Arki iski taas ja härdelli. Minun piti pidemmän aikaa laittaa synttäripostausta maanantaina, kun ensimmäinen kasvattamani oma poikue täytti kaksi vuotta. Unohdin asian kuitenkin täysin, kunnes tänään aamulla luin sähköpostini. Paula oli laittanut eilen illalla Ronin ja Wintonin synttärikuulumisia, ja siitä se sitten iski. Ykköspoikueen synttärit olivat - ja menivät -eilen. Tämän hetkinen oma laumanvanhin, Elizakin on tuosta poikueesta.
Yhtäaikaa tuosta ensimmäisestä poikueesta tuntuu olevan hetki ja miljoona vuotta. Sijoituspoikueita meillä oli toki syntynyt aiemminkin, mutta olihan se ensimmäinen oma poikue jotain erilaista, jotain spesiaalia; muunmuassa ensimmäinen poikue jonka mukana tuli myös vastuu kotien etsinnästä pienille. Sen myötä ensimmäinen oma poikue oli alku myös useammalle tuttavuudelle, joita on tullut solmittua niitä koteja etsiessä.
Synttärikuulumisia lukiessa ja kirjoittaessa tuli väkisin ajatelleeksi myös muita tuon poikueen kakaroita. Niitä joista ei ole kuulunut aikoihin ja sitä joka ei selvinnyt tätä päivää näkemään. Ainakin Carloksesta kun on jo aika jättänyt. Elizan, Ronin ja Winstonin ohella ainakin Katarina vielä sinnittelee, vaikka Katarinalla onkin nyt ollut taas proteiinirupea kiusanaan.
Kyseinen poikue on läsnä rottalan arjessa myös Katarinan lasten ja lastenlasten kautta. Elizaltakin jäi meille aikoinaan poika, mutta Elizan poika Dippis menetettiin valitettavasti kauan ennen emoaan. Näiden poikueiden kohdalla nimeämisteemat ovat tosin lipsuneet jo kauas alun lautapeleistä (teema joka taisi kestää ruhtinaalliset kaksi poikuetta ;).
Myöhästyneet synttärionnittelut koko poikueelle! ...pyrin ehtimään tänään napata myöhästyneen synttärikuvan myös meidän päivänsankarista :) Toivottavasti kaikilla kakaroilla olisi vielä virkeitä kuukausia edessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti