin näyttelypaikalla nukahtanut mieluummin Tapsan paidan sisälle kuin boksiin. Mihail taas oli elementissään etenkin keittiössä, kun Marja alkoi kaivaa pojalle nameja. Varsinkin iltapäivällä tarjoilut olivat pojan mieleen - se kun sai penkoa koko salaattikulhon ennenkuin loput ylijääneet pakattiin Marjan ja Tiinan ankkoja varten. Ja mikäs sen hienompaa kuin päästä oikein kahlaamaan ruokaan ja kaivamaan kurkkuja muun salaatin seasta.

Näyttelypäivän, äitin asunnon tutkimisen ja mummulla vierailun jälkeen Mihail on hetken täysin naatti, piristyen kuitenkin yötä kohden sen verran että yö meni touhottaessa - jopa siinä määrin ettei Samikaan pojan touhottamiselta huomannut rottia kuin vasta seuraavana päivänä. Sikälikin hyvin, että olimme kyllä sanoneet olleemme rottanäyttelyssä ja lähdimme vielä erikseen hakemaan rottia näyttelystä kotiin (tai siis äidin luo).

Tänään poikettiin sitten Mihailin ja rottien kanssa vielä isäni luona ennen lähtöä takaisin Turkuun. Mihail sai toki isoimmat osat ihmettelyistä, mutta toki Iipalta liikeni huomiota myös kahdelle tulevalle hoitorotalleen. Niille oli jo raivattu valmis häkinpaikkakin, vaikka marraskuun alkuun onkin vielä hieman aikaa. 

Frederik lähti myös meidän matkassamme näyttelyyn, mutta Suskun matkassa kotiin. Eli nyt asunnossa on enää yksi rottapoika ja sekin sitten kastroitu. Eli kasvatustouhut alkavat olla jäämässä sivuun lemmikkitouhuilun myötä. Näiden välillähän on nyt tullut pari vuotta tasapainoiltua, ja jälkimmäinen taitaa viedä tällä erää voiton jättihäkkeineen ja yhteen laumaan keskittymisineen.