Oops.

Tuleva neiti

Niin siinä taas sitten kävi. Saija toi meille vain hoitoon poikueen, ja tännehän yksi niistä muksuista sitten tulee. Ihan
suoraan kakara ei tosin voinut jäädä Saijan tullessa pieniä tänään hakemaan, kun ikä ei sitä vielä sallinut. Oltiinhan meillä kyllä varauduttu siihen, että likkalauma kasvaisi. Että Tapsalle jäisi Lilianin poikueesta yksi tyttö. Siinä oli kaksi keskeistä avainsanaa; Tapsalle ja Lilianin poikueesta. Ei minulle eikä hoitolapsista.

Tuli ihan Marika mieleen kun istuin siinä makkarin lattialla sylissäni ihan väärän värinen kamalan kiva kakara. Kamalan kiva kakara, joka osoittautuukin sitten vapaaksi tytöksi. Hetken koetan siinä sitten olla järkevä, mutta peli on jo menetetty. Muksu nuolee miun käden ja sormet ja alkaa naksutella tyytyväisenä. Saija lupaa olla nimeämättä muksua minkään hullun sarjamurhaajan tai psykoottisen tapauksen mukaan.

Tyttö on punasilmäinen marten. Oikein tumma kaunis punasilmä jauhoisen valkealla kuonolla. Minä en edelleenkään pidä punasilmäisistä rotista, mutta tällä neidillä vain kuului sellaiset olla. Miun härpäkerotta. Ehkä tämä on seuraava askel sillä kaltevalla rappion tiellä joka johtaa alkavan essex kasvatuksen takaisin sijoituskoteiluun ja härpäkerottailuun. Sehän tässä on muutenkin pyörinyt välillä mielessä, etenkin sitten kun tuosta poikalaumasta aika jättää. Vielä en ole kyllä ihan varma raaskiiko sitä alkavaa kasvatusta jättää, mutta se alkaa näyttää koko ajan todennäköisemmältä. Edellisistä poikueista on kuitenkin vielä varuiksi uroksia sijoitettuna, ettei pohja katoa asiaa miettiessä.

Muussa eläinharrastuksessa siihen on meillä jo aikalailla menty. Kotona ei ole enää yhtään terraarioeläintä, akvaariota tai rottaa pienempää jyrsijää. Ei yhtään katselu- tai tuotantoeläimiä. Tilanne on sovittu nyt myös pidettävän sellaisena. Mihail tulee meille Tapsan kanssa yhteiseksi lemmikiksi, perheenjäseneksi ja maskotiksi, ja pojan lisäksi tulee (ainakin lähitulevaisuudessa) olemaan vain rottia. Rotatkin ensisijaisesti lemmikeinä, vaikka kyllä näille nykyisillekin varmasti vielä muksuja syntyy.

Wonka uudessa kodissa

Tänään se sitten tapahtui ja Wonka lähti noin tunti sitten kohti uutta kotiaan. Enpä olisi silloin viime vuoden lopulla, kun aloin madon myyntiin laittoa harkita, arvannut että tähän näin kauan menee. Viime marraskuun lemmikkimessuilla noista myyntiajatuksista tuli ensikertaa ääneen puhuttua, kun tiedustelin Suskulta mahtaisiko hänellä olla kiinnostusta Wonkaa ottamaan. Aktiivinen ilmoittelu alkoi sitten vuoden vaihteessa ja jatkui enemmän ja vähemmän aktiivisena tähän päivään. Tähän mennessä kaikki myynnissä olleet tapaukset kun ovat löytäneet uusiin koteihinsa selvästi tätä nopeammin.

Mutta nyt on Wonkalla uusi omistaja ja uusi terra vastassa. Täältä pakattiin käärmekselle eväät ja terran kostutin mukaan. Muut käärmetavarat jäivät sitten vielä odottamaan ostajaansa, mutta niillä nyt ei ole mikään kiire - minulla ei ole vielä aavistustakaan mitä tuohon olkkariin edes kehittäisi terraarion paikalle. Tai poikahäkkiähän siihen on tullut välillä mietittyä, paremmalle huomiopaikalle (ja kauemmaksi tytöistä).

Nyt on sitten eläinlaumakin pitkästä aikaa sellainen, että tarvittaessa kaikki ovat kuskattavissa hoitoon varusteineen ja jonka hoidosta Tapsakin selviää miun reissatessa omin päin. Reissaamista ei ole silti tarkoitus kauheasti lisätä, mutta se on silti ajatuksena vapauttava. Pitkään käärmeterrat, akvaariot ja eläinten kokonaismäärä kun ovat tehneet sen, että hoitaja on ollut pakko saada kotiin jos on mihinkään meinannut lähteä.

Touch of Evil -poikue 2v (+ 1 päivä)

Arki iski taas ja härdelli. Minun piti pidemmän aikaa laittaa synttäripostausta maanantaina, kun ensimmäinen kasvattamani oma poikue täytti kaksi vuotta. Unohdin asian kuitenkin täysin, kunnes tänään aamulla luin sähköpostini. Paula oli laittanut eilen illalla Ronin ja Wintonin synttärikuulumisia, ja siitä se sitten iski. Ykköspoikueen synttärit olivat - ja menivät -eilen. Tämän hetkinen oma laumanvanhin, Elizakin on tuosta poikueesta.

Yhtäaikaa tuosta ensimmäisestä poikueesta tuntuu olevan hetki ja miljoona vuotta. Sijoituspoikueita meillä oli toki syntynyt aiemminkin, mutta olihan se ensimmäinen oma poikue jotain erilaista, jotain spesiaalia; muunmuassa ensimmäinen poikue jonka mukana tuli myös vastuu kotien etsinnästä pienille. Sen myötä ensimmäinen oma poikue oli alku myös useammalle tuttavuudelle, joita on tullut solmittua niitä koteja etsiessä.

Synttärikuulumisia lukiessa ja kirjoittaessa tuli väkisin ajatelleeksi myös muita tuon poikueen kakaroita. Niitä joista ei ole kuulunut aikoihin ja sitä joka ei selvinnyt tätä päivää näkemään. Ainakin Carloksesta kun on jo aika jättänyt. Elizan, Ronin ja Winstonin ohella ainakin Katarina vielä sinnittelee, vaikka Katarinalla onkin nyt ollut taas proteiinirupea kiusanaan.

Kyseinen poikue on läsnä rottalan arjessa myös Katarinan lasten ja lastenlasten kautta. Elizaltakin jäi meille aikoinaan poika, mutta Elizan poika Dippis menetettiin valitettavasti kauan ennen emoaan. Näiden poikueiden kohdalla nimeämisteemat ovat tosin lipsuneet jo kauas alun lautapeleistä (teema joka taisi kestää ruhtinaalliset kaksi poikuetta ;).

Myöhästyneet synttärionnittelut koko poikueelle! ...pyrin ehtimään tänään napata myöhästyneen synttärikuvan myös meidän päivänsankarista :) Toivottavasti kaikilla kakaroilla olisi vielä virkeitä kuukausia edessään.

Pesän poikassaldo

Lilianin muksut 1vrk

Lilianin pesä on nyt tarkistettu ja pesästä löytyi kaikkiaan kaksi muksua; yksi sk ja yksi rex. Sukupuoliakin tuli jo
alustavasti kurkittua ja Tapsan harmiksi molemmat poikasista näyttivät uroksilta. Sukupuoliasia tarkistetaan vielä parin päivän päästä, kun erot vielä vähän selkiytyvät. Tärkeintä on kuitenkin se että molemmilla muksuilla on maitoa mahoissaan ja emo vaikuttaa hoitavan ne hyvin. Eli nyt pidetään sitten peukkuja että tämäkin minipoikue saataisiin kunnialla isoiksi rottamuksiksi.

Toisessa poikuehäkissä hoitokakarat ovat tänään avanneet silmänsä. Häkissä vilisee pieniä puna- ja mustasilmäisiä marteneita. Blogiin asti en kuitenkaan saanut naperoista vielä kuvia napattua, kun mamma päätti alkaa imettää juuri kun sain haettua kameran - sen verran kakaroita nuo kun kuitenkin vielä ovat, että maitobaari menee kaiken edelle.

Ja mikäli joku on vielä välttynyt kuulemasta; meille tulee skunkki. Päädyimme Tapsan kanssa varaamaan toisen poikueen pojista ja pikkupoika Mihail haetaan kotiin näillä näkymin elokuun ensimmäisenä viikonloppuna.

                                              Mihail ja Mihailin veli

Lilianin synnytys käynnistynyt

Lilianin kohdallakin oli jo alettu luovuttaa ja tulla siihen tulokseen ettei astutus onnistunut tälläkään kertaan. Ensimmäinen laskettu kun oli tostain ja perjantain välisenä yönä, eikä neidin maha näyttänyt juuri kasvaneen. Vaa'an mukaan painoa oli kuitenkin tullut lisää noin viisikymmentä grammaa ja Lilian väsäsi pesän juuri viikonlopun kynnyksellä, joten sen annettiin kuitenkin olla vielä erillään. Tänään istuessamme olohuoneessa alkoikin kuulua pientä piipitystä. Pienen hetken ajattelin sen kuuluvan hoitorottien suunnalta, mutta sitten se toistui. Tapsa siirtyi lähemmäksi Lilianin pesää vilkaistakseen pikaisesti tilanteen pesän ikkunasta. Minä siirryin hakemaan kännykkää viestittääkseni heti Saijalle, hän kun pyysi ilmoittautumaan jos jotain tapahtuu, vaikkei itsekään siihen oikein enää uskonut kun puhuttiin asiasta eilen puhelimessa.

Pesässä myöri ainakin kaksi virkeän oloista nakkia ja synnytys on mitä ilmeisemmin vielä kesken. Poikasten tarkempi määrä selviää siis huomenna pesää tarkistaessa. Nyt pääseekin sitten jännittämään, onko joukossa joku Tapsan mielestä söpö - ja tyttö.

Junnunaaraille kun varmistui nyt marraskuuksi hoitajakin, kun siskopuoleni Ida sai luvan ottaa pienen tyttölauman huoneeseensa meidän reissun ajaksi. Äitipuoleni ei ole lajista vieläkään ihan vakuuttunut, mutta päätti sitten kuitenkin suostua asiaa harkittuaan järjestelyyn. Pääsee Iippakin sitten kokeilemaan millaista rottien hoito oikeasti on, täällä ollessaan hän kun on minua jo aina välillä lyhyempiaikaisesti noiden pienten kanssa auttanut.

Lisää hoitorottia

Kesäloma-aika näkyy paitsi työsähköpostiin ilmaantuvissa 'olen lomalla' -viesteissä, myös rottalassa. Itsellä oma lyhyt loma kun alkaa vasta elokuussa, on ollut helppo lupautua lomavahdiksi muiden eläimille. Sunnuntaina saapuneiden hoitotyttöjen seuraan (luonnollisesti eri häkkiin) liittyi nyt yksi Saijan sijoitusnaaras poikasineen. Nyt meillä on sitten pesällinen pieniä marten-pötkylöitä. Vielä suljettusilmäisiä, mutta kuitenkin jo selvästi karvaisia otuksia jotka eivät ole yhtään söpöjä (minun niin pitää laatia lista värimuunnoksista joita en huoli tänne hoitoon ;)). Emo ei ole muutoksesta yhtään vakuuttunut, mutta muksut eivät tunnu olevan moksiskaan; pesä kuin pesä, kun emo ja sisarukset ovat lähellä.

Lskgy:n vuosikokouskin saatiin pidettyä aiemmin tällä viikolla ja sen jälkeen kokoonnuttiin taas pelkän hallituksen kesken. Sen myötä uskallan jo Lskgy:n uudet sivut tähän linkittää. Kaikki kun olivat yhtä mieltä siitä, että perustiedot löytyvät niiltä jo ihan hyvin, vaikka sivuja tullaankin varmasti muuten vielä työstämään.

Eilen saapui myös oikein kiva kesäyllätyspaketti Kirsiltä. Kesäisestä kuoresta paljastui kirsikkakuvioitu kolmikerrosriippari, jonka rottamukset saivatkin heti häkkiinsä. Kiitos tästä vielä kuvan kanssa! :)

Rottalassakin tapahtuu

Pitkän skunkkireportaasin jälkeen on hyvä laittaa välillä pikapäivitystä rotistakin, rottablogihan tämä kuitenkin on. Rotistakin riittäisi kirjoitettavaa taas enemmänkin, mutta tällä kertaa kello sanelee päivityksen pikaisuuden. Kerrottakoon kuitenkin että meidän rottala sai eilen neljä vierailevaa tähteä, kun Susannan rotat tulivat meille hoitoon (rottapiireissä on tosin niin paljon Susannia, ettei tämä kerro kyllä kenellekään mitään ;)). Nyt meillä on siis oman lauman lisäksi neljä rottaprinsessaa makkarin nurkassa. Pippuri on meillä jo toista kertaa ja muut sitten ensimmäistä. Yhden neideistä olen kuitenkin nähnyt Pippurin lisäksi kerran aikasemminkin; lauman toinen tummempi jäsen kun paljastui Libnan tyttäreksi. Tapsan makuun olivat kuitenkin yllättäen enemmän ne kaksi muuta - porukan blondit. Etenkin hyvin huskittunut husky-tyttö. Toinen sai osakseen lähinnä isot naurut dumbokorvineen, tai oikeastaan isot naurut ja namin, ettei jää toiselle sitten paha mieli kun sille nauretaan päin naamaa ;)

Tänään taas pääsi tekemään uusia tuttavuuksia, kun Monika laitteli viestiä ja kyseli vieläkö minulla on tämä ilta vapaana. Monikan kanssa kun oli ollut aiemmin petsien kautta puhetta että nähtäisiin, mutta se sitten lykkääntyi sairastelun takia. Nyt hän poikkesi sitten kumppaninsa kanssa tätä kotieläintarhaa katsomaan. Illan teema oli hyvin simppeli: eläinten lääppimistä ja niistä juoruilua. Etenkin likat olivat ihan onnessaan päästessään jaloittelemaan niin että huoneessa oli useampia ihmisiä ja rottalan ovikin vielä auki. Sitä käytiin sitten kovasti kurkkimassa eteiskäytävää ja kokeiltiin olisiko korvarenkaita saanut pölliä (tämä kiva leikki kiellettiin tosin heti). Libna koetti pölliä Monikan varpaankin Usvan tyytyessä haastamaan leikkiä ja pukittelemaan innoissaan. Itsekin pääsin aika pian yli siitä tosiasta minkä tajusin juuri yhtä aikaa sen kanssa kun ilmoittauduin olevani vapaa: meillä on häkkien siivous vasta parin päivän päästä. Onneksi ne häkit eivät ole kuulemma aina kaikilla muillakaan viimeisen päälle puunatut ja hajuttomat, vaikka kummasti sellaista illuusiota tykkäisikin vieraille levittää (ja jossa tajusin epäonnistuvani taas huomenna, kun meillä on Lskgy:n vuosikokous).

Wonkakin sai taas pari uutta ihailijaa, sekin kun täällä vielä on. Varattuhan otus tällä hetkellä on, mutta nyt kun noutoajankohtaa on jo pari kertaa siirretty sitä jo vähän jänskättää lähteekö kodin etsintä taas alusta. Wonkan kanssa kun niitä ohareita on jo ollut useammat. Mutta ehkä tämä kerta olisi sitten poikkeus ...muussa tapauksessa tietää jo toisen osoitteen mihin alkaa vinkata halpoja passelin kokoisia terroja jos sellaisia tulee vastaan ;) Suskun kassiinhan tuon jo uhkasin elonäyttelyviikonloppuna pakata.

Lilianin maha ei ole vielä kauheasti paisunut, mutta vaaka puhuu tiineyden puolesta. Joka päivä neitiä punnitessa on tullut 5-10 grammaa lisää, eli paino on selvästi nousemaan päin. Eli pian voi olla taas hetkellisesti vilinää ja vilskettä, etenkin kun Monikallekin lupasin tarvittaessa ottaa hänen tyttöjään kuun puolivälissä hetkeksi hoitoon. Mutta sen jälkeen sitten taas hetkeksi rauhoitellaan, jos meille sattuu saapumaan pieni mustavalkoinen karvapallo.