Pitkän skunkkireportaasin jälkeen on hyvä laittaa välillä pikapäivitystä rotistakin, rottablogihan tämä kuitenkin on. Rotistakin riittäisi kirjoitettavaa taas enemmänkin, mutta tällä kertaa kello sanelee päivityksen pikaisuuden. Kerrottakoon kuitenkin että meidän rottala sai eilen neljä vierailevaa tähteä, kun Susannan rotat tulivat meille hoitoon (rottapiireissä on tosin niin paljon Susannia, ettei tämä kerro kyllä kenellekään mitään ;)). Nyt meillä on siis oman lauman lisäksi neljä rottaprinsessaa makkarin nurkassa. Pippuri on meillä jo toista kertaa ja muut sitten ensimmäistä. Yhden neideistä olen kuitenkin nähnyt Pippurin lisäksi kerran aikasemminkin; lauman toinen tummempi jäsen kun paljastui Libnan tyttäreksi. Tapsan makuun olivat kuitenkin yllättäen enemmän ne kaksi muuta - porukan blondit. Etenkin hyvin huskittunut husky-tyttö. Toinen sai osakseen lähinnä isot naurut dumbokorvineen, tai oikeastaan isot naurut ja namin, ettei jää toiselle sitten paha mieli kun sille nauretaan päin naamaa ;)
Tänään taas pääsi tekemään uusia tuttavuuksia, kun Monika laitteli viestiä ja kyseli vieläkö minulla on tämä ilta vapaana. Monikan kanssa kun oli ollut aiemmin petsien kautta puhetta että nähtäisiin, mutta se sitten lykkääntyi sairastelun takia. Nyt hän poikkesi sitten kumppaninsa kanssa tätä kotieläintarhaa katsomaan. Illan teema oli hyvin simppeli: eläinten lääppimistä ja niistä juoruilua. Etenkin likat olivat ihan onnessaan päästessään jaloittelemaan niin että huoneessa oli useampia ihmisiä ja rottalan ovikin vielä auki. Sitä käytiin sitten kovasti kurkkimassa eteiskäytävää ja kokeiltiin olisiko korvarenkaita saanut pölliä (tämä kiva leikki kiellettiin tosin heti). Libna koetti pölliä Monikan varpaankin Usvan tyytyessä haastamaan leikkiä ja pukittelemaan innoissaan. Itsekin pääsin aika pian yli siitä tosiasta minkä tajusin juuri yhtä aikaa sen kanssa kun ilmoittauduin olevani vapaa: meillä on häkkien siivous vasta parin päivän päästä. Onneksi ne häkit eivät ole kuulemma aina kaikilla muillakaan viimeisen päälle puunatut ja hajuttomat, vaikka kummasti sellaista illuusiota tykkäisikin vieraille levittää (ja jossa tajusin epäonnistuvani taas huomenna, kun meillä on Lskgy:n vuosikokous).
Wonkakin sai taas pari uutta ihailijaa, sekin kun täällä vielä on. Varattuhan otus tällä hetkellä on, mutta nyt kun noutoajankohtaa on jo pari kertaa siirretty sitä jo vähän jänskättää lähteekö kodin etsintä taas alusta. Wonkan kanssa kun niitä ohareita on jo ollut useammat. Mutta ehkä tämä kerta olisi sitten poikkeus ...muussa tapauksessa tietää jo toisen osoitteen mihin alkaa vinkata halpoja passelin kokoisia terroja jos sellaisia tulee vastaan ;) Suskun kassiinhan tuon jo uhkasin elonäyttelyviikonloppuna pakata.
Lilianin maha ei ole vielä kauheasti paisunut, mutta vaaka puhuu tiineyden puolesta. Joka päivä neitiä punnitessa on tullut 5-10 grammaa lisää, eli paino on selvästi nousemaan päin. Eli pian voi olla taas hetkellisesti vilinää ja vilskettä, etenkin kun Monikallekin lupasin tarvittaessa ottaa hänen tyttöjään kuun puolivälissä hetkeksi hoitoon. Mutta sen jälkeen sitten taas hetkeksi rauhoitellaan, jos meille sattuu saapumaan pieni mustavalkoinen karvapallo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti