Päivystyksessä

Mikko on reissussa ja lupasimme Tapsan kanssa käydä hoitamassa Hekua. Teoriassa homma kuulosti simppeliltä;
käymme Mikon luona katsomassa että Hekulla on ruokaa ja vettä, putsaamme vessat ja tarvittaessa kanin - Heklalla kun on nyt 9,5-vuotiaana alkanut olla ajoittain ongelmaa oman alapäänsä puhtaanapidossa. Ihan perussettiä siis, jota itse olen viimeistä lukuunottamatta tehnyt Hekun kanssa jo vuosia ennenkuin kanit jäivät asumaan Mikon luo. Hekun sovittiin pysyvän Mikon luona, niin että ympäristö pysyy tuttuna - iän myötä neidistä kun on tullut entistä reviiritietoisempi. Itsekin olen hieman allergisoitunut kaneille, joten silläkin järjestely sopi hyvin.

Kipin kapin sohvan alle

Ensimmäisellä hoitokerralla kaikki sujui muuten ongelmitta, mutta neiti joutui heti alkajaisiksi peppupesulle. Alapäähän oli takertunut paljon pieniä tahmeita umpisuolipapanoita jotka olivat takuttaneet turkin. Niitä tuli siinä sitten nypittyä ja liotettua, kunnes peppu oli suht siistin näköinen, joskin siitä näki selvästi että vaivaa on ollut aiemminkin. Sen jälkeen neiti sai ruokansa ja neidin kämppä pienet putsaukset. Häkki oli kuitenkin varsin siisti, eikä papanoitakaan näkynyt pahemmin muualla kuin neidin alapään turkissa - asia josta en kuitenkaan tullut huolestuneeksi heti.

Seuraavalla tarkistuskerralla häkki oli kuitenkin edelleen siisti. Sen lisäksi myöskään sängyn alta tai kanin turkista ei löytynyt papanoita, mikä alkoi jo huolestuttaa. Sen lisäksi Heklan alapää näytti likaiselta ja punoittavalta, ja kun koitin puhdistaa sitä neiti alkoi kiljua täyttä huutoa. Hekulle kiljuminen ei ole ollenkaan normaalia, joten varasuunnitelma lähti rakentumaan heti. Hekulle laitettiin boksi kuntoon ja soitettiin päivystykseen.

Päivystyksessä hurahti jonon takia lähes parituntia, mutta nyt ollaan neidin kanssa kotona. Alapäästä karvoja ajeltaessa paljastui paha tulehdus jota nyt putsaillaan betadinelle ja johon Heku sai tulehduskipulääkettä. Ummetukseen määrättiin paljon kuitupitoista ruokaa, parafiiniöljyä ja ananasmehua. Muutamia umpisuolipapanoita neidiltä jo tulikin eläinlääkäriasemalla, joten toivotaan että ummeruskin menisi näillä eväin ohi. Loppuhoitoajan neiti saa asua meillä rottalassa, jotta tilan tarkkailu ja lääkintä sujuu helpommin. Periaatteessa oltaisiin siis varmaan selvitty kotihoidollakin, mutta eihän itseltä enää minkäänlaista kanin kotiapteekkia löydy - ja kun Hekulla on tuota ikääkin niin mieluusti sai sitten hoidon tehokkaasti käyntiin.

ja mökötys käyntiin

Eläinlääkäriasemalla pyristelevää kania pitäessäni tuli jotenkin jotenkin kotoisa olo. Minun vanha taisteluparini. Sitä Heku on ollut aina - tulisuutta ja luonnetta on riittänyt ja mielipiteensä neiti on tuonut vahvasti julki. Kipeä se voi olla, mutta puhtia on silti kuin pienessä kylässä ja hoidettaessa Heku on enemmän ärsyyntynyt kuin apaattinen. Lääkitsemisessä voi siis taas tullut mielenkiintoista, etenkin nyt kun meillä pitää lääkitä molempia. Hekun pesuista ja muusta enemmän käsittelyä vaativista hoitotoimenpiteistä kun en enää selviä ilman allergialääkettä.

Silti minulla on tälläkin hetkellä hyvin vahva usko siitä että kyllä neiti tuosta kuntoon tulee. Sotkee huoneen papanoilla ja levittää heinät päälle. Että kyllä neidin vanha sydän vielä tämänkin kestää, vaikkei se lääkärireissusta pitänytkään. Mikko voi kyllä olla taas enempi lemppari-ihmisiä reissusta palatessaan, kun minä olen nyt oikein urakalla neitiä kiusannut - ja kiusaan vielä pari seuraavaa päivää.