Elämää skunkin kanssa

Namikaapin valtausta

Haisunäädällistä elämää on nyt takana kolmisen kuukautta ja pahimmat alkuihmettelyt alkavat olla takana. Kaikessa
rakastettavassa raivostuttavuudessaan Mihail kun on ennenkaikkea pentu; välillä suorastaan ylienerginen hermojaraastava karvakasa, mutta siitä huolimatta maailman rakastettavin nunnupallo. Lempinimiäkin pojalle on kuukausien aikana ehtinyt kertyä useampi karvapäärynästä Miikkikseen. Useimmiten Mihail on kuitenkin Mihail tai skunkkeni.

Kaikkein eniten Mihailin kanssa on päässyt yllättämään pojan seurallisuus ja älykkyys. Seurallista lemmikkiähän meille haettiin, mutta ei sitä jotenkaan silti odottanut, että tuo välillä unisena punnertaisi reittä pitkin syliin ja käpertyisi siihen haukotellen nukkumaan. Tai että poika juoksisi innolla vierellä vintille, ja jäisi sinne seuraksi ihmettelemään kun kaivetaan styroksisia hautakiviä varaston perältä. Pojalla on usein valtava into osallistua asioihin, myös niihin joihin ei aina kaipaisi seuraa - kuten esimerkiksi suihkukäynteihin. Silloin kun kotona touhutaan, päiväunetkin jätetään helposti kesken ainakin siksi aikaa että käydään ainakin tarkistamassa mitä touhu koskee.

Tärkeimpiä juttuja ovat kuitenkin edelleen namit ja lenkkeily. Nameja poika jaksaa kerjätä joskus rasittavuuteen asti jaloissa pyörimällä - etenkin mikäli suuntana on rottala tai keittiö. Siinä kohtaa poika unohtaa myös itsesuojeluvaiston täysin livahtaessaan suoraan jalan eteen. Tämän seurauksena Mihail onkin vähän päähän potkittu lapsi - onneksi kuitenkin kovakalloinen sellainen. Lenkille pääsyä poika on oppinut namien tapaan kerjäämään, ja menee välillä tylsistyessään ulko-ovelle ramppamaan. Ulko-ovesta päästyään poika olisi suunnistamassa aina ensimmäisenä hissiin, mutta ellei hissin ovi aukene kyllin nopeaan, siirtyy poika pian portaisiin. Alkuun Mihailin kanssa lenkkeiltiin vain puistoissa, joihin poika matkasi sylikyydillä. Nykyään lenkit ovat pidentyneet ja vaihtuneet osin kaupunkilenkkeilyyn pojan opittua kulkemaan paremmin hihnassa. Koirat tosin kierretään edelleen kauempaa, niihin kun ei olla Miikkiksen kanssa päästy kunnolla tutustumaan. Hihnassa kulkiessaan poika osaa olla jo aika hyvin sotkeutumatta tolppiin ja puskiin, eli kiertää ne jo oma-aloitteisesti samalta puolelta, ja palaa tarvittaessa taaksepäin samaa reittiä.

Keittiöahmatti

Nameihin liittyvä ongelmanratkaisu kuuluu Mihailin lempiharrastuksiin. Sallittuna muotona tästä pojalle on hankittu erilaisia koirien aktivointipelejä, jonka lisäksi sille piilotellaan usein nameja ympäri asuntoa. Tapsa tykkääkin välillä esitellä pojan taitoja namijemmapelien kanssa, nykyään ne kun ovat jo enemmän nopeus- kuin tekniikkalaji (sitä odotellessa että on varaa ostaa uusia vaikeampia pelejä ;)). Vähemmän sallittuna Mihail pyrkii hyödyntämään asunnon hienompia ruoka-apajia; koiranruokasäkkiä ja jääkaappia. Rottien ruuat ovatkin kummasti vaihtuneet metallisesta tynnyristä tiiviimmän kannen omaavaan Smartstore-laatikkoon ja jääkaapin oveen on haettu vauvatarvikeliikkeestä lukko. Ruokakaapin eteen siirretty kissojen kiipeilypuukin kun oli vain hidaste pojan keksittyä miten sen saa työnnettyä pois oven edestä.

Sisäsiisteyden puolesta Mihail ei ole helpoin mahdollinen tapaus. Se kyllä käyttää yleensä vain yhtä wc-paikkaa kerrallaan, mutta poika valitettavasti vaihtelee tuota wc-paikkaa välillä. Asiaan on tietenkin voinut osaltaan vaikuttaa vaihtunut huonekalujärjestys, ja toiveita wc-paikan vakiintumisesta elätellään yhä - yleisesti ottaen kun skunkit kun ovat ilmeisesti varsin sisäsiistejä otuksia. Tarpeensa Mihail tekee sisälle sisäkissojen tapaan, ja kaipaa itselleen vessarauhan. Wc-paikat valikoituvatkin yleensä rauhallisempiin nurkkauksiin. Toinen ärsyttävä piirre Mihailissa on taipumus käyttää hampaita apuna kiipeilyssä - tapa muuttuu ärsyttäväksi silloin, jos poika ei koe saavansa pelkillä kynsillä kyllin hyvää otetta puntista...

Syömisten puolesta Mihail on varsin kaikkiruokainen - tähän mennessä ainoa ruoka josta poika on täysin kieltäytynyt on retiisit. Pääsääntöisesti pojan ruokavalio koostuu meillä barf-lihoista ja -aterioista ja hevi-osaston tuotteista, joiden lisäksi poika saa kissojen ja koirien nameja, kuivattuja hyönteisiä, marjoja, tauriinia ja välillä ruuanlaitossa ylijäänättä riisiä, pastaa tms. Lisänä jonkin verran koiran- ja kissannappuloita. Näiden lisäksi poika olisi innokas täydentämään ruokalistaansa lenkeillä niin tammenterhoilla, ruusunmarjoilla ja sienillä, kuin myös purukumeilla, siidereillä ja roskaruokien rääppeillä. Näistä jälkimmäiset pojalta kuitenkin aina kummasti takavarikoidaan.

Mukana poika liikkuu joko valjaissaan tai kantokassissa. Kantokassi on käytössä erityisesti pidemmillä matkoilla kuten

Skunkkia on helpoin kuvata kun skunkki syö ;)

Tampereelle käydessä. Junassa, bussissa ja autossa poika rauhoittuu usein varsin nopeasti kassiinsa nukkumaan. Kassissa ollessa Mihailia eivät haittaa myöskään samassa vaunussa olevat koirat. Kissojen kanssa Mihail on ollut tekemisessä koiria enemmän, ja niiden kanssa poikaa pystyy pitämään vapaanakin. Mihail on tosin silloinkin kiinnostuneempi kissojen raksuista kuin kissoista itsessään.

Mihail on madotettu, rokotettu ja sirutettu, ja kaikki näistä toimenpiteitä poika on antanut tehdä esimerkillisen hienosti. Edes iso sirutusneula ei poikaa hätkäyttänyt - siihen asiaan saattoi tosin vaikuttaa Tapsan pitelemä namituubi. Skunkkien pienestä määrästä huolimatta sitä kun itse halusi pojalle selkeän tunnistusmerkinnän, vaikka pojan kanssa tuskin ollaankaan missään vaiheessa maasta poistumassa. Mutta onpahan sitten helpompi todistaa poika omaksi, jos tuo joskus vaikka katoaisi.

Näiden kolmen kuukauden jälkeen lajivalinta on alkanut vaikuttaa entistä omemmalta. Kyllähän Mihail kiipeilee enemmän mihin oltiin varauduttu eikä se ole niin sisäsiisti kuin olimme odottaneet. Silti kokonaisuutena Mihailissa on paljon niitä piirteitä joita meistä kumpikin lemmikiltä toivoi; rappukäytävän äänet jäävät haukkumatta, eikä keittiönpöytää ole onnistuttu valtaamaan. Lisäksi olemme saaneet hyvin paljon ekstraa, kuten monet hyvät naurut pojan touhuja katsellessa, meidän hööpön karvapäärynän. Pojan ominaistuoksukin on käynyt tuttuudessaan miellyttäväksi ja usein kotiintullessa pitääkin aina ensiksi nunnuttaa skunkkia ja nuuhkuttaa pojan niskaa.  Tällähetkellä odottaakin innolla tulevia vuosia ja sitä kun pääsee tutustumaan poikaan entistä paremmin.

Mihail ufoilee