Maine

Tänään on tullut pohdittua paljon kasvattajien ja harrastajien saamaa mainetta kanssaharrastajien keskuudessa. Tässä kohtaa maineella tarkoitan siis ennen kaikkea sitä, millaisena eläintenpitäjänä jonakuta pidetään ja miten hänen eläintensä olot nähdään. Tietenkin näyttelymeriitit voivat osien mielessä kanssa maineeseen vaikuttaa, mutta harvemmin niistä tulee muiden harrastajien kanssa puhuttua. Ne ovat kuitenkin täysin julkista tietoa, eivätkä siten puhuta yhtä paljon kuin esimerkiksi eläinten asuttaminen ja jalostusvalinnat.

Itsellä tämä pohdinta lähti aamun facebook vilkaisusta. Sielä yksi tuttu harrastaja oli tullut siihen tulokseen, että nyt hänestä selvästi liikkuu jotain juttua, ja pyysi ihmisiä kertomaan ovatko he kuulleet hänen eläintenpidostaan puhuttavan. Itse en ehtinyt aamulla muotoilla haluamanilaista vastausta, joten asia jäi sitten päähän pyörimään. Kahvitauolla sitten soitin kyseiselle henkilölle ja kerroin minkä tyyppisten juttujen itse tiedän hänestä kiertävän. Niitä kun valitettavasti oli, ja itsellenikin noita juttuja oli kantautunut useammalta taholta. Henkilöihin en tässä kuitenkaan mennyt, koska itseltänikin moni osa heistä oli vain varmistellut muilta kuulemiaan juttuja.

Puhe eksyi siinä sitten myös siihen, mistä kyseisen kaltaiset jutut lähtevät liikeelle. Yksittäistapauksina monia sen tapaisia kuin on varmasti kaikilla; likaisia häkkejä, ulkoloisia, huonokuntoisia eläimiä, ajoittaista rahapulaa... Tämän tyyppisiä juttuja. Ainakin itse olen voinut allekirjoittaa näistä jokaisen jossain kohdin harrastustani. Silti meillä vierailevien huomio tuntuu yleensä kiinnittyvän muihin seikkoihin kuin häkkien ajoittaiseen sotkuisuuteen tai Sanariksen tilaan; ne tuntuvat häiritsevän enemmän minua kuin täällä vierailevia.

Minä en tykkää esitellä rottalaa häkkien ollessa likaisia tai kun Sanariksella on huonompi päivä, ja sen kuonon ympärys on ihan räkäinen ja hengitys kuuluvaa (Sanarishan ei koskaan täysin toipunut antibioottikuurista huolimatta, vaan oireilu on sen jälkeen ollut ajoittaista mutta toistuvaa. Toistaiseksi hyviä päiviä on kuitenkin enemmän kuin huonoja). En kuitenkaan koskaan lähde perumaan rottalavisiittejä näistä syistä, jos sellainen on sovittu enkä sitten olekaan ehtinyt häkkiä siivota. Elämää kun se kuitenkin on, vaikkei sitä kiiltokuvamaisinta sellaista. Tällaisissa tilanteissa omaa mainetta suojaa todennäköisesti häkkien koko ja virikemäärä niissä; kun oloihin on lähtökohtaisesti panostettu, ihmiset uskovat helpommin pienten laiminlyöntien olevan satunnaisia verrattuna tilanteeseen jossa tilat ja virikkeet olisi jo valmiksi karsittu minimiin ja silti häkkejä ei olisi saatu pidettyä siistinä.

Maineen paras suoja taitaa kuitenkin olla maine itsessään, miksi sen menetys usein kirpaiseekin pahasti. Jos ihmisillä ei ole syytä kyseenalaistaa jonkun eläintenpitoa, ei satunnaisia sotkuja tai yhtä tyhjää juomapulloa tarvitse juuri selitellä. Ne menevät normaalin piikkiin, ja ne uskotaan korjattavan ensitilassa - aivan kuten itsekin toimisi ja olettaa jokaisen tunnollisen eläintenomistajan toimivan. Samaten hieman huonokuntoisemman eläimen uskotaan silloin olevan jo tarkkailun tai hoidon alla, eikä asiaan välttämättä puututa tarkemmin. Jos taas meillä on jo valmiiksi syytä epäillä eläintenpidon tilaa, jokainen näistä tekijöistä muodostuu asian tilaa vahvistavaksi huutomerkiksi. Että kyllähän sitä oli jo ennalta kuullut, ja olihan siellä taas pullot tyhjinä, häkit paskan peitossa ja eläimetkin likaisia ja rohisivat. Omille ennakkoasenteille vahvistuksen hakeminen on varsin luonnollista - ja usein myös tiedostamatonta.

Lopullinen maine muodostuu toki toisten harrastajien silmissä, mutta omaan julkisuuskuvaan voi vaikuttaa myös itse. Suurimman osan ajastahan kukaan ei tiedä mitä toisten elukkoloissa tapahtuu, vaan maine perustuu usein pitkälti tuokiokuviin ja ihmisen omaan julkituontiin. Vaikka se missä tilassa häkit ja eläimet ovat juuri silloin kun tulee vieraita tai se mitä eläimistään puhuu ääneen ei ole usein kuin murto-osa siitä mitä eläinten kanssa todellisuudessa tapahtuu, muodostavat muut ihmiset kuvan pitkälti juuri näiden varaan. Sen tähden itsekin on usein varsin tarkka siitä miten asiat muotoilee, vaikka pyrkiikin lähtökohtaisesti kirjoittamaan suoraan kaikenlaisista rottalan arkeen kuuluvista asioista. On kuitenkin varsin eri asia möläyttää miehelle että mistä rahat siihen ruokasäkkiin saisi kun tili ja säkki tyhjeni yhtäaikaa kuin kirjoittaa asia julkisesti esiin, tai puhua ylijääneiden poikasten mahdollisesta käärmeenruuaksilaitoksi sellaisen henkilön kanssa joka sitä tekee kuin keskiverron lemmikkiharrastajan kanssa (kummatkin keskustelut voin kyllä myöntää käyneeni). Väärin valittu foorumi tai kohdeyleisö voi synnyttää hyvin nopeasti ikäviä juoruja.

Tästä valikoinnista seuraakin iso joukko hiljaista tietoa. Koska oman ja muiden maineen takia ei halua levittää juoruja tai julkaista kaikkea sellaista tietoa joka voi olla helppo tulkita väärin tai jonka tuo mieluiten esille tilanteessa jossa asia on helpompi avata paremmin, osa asioista jää kasvokkain vaihdetuksi tiedoksi. Koska vaikka juoruilu on osittain negatiivinen asia ja asiat olisi aina parempi tarkistaa suoraan, on monia tilanteita joissa itsekin tarkistaa mieluusti juorut. Esimerkiksi vähän epäilyttävän poikaskyselyn kanssa on monesti nopeinta tiedustella muilta saman alueen kasvattajilta onko henkilö kenellekään tuttu. Siinä selviää usein helposti onko epäilyttäviä yhteydenottoja tullut muillekin, vai onko kyse mahdollisesti ihan loistotyypistä jolla on vain huono kirjallinen ulosanti. Siitä huolimatta nämä tiedustelut hoitaa mieluiten kyselemällä tutuilta, ettei tule suotta leimanneeksi ketään. Tuttujen harrastajien kohdalla kun voi luottaa siihen, etteivät nimet tai epäillyt lähde piirin ulkopuolelle tai epäilyjä lähdetä levittämään varmana tietona. Samasta syystä sitä on huono jakamaan toisen käden tietoa eteenpäin. Ihan tutuimmille voin kyllä kysyttäessä kertoa jos olen kuullut jostakusta jotakin, mutta esimerkiksi blogiin ei niitä lähde kirjoittamaan, etteivät jutut lähde hallitsemattomasti leviämään. Levitessään tiedot kun helposti värittyvät ja muuttuvat varmoiksi ja sitten jollain oikeasti saattaisi olla maine koetuksella jonkin ei-julkisuuteen tarkoitetun tiedon levittyä ja muutettua muotoaan kyllin monta kertaa. Tietenkin tällainen asioiden pitäminen "sisäpiirissä" voi taas osaltaan vaikeuttaa uusien harrastajien tiedonsaantia, kun kaikki ei ole julki.

Omaa mainetta tulee harvemmin kauheasti mietittyä, vaikka toki sitä on hieman utelias myös itsestä kerrottujen juorujen suhteen. Etenkin netissä niihin kun tulee törmättyä välillä sattumalta, kun pomppii rottakeskustelusta toiseen. Tähän mennessä löydökset ovat olleet ihan positiivisia, vaikka omaa eläinpitoaan ei aina osaakaan niin ideaalina pitää. Itse on tosin myös aika tottunut miettimään omaa ulosantiaan, kun monta vuotta netissä pyörineenä on oppinut kuinka helposti jutut lähtevät vääristymään ja värittymään.

Tässäkään kohtaa itsellä ei ole tarvetta lähteä puolustamaan tai kivittämään ketään, vaikka nämä pohdinnat lähtivätkin liikkeelle yksittäisestä tapauksesta. Enemmän ehkä herättää pohdintaa siitä, miten rakennamme kuvia toisista harrastajista ja millaiseen tietoon ne perustamme. Prosessi on usein tiedostamaton, mutta joskus sitä kannattaisi ehkä miettiä - ja tarvittaessa kaivaa esille myös sitä ensikäden kautta saatavaa alkuperäistietoa. Jos vielä senkin jälkeen mietityttää, niin sitten tietää ainakin itse että mikä ja miksi. Muussa tapauksessa on ehkä juuri onnistunut tekemään uuden tuttavuuden.    

(ja anteeksi jos teksti tällä kertaa poukkoili normaalia enemmän - osissa kirjoittelu kahvi- ja lounastauoilla ei ole selvästi miun juttu ;))