Tänään oli Pamauksen kastraatioaika. Eläinlääkäri oli sama kuin edellisilläkin kerroilla, eli Rosa Jolma. Hetken kyllä mietin eläinlääkärivalintaa ennen ajanvarausta, koska Tuhatjalasta eläinlääkäriasemana on kuullut nyt niin paljon kaikkea negatiivista. Itsellä ei ole kuitenkaan ollut Rosasta pahaa sanottavaa, ja kuulemissani negatiivisissakin palautteissa (niissä joissa lääkärin nimi on mainittu) lääkärit ovat olleet eriä, niin uskaltauduin sitten varaamaan ajan. Sen verran kyllä tein että laitoin Tapsan soittamaan etukäteen eläinlääkäriasemalle ja kysymään onko Rosalla ennestään kokemusta rottien kastraatioista. Ennen puhelua sitten jo sovittiin, että mikäli aiempaa kokemusta löytyy, Tapsa voi varata ajan samantien.
Tälläkin kertaa kaikki sujui ongelmitta. Meiltä on klinikalle matkaa alle puolikilometriä, joten matkan taittaa helposti kävellen muutamassa minuutissa. Tapsa soitti minulle ensimmäisen kerran sisäänkirjautumisen yhteydessä ja varmisti vielä Pamauksen syntymäajan - mie olin jo aamulla ilmoittanut päivystäväni puhelinta töissä niin että Tapsa saisi minut kiinni jos tulee mitään kysyttävää, ja muutenkin; vaikka en halunnutkaan ottaa nyt vapaata töistä eläinlääkärin takia kun ensikuun työtilanne ei ole vieläkään selvillä, halusin silti pysyä ajantasalla siitä miten Pamauksen operaatio etenee. Siinä vaiheessa kun Pamaus nukutettiin Tapsakin lähti kuitenkin käymään kotona ja sopi menevänsä hakemaan poikaa kun se alkaa heräillä.
Eläinlääkärillä käydessä Tapsa myös kertoi Rosalle tästä meidän uudesta tulokkaasta. Mihailin kanssa eläinlääkäriä kun tullaan tarvitsemaan vähän säännöllisemmin että saadaan pidettyä pojan rokotukset ajantasalla. Ensimmäistä tehosterokotusta haettaessa poika on myös tarkoitus mikrosirututtaa. En ollut kovinkaan yllättynyt siitä ettei eläinlääkärillä ollut ennestään skunkeista kokemusta, mutta Rosa oli sitten Tapsalta kysellyt pääsisikö poikaan joku päivä tutustumaan jo vähän ennakolta ja pyytänyt toimittamaan Mihailin rokotetiedot hänelle sähköpostiin, että hän ehtii tarkistaa löytyykö heiltä kyseistä rokotetta ja tarvittaessa hankkia sitä. Ei tarvitse sitten ainakaan näiden perusjuttujen, kuten rokotusten takia lähteä pääkaupunkiseudulle asti. Ja jos nyt saadaan visittiä sovittua, pääsen minäkin sitten hänet näkemään.
Leikkauksen jälkeen Pamaus lähti hyvin heräilemään ja kotona poika pääsi omaan toipilasboksiin. Leikkaushaavan puhtaanapitämiseksi kuivikkeet ovat nyt toistaiseksi pannassa, ja häkkiin vaihdettiin pohjalle pyyhkeet. Nyt alkaa sitten pojan toipilas- ja varoaika. Rotat kuten muutkaan kun eivät menetä lisääntymiskykyään ihan välittömästi leikkauksen myötä, niin vielä pitää muutama viikko odotella että pojan saa yhdistettyä likkalaumaan. Meidän tapauksessa varoaika tosin venynee vähän reiluun kahteen viikkoon, vaikka eläinlääkärin mukaan kaksi viikkoa olisi riittävä. Itsellä osuu kuitenkin Viron reissu juuri siihen, niin hoidetaan totutus sitten mieluummin vasta reissusta palattua.
Klinikalle Pamaukselle annettiin pitkävaikutteinen kipulääke ja antibiootti, ja kotiin kirjoitettiin varuiksi kipulääke resepti siltä varalta että poika näyttää sitä tarvitsevan. Ihan heti sitä ei kuitenkaan haettu, sillä poika on jo leikkauksen jälkeen vähän liikuskellut ja syönyt. Mutta nyt sitten tarkkaillaan että haavat lähtevät paranemaan ja toivotaan että vältytään tulehduksilta ja muilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti