Tänään tuli nähtyä Michelleä ja Pedroa rotta-asioiden tiimoilta. Michelleltä kun olin aiemmin kysellyt kiinnostusta kodin tarjoamiselle tuolle viimeiselle kakaralle eli Nanalle, ja hän oli sitten ilokseni vastannut heillä olevan pikkuneidille paikka auki heidän laumassaan. Koska minulla ja Tapsalla oli torstaina menoa, sovittiin treffit tälle päivälle.
Viimeisen reilun viikon olin kuitenkin miettinyt laumakokoonpanoa noin muutenkin. Pienempään laumakokoon siirtyminen kun on meillä nyt tavoitteena, ja vaikka siirtyminen on tarkoitus tehdä pääosin luonnollisen poistumisen kautta, aloin miettiä myös sitä olisiko laumassa ketään jota voisin harkita eläkekotiin. Elizan kohdalla ei asiaa edes harkittu sen iän takia, eikä Soodan sen ollessa yksi lemppareitani. Niiden lisäksi laumassa oli Vanamo, astutusikäistä nuorempaa polvea joista osa on lähdössä muualle mammalomille ja Tapsan rottamukset. Eli käytännössä kysymys muotoutui niin, olisinko valmis harkitsemaan Vanamoa eläkekotiin. Vastaus oli helposti myönteinen, sillä minusta tuntuu että tällähetkellä kaikki jäävät liian vähälle huomiolle ja etten haluaisi sitä ekstrahuomiota vain sille yhdelle eläkekotiin lähtevälle, vaan haluaisin että pikkuhiljaa kaikki kotona olevat rotat olisivat niitä ekstraspesiaaleja lemmikkitapauksia joista jokaiselle riittää mahdollisimman paljon huomiota - siis Lemmikkejä isolla ällällä. Sellaisia kuin rotat olivat minulle aiemmin ennenkuin lauma ja yksilömäärä kasvoivat alkaessani tavoitella kasvatushaavettani - ja osin sen jälkeenkin, kun sitä ajatteli liikaa isomman lauman menevän siinä missä pienemmänkin, kun tilaakin oli.
Mainitsin Vanamosta jo aiemmin viikolla yhdelle Tamperelaiselle hiiristille, joka etsi kaveria pian yksin jäävälle suunnilleen samanikäiselle naaraalleen. Suskulta löytyi kuitenkin kyseisen tapauksen sisko jo valmiiksi Tampereelta, niin Vanamo jäi sitten vielä tänne. Ajatus eläkekodista jäi silti vielä pyörimään, vaikka eläkekotia ei ikinä mielellään lähdekään etsimällä etsimään; kun laittaa ilmoituksen lahjoitettavasta eläimestä, on monesti täysi työ seuloa ketkä ovat oikeasti kiinnostuneita kyseisestä eläimestä ja ketkä vain yleisesti siitä, että jonkun eläimen nyt sattuu saamaan ilmaiseksi. Niinpä omat ilmoitukset jäivät laittamatta.
Kun Michelle ja Pedro sitten tänään tulivat, päätin mainita myös Vanamosta. Heillä kun on laumassa ennestään kaksi Vanamon siskoa ja heille on aiemminkin mummorottia mennyt. Kaivoin sitten samalla Vanamon häkistä seuroihin syliteltäväksi. Siinä asiaa harkittuaan he päätyivät tarjoamaan kodin myös mammuskalle. Niinpä Vanamo lähti sitten Nanan kanssa samaa matkaa. Olo oli väkisinkin haikea, mutta siinä piti sitten vain muistuttaa itselleen, mitä sillä päätöksellä haki. Muistuttaa ja mennä häkille katsomaan niitä jotka jäivät; että onhan niitä vielä siinä, ja niille ei taatusti tee hiukkaakaan huonoa saada hiukan isompaa osaa jaossa olevasta huomiosta.
Pedro kyllä tykästyi kovin myös Kismetiin ja Mimosaan, ja uhkasi leikillään viedä nekin. Siinä kohtaa piti sitten todeta, ettei meillä rotista kuitenkaan kokonaan luopumassa olla ;). Vaikka tämänhetkisellä morkkiksen tasolla varmaan kaikki tuon lauman rotat saattaisivat olla puhuttavissa sijoitusrottia lukuunottamatta, jos oikein lupaisi hyvänä pitää ja laittaa miljoonasti kuulumisia. Vaikka toivottavasti tässä ollaan taas menossa kohti tilannetta, jossa ei koe mitään tarvetta etsiä kivoja lemmikkikoteja kellekään, kun tietää niiden olevan sellaisessa jo valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti