Arjen ensimmäinen päivä

Cooke

Häkit puunattiin eilen puhtaiksi, että kelpaa rottalaisten olla. Tai kaikki häkit poikashäkkiä lukuunottamatta, se jäi tälle päivälle. Iso kasa virikkeitä tosin odottaa edelleen kuivumistaan kylppärin nurkassa. Niiden pesu kun jäi lopulta aika yöhön. Sitä kun ei malttanut olla laittamatta peli-iltaa pystyyn Turkuun paluun kunniaksi. Onneksi virikevalikoimaa löytyy kuitenkin sen verran, etteivät rottamukset ihan autiotaloissa joutuneet yötään elämään. Helteet ovat tosin rottiinkin vaikuttaneet, ja sisälämpötilan noustessa meno häkeissä rauhoittuu. Ei sitä jaksa silloin niin kovin kovasti viipottaa. Lukuunottamatta noita kolmiviikkoisia, jotka viipottavat muidenkin edestä. Rauhallisemmasta vauhdista huolimatta Serakin päätti kyllä nauttia vapaudesta kaiken menetetyn ajan edestä, ja linnoittautui sohvan taakse seikkailemaan useammaksi tunniksi. Neiti tietää etten jaksa lähteä siirtämään sohvaa ellei minulla ole pakottavaa tarvetta saada rottia nopeasti häkkiin. Risto kertoili poikashäkin äärellä muksuissa huomaamistaan luonne-eroista, ja nimesi oman suosikkinsa harmitellen ettei voi vielä rottia ottaa.

Katarina.

Janina kävi tänään muksuja katsomassa. Shadown vatsavärin epätasaisuuden vuoksi sekin päädyttiin siirtämään lemmikkikotia etsivien listalle. Janinalla kun ei olisi sille käyttöä, eikä se ole niin hyvä että sen takia kannattaisi lähteä omaa uroslaumaa rakentamaan. Kun ei tässä ole kuitenkaan mikään kiire haalia isoa kasaa mahdollisesti sopivia jalostuseläimiä. Mieluummin sitten keskittyy katsomaan muutamia hyviä. Elizan kohdalla sovittiin sen jäävän minulle, ja Janinan saavan käyttää Jolenea valitsemalleen urokselle sitten kun se on levännyt tämän poikueen jäljiltä. Hän valitsee sitten itselleen poikasen niistä. Poikueen ainoa black essex Janinaa vähän harmitti, kun poika on niin lemmikkitasoinen tapaus. Mutta lemmikiksi kyllä sitten mitä mainioin persoonallisen näköisenä tapauksena. Samalla reissulla Janina toi meille pari riitapukaria lopetukseen ja nappasi mukaansa meille joskus jääneen dunansa. Pääsee nyt sitten jemmaamaan poikashäkit sen paikalle.

Hawkins

Tänään illalla siskoni saapuvat tänne alkuviikoksi asumaan. Etenkin Ida odottaa hyvin innoissaan rottalasten näkemistä. Saavat pienet sitten taas yhden innokkaan sylittelijän.

Kotiinpaluu

Hawkins & Shadow torkuilla.

Reissu oli aivan mahtava ja ikimuistoinen, mutta sen päättyminen ei silti mieltä masenna. Kotiinpaluu kun tietää paitsi reissun loppua, myös rakkaan arjen alkua. Linnea ja Sera tulivat heti luukulle vastaan. Ja entä muksut - poikashäkissä kaikki kahdeksan rottaa nukkuivat tyytyväisinä tasolla. Miun juuri silmänsä avanneista pikkumuksuista on tullut ketteriä kiipeilijöitä. Nyt pääseekin lisäämään häkkiin ihan kunnolla kiipeilyvirikkeitä pienten iloksi.

Kyllähän lauman kuulumisia reissussakin kuuli, siitä Ellu ja Risto pitivät viesteillään huolen. Ei se silti ole sama kuin päästä vierestä seuraamaan pienten kasvua. Mutta on se silti kiva kuulla kaiken olevan kotona kunnossa ja hyvin. Häkkien siivousta ei tosin haluttu lomahoitajille sälyttää, eli siihen hommaan päästään nyt heti reissusta palattua. Näillä helteillä häkit kun ovat viikossa alkaneet haista hyvin huomattavasti. Pian on edessä myös muksujen jako sukupuolittain.

Loman aikana oli tullut myös mukavaa sähköpostia: tuttu hiiristi oli tiedustellut Katarinaa itselleen. Hän oli sitten varannut tytölle jo kaverinkin Janinan päivää vanhemmista muksuista. Katarina pääseekin sitten muuttamaan pienen cinnamon-neidin kanssa Tampereelle jahka ikää tulee vielä vähän lisää. Agouti ja cinnamon - ihan niinkuin oman nykyisen lauman ensimmäiset tytöt.

Kamera on vielä hyvässä jemmassa laukkujen syövereissä, mutta kännykällä tuli tähän vähän kuvitusta napsittua jahka saan kuvat purettua kännykästä - lomakuviakin kun kertyi sinne useampi sata.

Posio kutsuu

Meillä ollaan jo näin isoja ettei pesääkään tarvita.

Vielä viimeiset päivitykset blogiin ennen lähtöä. Mieli on yhtä aikaa sekä odottava reissun suhteen, että haikea, kun pitää jättää muksut ja muu lauma kokonaiseksi viikoksi. Asiat kuitenkin järjestyivät poissaoloni ajaksi parhaalla mahdollisella tavalla. Ellu käy vastaamassa eläinten päivittäisestä hoidosta. Hän on tätä laumaa ennenkin kaitsenut, jopa useamman viikon reilin aikaan, ja silloin kaikki kamatkin oli ihan hukassa kun lähtö reilille tuli päivä muuton jälkeen. Nyt kaiken pitäisi olla huomattavasti paremmin esillä, eli voin lähteä levollisin mielin. Ellulla on kuitenkin tiedossa kiireinen työviikko, joten Ellun lisäksi myös toinen ystäväni lupautui täällä viikon mittaan muutaman kerran käydä eläinten kanssa touhumassa ja muksuja sosiaalistamassa. Muksut kun ovat siinä iässä, että perushoidon lisäksi tarvitsevat myös paljon silittelyjä ja sylittelyjä, että hyvin ihmisiin tottuvat. Tälläisen lauman kanssa on kyllä onni, että on useita ihania ja eläinrakkaita ystäviä, joiden apuun voi luottaa.

Vaikka muksujen sosiaalistumisesta on tuskin pelkoa: eipä täällä käyvistä kavereista taida löytyä yhtäkään joka ei olisi pieniin ihastunut. Eilenkin muksut pääsivät useamman kerran sylistä käsin pelejä seurailemaan, nyt kun muksuja uskaltaa jo enemmänkin syliteltäviksi antaa. Emokin kun antaa pienten jo ominpäin häkissä seikkailla, ja kokee enää hyvin harvakseltaan tarvetta palauttaa ketään pesän suojiin.

Ja kai tähän pitää pieni häkkijuttukin laittaa, kun häkeistä ja muksuistahan blogi on viimeiset pari viikkoa pitkälti kertonut: eilen meille muutti kolmas Fop Lusaka. Häkki pääsi ystävän kyydillä Ulvilasta Turkuun, ja odottaa nyt miun omaa uroslaumaa, jos sellaiselle tulee tarve. Vähän pelikaverit kyllä katsoivat, kun Helga tuli huikkaamaan että häkkiä voi alkaa purkamaan autosta. Luulisi miun häkkiaddiktion jo tulleen hyvin esille ;D

Auenneita silmiä

Katarina

Tänään Ellu poikkesi meillä käymään, ja halusi sitten heti muksujakin moikkaamaan. Itse en ollut pieniä ehtinyt vielä aamusta vilkaista, joten yllätys oli positiivinen kun Ellu huusi muksun silmien olevan auki. Siinä sitten käytiin pieniä läpi, ja tällä hetkellä silmät ovat kokonaan auki Katarinalla, Thomaksella ja Shadowlla. Toinen silmä raollaan maailmaa kurkkivat Hawskins ja Cooke. Eliza ja Marcus ovat katsoneet vielä varmemmaksi olla liikoja kurkkimatta. Ehkä sitten huomiseen mennessä meillä on kokonaiset seitsemän kirkassilmäistä ja touhukasta rottalasta.

Väsähtänyt Shadow.

Samalla sitten käytiin läpi lauman hoito-ohjeet ensi viikoksi. Pitää käydä vain vielä kaupassa täydentämässä pienten kermaviili ja herkkuvarastoa. Erilaisia pilttejä ja koiranpurkkeja löytyykin jo rivistä rottahäkin päältä.

Jolene on jo päässyt muksuineen häkkiin. Ehtii sitten itsekin pari päivää toisten häkkielämään tarkkailla ennenkuin lauma jää Ellun vastuulle. Jolene tuntuu nauttivan etenkin häkin ylätasosta, jolle pääsee hengähtämään muksujen hoidon lomassa. Häkin luukut helpottavat myös jaloittelureissuille pääsyä vielä hetken verran. Vielä kun muksut eivät ole pyrkimässä häkistä pois.

Thomas & Katarina

Hawkins.

Muksut 11vrk

Uteliaat rotankuonot ovat alkaneet ilmestyä yhä useammin pesän ulkopuolelle, ja pari kertaa jo joku pienistä on kömpinyt kokonaan pesän ulkopuolellakin. Nämä ovat selvästi malttamattomia tutkimusmatkailijoita, kun ei malteta odottaa edes silmien aukeamista ennen liikkeelle lähtöä. 

Tänään tuli laitettua ensimmäisiä myynti-ilmoituksia poikasista ja sitä myötä päivitettyä yksilökuvat pienistä poikue-sivulle. Blogin muiden kuvien tapaan poikue-sivun pikkukuvat saa isommiksi klikkaamalla. Mutta pitäähän sitä nyt tähänkin muutamia kuvia postata, kun poikue-sivun kuvia tulee päivitettyä muksujen kasvaessa.

Hawkins 11vrk.

Cooke 11vrk.

Marcus 11vrk.

Shadow 11vrk.

Ja sitten koko katras.

Liikunnallisempi häkinhakureissu

Häkki matkalla kotia kohti.

Rotta- ja muussa eläinharrastuksessa tulee joskus kirottua omaa ajokortittomuutta ja autottomuutta. Etenkin kaupungissa asuessa kaikki kuivikepaaleja ja muita isompia eriä myyvät liikkeet ovat yleensä ympäryskunnissa tai kaupungin laidoilla, ja bussikuskit nihkeitä ottamaan kyytiin ylimääräistä isoa tavaraa. Sama pätee häkkeihin ja terraarioihin - parhaimmat tarjoukset ja halvimmat käytetyt eivät aina löydy samalta kadulta oman asunnon kanssa. Toki välistä autoa voi lainata ja sumplia kimppakyytejä, mutta joskus on yksinkertaisempaa jalkautua. Siinä kohtaa kun häkillä on kokoa alle metri suuntaansa, ja edestakainen kävelymatkakin inhimillinen alle kymmenen kilometriä menomatka mukaanlukien, löytyy hyvä apu kaljakärrystä. Kaljakärryllä on tullut haettua akvaario Kaarinasta ja kuskattua pienoiseläintarhaa ympäri Huittista - ja hyvin montaa muuta asiaa paitsi sitä kaljaa.

Toinen helpommin tulleista häkeistä.

Ei siis muuta kuin kaljakärry kainaloon ja pari remmiä kuorman sitomista varten. Sitten laukku olalle ja kohti Raunistulaa. +25 astetta ja auringonpaiste takasivat ettei tullut kylmä kävellessä edes ilman kuormaa. Paikka löytyi helposti mukavan kumpuilevalta pikkukadulta, ja eikun häkki kyytiin ja menoksi. Vähän häkin myyjä tuota viritelmää katsoi, ja totesi että se voi kyllä ihmisiä ihmetyttää kun tuollaista tuolla mukanaan raahaa. Mutta pitäähän joka kylällä kylähullunsa olla. Sitä titteliä olen jo ennestään kalastellut sarjoissa "kyllä, pyydystän hyttysentoukkia akvaariohaavilla pellon reunalla" ja "tiedän kantavani parimetristä tammea ympäri Turkua". Eikä niitä kummeksuvia katseita lopulta kovin montaa tullut - kuten ei ohikulkijaakaan.

Poissaollessani eteisen oli täyttänyt kaksi kaivattua pahvilaatikkoa, jotka blokkasivat eteistä siinä määrin että häkin nostaminen sisälle oli melkeimpä se vaikein vaihe koko kuskausoperaatiossa. Siinä piti nuo laatikotkin heti purkaa, että pääsi loputkin uudet häkkinsä näkemään. Ne tulivat kotiin vähän helpompaa tietä: kuljetusfirman suoraan kotiovelle kantamina. Nyt kaikki kolme häkkiä ovat kasassa eteisessä, ja itsellä alkaa hetken ihailun jälkeen sumplinta mihin häkit jemmaa mahdollisimmin siististi, mutta kuitenkin niin, että ne on helppo ja nopea ottaa tarvittaessa käyttöön.

Päivän saldo.

Marika miehelään

Tänään käytiin sitten Saijan kanssa viemässä Marika Jäkärlään miehelään. Sielä tyttöä odotti dunamajoitus ja punasilmäinen kikkura siamesepoika. Toivottavasti neiti ei löydä suurempaa protestin aihetta kummastakaan. Vähän tyttö tuntui kyllä dunaa ihmettelevän, ja riipparista käsin kansiritilän läpi uutta ympäristöäänkin. Eihän Marika vielä paljoa olekaan reissannut, vaikkei nyt ensikertaa muualla olekaan. Toivotaan vain ettei päädy oma-aloitteisesti tutkimusmatkailemaan dunan ulkopuolelle. Meillä Marika on ollut vain täysmetallihäkeissä, niin neidin taipumuksista muovipohjien uudelleen muotoilemiseen ei ole tietoa.

Saija kävi sitten samalla noita Jolenen muksuja katsomassa. Hänkin oli sitä mieltä ettei tuosta ole kasvatuksellisellisesti järkevää jättää muita kuin Eliza ja Shadow. Eli näillä näkymin ne sitten jäävät (Janinan kanssa pitää sitten katsoa kumman hän haluaa) ja muille etsitään lemmikkikodit. Saijan kanssa tuli sitten juteltua myös hieman omista kasvatusharkinnoista, ja hänkin lupasi sitten apuaan jalostuseläinten valintaan ja jos joskus lainauroksia tarvitsee. Eli kai tässä lähdetään hyvin hiljalleen ja pienimuotoisesti jotain omaakin kasvatusta sijoituseläinten ohella hakemaan. Hiirten ja hoitorottien kanssa on tullut jo opittua omia rajojaan eläinmäärän suhteen, joten silläkin nyt alkuun lähtee liikkeelle mieluummin hitaasti pienellä eläinmäärällä, ja katsoo sitten ajankanssa millaiseen eläinmäärään on vakituisena valmis ja millaista kasvatusta niiden kanssa pystyy pyörittämään. Tähän tietysti sitten pidemmällä tähtäimelle vaikuttaa sijoituskotien löytyminenkin.

Tänään tuli myös ensimmäinen paketti Zooplussalta: toinen ruokasäkeistä ja Sputnik XL -riippumaja - tälläkertaa tyttömäisen pinkki-violetti. Eli kahta häkkiä ja toista ruokasäkkiä vielä odotellaan. Pääsee Marikakin sitten miehelästä palatessaan häkkiin, ettei joudu niin montaa viikkoa umpiseinien sisällä viettämään. Huomenna käyn hakemassa myös sen 80*50*60cm häkin. Jolene saa varmaan sen sitten loppuviikosta, niin on sillä ja muksuilla sitten vähän mukavammin tilaa ja mamma pääsee palaamaan rottamaisempaan häkkielämään.