Rosa visiitillä

Itse on tullut useampaan kertaan harmiteltua sitä, että en ole päässyt tapaamaan meidän rottien tämänhetkistä lääkäriä. Niin kauan kuin tässä on asuttu meidän rotathan ovat käyneet yhdellä ja samalla lääkärillä, joka on Rosa Jolma Pieneläinklinikka Tuhatjalasta. Eläinlääkäriajat ovat kuitenkin aina sattuneet aina omien työaikojen kanssa päällekkäin, eikä palkattoman vapaan ottaminen ole tuntunut kauhean järkevältä kun Tapsa on ollut kuitenkin täysin vapaa kuskaamaan rotat lääkäriin.

Tänään Rosa tuli kuitenkin meille kotiin tapaamaan Mihailia, hän kun oli utelias tutustumaan tähän meidän uuteen perheenjäseneen. Juttelu lähtikin siinä sitten liikkeelle Mihailista, pojan hoidosta ja skunkeista lemmikkeinä. Aika pian keskustelu eksyi kuitenkin myös rottiin, eläintenpitoon yleisemmin ja eläinten hoitoon. Rottien kohdallakin juteltiin siitä miksi sitä on itse lähtökohtaisesti vähän varautunut eläinlääkärien suhteen rottien kanssa, miten rottien annostukset poikkeavat usean lääkeaineen kohdalla paljon kissojen ja koirien annostuksista sekä siitä millaisia hoitosuosituksia eläinlääkäreillä eri vaivoihin on ja miten eri vaivoja on järkevää hoitaa. Rosakin on selvästi perehtynyt useampiin rottia koskeviin tutkimuksiin ja lukenut niistä omalla ajallaan - hänelläkään kun ei kuulemma eläinlääketieteellisessä ollut edes yhtä kokonaista kurssia jossa rottia olisi käsitelty, vaan ne oli koulutuksessa sivuutettu muutamalla maininnalla. Rottien kohdalla kuitenkin pitkä historia koe-eläiminä kääntyy jossain määrin lemmikkirottien eduksi - tietoa haettaessa kun lähes kaikista lääkeaineista löytyy testitulokset myös rotille. Skunkkien rokotuksistakin Rosa oli ottanut selvää, vaikka skunkkipotilaita on Turussa varmasti odotettavissa vielä vielä vähemmän kuin rottia.

Keskustelun lomassa tuli esiteltyä Rosalle myös talouden rottamuksia. Rosa pääsi sitten taas tuota viimekertaista potilastakin, eli Pamausta näkemään. Nyt toipuneena ja valmiina muuttamaan tyttöjen kanssa yhteen. Samalla hän tuli kyselleeksi kuinka pojan toipuminen oli mennyt, itse kun on niistä huono muuten mitään eläinlääkärille päin päivittelemään ellei asiassa ilmene mitään isompia komplikaatioita. Vaikka voisihan se olla hyvä aina jotain pientä palautetta laittaa, että olisi sitten lääkärilläkin tieto siitä menikö kaikki ok ja tehosiko hoito. Vaikka tokihan se on yleensä niin, että jos mitään ei kuulu niin sitten suurella todennäköisyydellä vaiva ei ole uusinut tai vaatinut lisähoitoa. 

Aika meni siinä jutellessa huomaamatta, ja toivottavasti ei Rosaa siinä ihan liikaa viivytetty kun äkkiä kello olikin jo seitsemän. Kuitenkaan eläinten kanssa eläinlääkärillä käydessä avautuu harvemmin yhtä hyvää tilaisuutta oikeasti jutella eläinlääkärin kanssa, kun klinikalla päähuomio on toki siinä potilaassa ja sen hoidossa - ja tähän mennessä ei itsellä tosiaan ole ollut tilaisuutta siihenkään. Niin oli sitten erittäin mielenkiintoista päästä kuulemaan myös Rosan aiemmista työpaikoista sekä ajatuksista hyvästä hoidosta ja hyvän hoidon rajoista. Muunmuassa siitä, missä Rosalla menee se raja mitä hänen mielestään on järkevää hoitaa ja miten, ja missä tilanteessa hän taas pitää eutanasiaa järkevämpänä ratkaisuna. Nämä kun ovat kanssa sellaisia asioita, jotka itselläni vaikuttavat siihen kuinka mielellään jotain eläinlääkäriä käyttää.

Parin tunnin keskustelun jälkeen (tai oikeastaan jo aiemmin) olin täysin valmis allekirjoittamaan Tapsan näkemyksen Rosan mukavuudesta. Sen lisäksi keskustellessa ei noussut esiin mitään sellaista, miksi en jatkossakin mielelläni omia rottia Rosan hoitoon luottaisi. Useamman vuoden etsinnän jälkeen uskallan ehkä viimein sanoa, että meidän vakilääkäri on tässä, ja että vaikka Tuhatjalasta on eläinlääkäriasemana kuullut paljon huonoa ei se mene meillä vaihtoon ainakaan niin pitkään aikaan kuin Rosa siellä työskentelee.