Pieniä nopeita muutoksia

Susku tahtookin Sanariksen sijaan mieluummin Tortokin, ja Janina kovasti tahtoisi odottamansa russian blue agouti essex poikansa kotiin. Jotta jokainen saa tahtomansa, jääkin Sanaris sittenkin kotiin sijoitukseen lähtemisen sijasta. En voi sanoa olevani muuttuneista suunnitelmista kauhean harmissani. Vaikka jäähän Faras nyt etsimään uutta kotia ilman selkeää paria, mutta Janinankin poikueessa on yksi yksinäinen russian blue essex poika mahdolliseksi pariksi, ja sitten itselläkin nuo nuoremmat pian luovutusikään tulevat junnut. Joten eiköhän Faraskin saada laumaan tai kaverin kera maailmalle :)

Kuvia ja kuulumisia

Saijan kanssa käytiin nyt muksuja läpi, sekä Elizan muksuja värien osalta, että sitten Jolenen muksuja maitotilanteen osalta. Saijan kanssa keskusteltua päädyin sitten siirtämään Jolenen pienet Elizan hoiviin, nyt kun Elizan poikue on karsittu. Alkuun ajattelin koettaa yhdistää molemmat mammat poikasineen samaan häkkiin, mutta koin lopulta helpommaksi siirtää vain muksut, mikä oli Saijastakin ideana parempi. Eliza vaikutti ottavan ottolapset hyvin vastaan, joten toivotaan nyt parasta, että pienet lähtisivät vahvistumaan.

Elizan muksuista muut saivat jo varmat värit itselleen, mutta yksi russian topazilta vaikuttava muksu jätettiin kasvamaan osin ihan sillä, että näkee miten pienen väri kehittyy. Todennäköisesti neiti päätyy sitten ihan lemmikkikotia etsimään.

Saija myös puhutti miut luovuttamaan Noksun Mikon laumaan, mikäli poika selviää. Alkuun kun ajattelin pitää pojan ihan itsellä omassa laumassani. Mikko kuitenkin haluaa itselleen Mr. Squeekin pojanpojan, eikä Saijan mielestä miun ole mitään järkeä antaa Mikolle pojan härpäkeveljeä. Tilaa kun on rajallisesti, ja Noksun kohdalla on todennäköisempää (=mahdollista) että sillä tulisi olemaan käyttöä myös kasvatuksellisesti. Mie pyrin sitten vuorostani pöllimään yhden Seran pojan Janinalta tänne asumaan ;) Elizalta kun jää varmaan kanssa yksi poika tänne Naveenin seuraksi asumaan, jos Naveen pari kakaraa kämppiksiksi huolii. Nyt kun Naveen on ollut taas paremmassa kunnossa.

Jolene muutti muksujen poissiirron jälkeen siivottuun häkkiin Delilahin, Marikan ja naarasjunnujen kanssa. Häkkiä siivotessa aikuiset saivat olla taas jaloittelemassa, mutta junnut joutuivat tyytymään bokseiluun. Ensiviikon jälkeen Eliseä ja Muhkuakin lähdetään sitten hiljalleen totuttamaan lattialla juoksemisen pelisääntöihin.

Naarasjunnut boksitorkuilla.

Delilah löysin kynttilän.

...ja ihmetteli mihin se katosi kun nostin sen turvaan.

Faras, Valdur ja sanaris olisivat halunneet osallistua häkinsiivoukseen.

Leona puolestaan otti hyvin rennosti

Muksuista pienimmät

Noksu

Nyt kun vauhtiin päästiin, niin jatketaampa poikaskuvasarjaa vielä muksuista pienimmillä, eli Jolenen muksuilla. Näistä lapsista olen ollut tarkoituksella laittamatta kuvia, koska muksujen selviäminen on ollut, ja on yhä, epävarmaa. Noksu on ollut nyt saapumisestani lähtien tukiruokinnassa, ja vaikka se on alkanut hiljalleen saada veljeään kiinni kasvussa, ei mene päivää ettenkö mieti pitäisikö muksu karsia. Elizan muksut kun tarjoavat lähes samanikäisinä ikävän konkreettisen koko ajan lähellä olevan verrokin paremmin maitoa saavista lapsista. Mikäli poikue olisi isompi, tiedän että karsisin Noksun pois automaattisesti. Nyt kuitenkin tilanne on se, että kaksi muksua ei pystynyt keskenään saamaan maidontuotantoa kunnolla käyntiin. Jos poikasmäärä tippuisi nyt yhteen, voisi olla että maidontuotanto ei pysyisi enää yhtään käynnissä. Ja Noksu on miun rotta. Kun poikasta on nyt useamman päivää useamman kerran päivässä ruiskulla syöttänyt, todella haluan muksun selviävän. Ja haluan sen jäävän kotiin. Siksi sitä jatkaa yrittämistä. Ja miettin samalla kuumeisesti miten muksun lähtökohtia voisi entisestään kohentaa.

Noksu ja Noksun veli

Eliza ja molemmat ovat olleet nyt varsin rauhallisia, eikä kumpikaan suhtaudu pesäänsä tai poikasiinsa kovin ylisuojelevasti. Sillä sitä onkin alkanut miettiä, josko joidenkin päivien kuluttua koittaisi, mitä mammat tuumaavat toisistaan. Meillähän Kissus ja Miniata muuttivat poikasineen samaan häkkiin jo ennen muksujen vieroitusikää, kun neidit alkoivat siinä kohtaa itse hyvin määrätietoisesti pyrkiä toistensa seuraan. Mikäli sama toimisi Jolenen ja Elizan kohdalla, tilanne olisi Noksun kannalta ihanteellisin, kun huolehtimassa olisi toinenkin emo. Tätä en kuitenkaan ole uskaltanut koittaa vielä, koska mitä pienempiä poikaset ovat, sitä helpommin emot suhtautuvat toisiin rottiin torjuvasti. Jolenen pesärauhaa kun on joutunut nyt muutenkin rikkomaan useamman kerran päivässä syöttöjen takia. Onneksi Jolene ei ole tuntuvat ottavan tästä nokkiinsa, vaikka tuleekin kyllä aina hakemaan muksua takaisin pesän suojiin, kun saavun takaisin häkille muksua syöttämästä.

Alkuun mietti myös muksujen jakamista tasaisemmin kummallekin emolle, mutta se idea sitten jäi. Osittain sen riskin takia, että emo voi pahimmillaan tappaa vieraan poikasen. Vielä enemmän kuitenkin sen takia, että idea ei sitä mietittyäni tuntunut kumminkaan päin ideaalilta siinä kohtaa kun palasin. Elizan muksuja ei oltu vielä karsittu, ja poikasia oli nisiä vastaava määrä. Mikäli niiden joukkoon olisi laittanut selvästi muita pienemmän ja hennomman muksun, sen mahdollisuudet selvityä olisivat todennäköisesti heikentyneet radikaalisti. Jos taas muksuja olisi lähtenyt siirtämään Elizalta Jolenelle maidontuotannon lisääntymisen toivossa, olisi ollut olemassa sama riski. Noksu olisi taas saanut useampia itseään isompia kilpailijoita tällä kertaa paljon vähäisemmistä maitovaroista. Mikäli maidontuotanto ei olisi lähtenyt kasvuun, tai sen kasvuun lähdössä olisi kestänyt, olisi Noksu ollut taas entistä heikommilla. Tänään jälkimmäistä vaihtoehtoa tuli kyllä mietittyä uudestaan, nyt kun Noksukin on vahvemmassa kunnossa. Täytyy kyllä vielä Saijalta kysellä, kun häntä parin tunnin kuluttua näen, kuinka todennäköisenä hän pitää sitä että maidontuotanto lähtisi tässä kohtaa selvään kasvuun, jos imijöiden määrä kasvaisi. Yleensä kun puhutaan siitä, että maidontuotanto pitkälti vakiintuu ensimmäisen kolmen päivän jälkeen, minkä takia karsintaa ei yleensä suoriteta heti ensimmäisinä päivinä.

Seran muksut

Janina esitti miulle helpon pyynnön, ja pyysi kuvaamaan Seran lapset urokset ja naaraat erikseen. Että saa sitten kotisivuille tuoreempia kuvia, nyt kun muksuilla on jo silmätkin auki ja väritkin paremmin näkyvissä. ...ja vauhtia. Aluksi ajattelin pienen tason olevan mainio kuvausalue muksuille, mutta nämä kolmiviikkoiset menijät keksivät jotain mitä Faras ja Tortok eilen eivät - miten tasolta pääsee alas. Ja moisen uuden leikin keksimisen jälkeen taso on takuuvarmasti tylsä paikka. Valtaosaan kuvista sattuikin vain hännän pää, kun vähintään joku kolmikosta olisi kadonnut mieluusti jonnekin aivan muualle. Hetken jo harkitsi muksujen siirtämistä boksiin ja kuvaamista siinä, mutta kyllä onnistuneempiakin kuvia alkoi sitten tulla.

Eli saanko esitellä, Seran tytöt:

...ja pojat:

Pojat olivat malleina neitejä yhteishaluttomampia (tai vain kiireisempiä), niin niiden kohdalla jo samaan kuvaan saaminen osoittautui suuremmaksi haasteeksi valitulla kuvausalueella. Mutta hyvä se on muksujen nyt vilistää. Eilen pienet kun saivat isomman häkinkin. Meillä kun naaraat synnyttävät aina melko pienissä ja matalissa häkeissä, niin poikueet tulee sitten siirrettyä väljempiin oloihin kun poikaset alkavat liikkua pesän ulkopuolella. Nyt Seralla muksuineen on käytössä CritterNationin puolikas, niin pääsevät junnut kiipeilytaitojakin vähän paremmin treenaamaan. Muksujen saavutettua pahimman riiviöiän, Serakin on mielissään lisääntyneistä nukkumapaikoista ja lepäilysopeista.

Seran tämänhetkinen lukaali

Kaksi poikalasta valmiina uuteen kotiin

Tortokin ja Faraksen varaajalla muuttokuviot pitkittyivät, joten nyt olisi sitten kaksi valloittavaa luovutusikäistä rottaherraa vapaina muuttamaan uuteen kotiin. Kummatkin pojista ovat syntyneet 22.11.2011. Tampereelle Pispalaan pojille järjestyy tarvittaessa kyyti 20.-22.1. viikonloppuna.

Täytyy pojista vielä kesiksen poikasvälitykseenkin uutta ilmoitusta laatia, mutta se saa odottaa huomiseen niin saa sitten Elizan muksut samaan. Saijakin kun poikkeaa vielä pikkumuksujen värejä katsomaan, Janinan kanssa niitä katseltiin eilen. Saija kun ilmoitti olevansa mahdollisesti kiinnostunut jos joku blondeista osoittautuu lupaavaksi russian buff naaraaksi, kun menin hänelle toteamaan meille eksyneen ihan ihme värisen poikueen, joka näyttää olevan puolittain ennemmin Saijan kuin miun ;)

Faraksen ja Tortokin hännät olisi kyllä pitänyt pestä ennen uusien kuvien ottoa, etenkin Faras kun oli onnistunut uittamaan häntänsä jossain töhnässä joka oikein loistaa kuvissa...

Faras ja Tortok

Tortok

...sama utelias kuikuilija.

Faras ja Tortok

Tortok ja Faras

Reissukuvia

Reissujuttujakin kun tuli täällä joitain jaettua, niin jaetaanpa sitten kuviakin (kuvat saa isommiksi klikkaamalla). Vähän valikoidusti kyllä, kun kuvia tulia reissusta kaikkiaan 361 Mikon kameraan. Meillä kun Mikko toimi pääosin kameramiehenä, kun itse en niin kovin tykkää kantaa kameraa mukana. Oma kuvaaminen rajoittuukin lähinnä kotona rottakuvien ottoon.

Mutta ennen kuvia vielä paljastettakoon Jolenen muksujen nimet. Alkuun kun tosiaan mietin muksujen nimeämistä Hanoin katujen mukaan. Idea kuitenkin jäi, kun katuja oli niin monta, ja muksuja vain kaksi. Pienten nimet kuitenkin löytyvät Hanoista. Toiseksi viimeisenä iltana reissussa oltiin Mikon kanssa palailemassa yötorilta hotellille. Keskusjärven kohdalla Mikko mainitsi näkeneensä jotain liikettä läheisellä temppelillä. Ikäänkuin sielä olisi livahtanut pieni jyrsijä. Mie halusin toki mennä heti lähempää katsomaan, ja niinhän se oli: temppeli toimi selvästi rottayhteisön kotina. Ihan heti pienet eivät läsnäoloomme kummemmin reagoineet, vaan pääsin ensikertaa eläessäni ihan alle metrin päähän kauniista ruokailevasta villistä agoutinaaraasta. Kohta rotat kuitenkin livahtivat koloihinsa, ja päättivät pysyä niissä odottamassa häiriön ohimenemistä. Silloin päätin nimetä Jolenen muksut kyseisen temppelin ja järven mukaan, jos pienet suinkin selviäisivät. Vielä en mene sanomaan selviämisestä mitään varmaa, vaikka pienenpikin muksu oli tänään jo paremman näköinen. Mutta kävi kuinka tahansa, pikku pirpana on nimeltään Dên Ngoc Son ja veljensä Hoan Kiem. ...kutsumanimiä pitää vielä hioa ;)

Muistin sitten myös unohtaneeni välipäivinä kokonaan julkistaa blogiarvonnassa jaetun palkinnon. Voittaja olikin siitä jo blogiinsa laittanut, eli kuva paketin sisällöstä löytyy sieltä: http://yadellen.blogspot.com/2011/12/blogiarvonnan-palkinto.html Onnea vielä voittajalle :) Ja katsoo jos sitä taas jossain kohtaa innostuu moista järjestämään, mahdollisesti sitten kun blogi täyttää vuoden tuossa kevättalvella...

Reissun alkajaisiksi keskusta täyttyi erilaisista kukista ja hedelmistä tehdyistä sommitelmista.

Paikallinen akvaarioliike.

Katukuvaa.

Ho Hoan Kien -järvi uuden vuoden yönä.

Yksijalkainen pagoda.

Hang Bayn kelluvan kylän koulu.

Utuista Hang Bayta Tip Top-vuorelta kuvattuna.

Ristelyaluksen lounastarjoilua, kukatkin koverrettu vihanneksista.

Yhtä vierailluista luolista.

Eläinkauppakatua.

Myytäviä lintuja häkkeineen.

Lisää myytäviä lintuja.

Vähän harvinaisempi otus kaupunkin keskustassa.

Vankilaprojektissa mukana olon myötä piti tietenkin vierailla myös paikallisessa vankilamuseossa.

Yritys soluttautua paikalliseen väestöön ...ainakin melkein.

Rottien valtakuntaa.

Moderneja uhrilahjoja: colaa, keksejä ja paikallista olutta.

Vesipuhveli muksuineen.

Kukkiva kiinanruusu.

Ninh Pingin jokimaisemaa.

Lauman luona taas

Tänään tuli sitten saavuttua takaisin Suomeen ja rottalaisten luo. Ensiksi silmiin osuivat Delilahin pojat, jotka ovat kasvaneet melkoisasti. Samaten kuin siskonsakin: miun viisiviikkoiset kakarat on selvästi vaihdettu. Delilahin muksujen moikkaamisen jälkeen pitikin heti Jolene muksuineen tarkastaa. Jolenen molemmat pienet olivat hengissä, mutta etenkin toinen pienistä oli selvästi laiha. Maitoa ei siis tule kylliksi, vaikka emo selvästi poikasiaan hoitaa. Saijallekin piti sitten heti soittaa, että miten noiden pienten kanssa kannattaisi nyt edetä. Puhelun jälkeen päädyin kuitenkin koittamaan myös yhtä konstia, mihin en uskonut koskaan turvautuvani: hain kaupasta äidinmaidonvastiketta, ja tarjosin sitä ruiskusta pienille. Etenkin laihempi muksu tarttuikin lisäruokaan ahnaasti, ja lipitti lämmitettyä maitoa reilun satsin ruiskun nokasta. Eli katsotaan josko Jolene saisi avustettuna kaksikkonsa hoidettua. Jolene oli myös itse nyt hyvin rauhoittunut, ja antoi itseäänkin hyvin käsitellä.

Elizan muksujen kohdalla kuva ei vääristänyt niin paljon kuin toivon, vaan pesästä paljastuikin melkoinen sävyjen sateenkaari. Essexit ja toivotunväriset luonnollisesti vähemmistössä. Janina lupautui tulemaan huomisillalla avuksi väripalettia selvittämään. Tietää sitten vähän paremmin mitä tuolta kannattaa karsia. Poikasissa kun on itselle oudompiakin värejä, niin sillä tämä on kyllä ihan mielenkiintoinen poikue kun pääsee katsomaan monenko kohdalla sai värit arvattua oikein. Kasvatusmielessä poikueellinen kaikkia oudonvärisiä ei kieltämättä ole kuitenkaan se kivoin.
Aikuiset rotat olivat kaikki myös kunnossa, ja kovasti änkemässä luukuille vastaan. Sera onnistui jopa vähän jaloittelemaan livahtaa, kun muksut harhauttivat. Nekin kun lähtivät sitten kaikki emon jäljessä pesästä pienine valloittavine nappisilmineen.