Hyötyliikuntaa

Siirtynyt luento ja kevätauringon paiste suorastaan pakottivat miut kävelemään tänään yliopistolta kotiin, vaikka pitkä talvi on tullut laiskoteltua bussikyydissä. Koska kello oli kerrankin alle kuusi päivän päättyessä, päätin tehdä pienen koukkauksen Ekotorin kautta. Se on kirpputorien ohella yksi paikka, jota on likkojen häkkiä laittaessa tullut hyödynnettyä. Eipä sieltä tullut tyhjin käsin lähdettyä tälläkään kertaa, vaan mukaan tarttui roikkuva korisysteemi 65 sentin hintaan. Yhdessä häkissä ollutta kiikkuakin tuli hieman silmäiltyä, mutta en sitten kuitenkaan tullut kysyneeksi, olisiko se ollut mahdollista ostaa erikseen.

Ekotorilta matka jatkui yo-kylän kautta kotia kohti. Eipä sitä voinut olla siinä huomaamatta, kuinka tammista oli karsittu isot kasat oksia pois. Monessa oksassa oli vielä paljon lehtiäkin kiinni. Kyllä sitä hetken mietti, kehdatako siitä yhtä oksaa likoille kiipeilypuuksi ottaa, mutta eipä sitä voinut jättää tilaisuutta käyttämättäkään. Ohikulkijat kyllä kovin katsoivat, kun siirryin pinolta toiselle, mittailin ja kokeilin oksia, ennenkuin päädyin valitsemaan yhden niistä mukaani. Ja toki niitä lehtiäkin piti pussillinen mukaan napata, akvaariokalojen ihmeteltäväksi.

lähikatos syksymmällä

Siitä sitten matka jatkui reppu selässä ja puolikas puu kainalossa kohti matkan seuraavaa etappia, kierrätyskatosta. Melko tyhjää sielä tänään oli, mutta kyllä sieltä silti pari vanhaa pyyhettä löytyi neideille riipparitarpeiksi. Pyyhkeet siis reppuun ja enemmittä mutkitta kohti kotia. Kummasti sitä monen ohikulkijan katseet kääntyivät, lieneekö syynä ollut löytöjen ja auringon nostattama hymy, vai kainalossa keikkuva puolikas puu. Ei kukaan sentään mitään kysynyt, toisin kuin kesällä kun tuli keikuttua pellon reunalla akvaariohaavin ja ämpärin kanssa pyydystäen hyttyentoukkia reunaojasta. Ei kai eläinharrastus vielä kylähullua tee?

Virallinen valvoja

Saija tuli boksikassin kanssa muksuja hakemaan, ja moinen operaatio edellytti toki virallisen valvojan valintaa. Tai olisi edellyttänyt, ellei itseoikeutettua virallista valvojaa olisi ollut saatavilla. Sellainen kuitenkin oli, ja Lilium alkoi toteuttaa virkaansa heti häkin luukun auettua. Tarkastus aloitettiin boksikassista, ja se olisi tutkittu hyvinkin perusteellisesti, ellei virallista valvojaa olisi häiritty nostamalla sitä kassista pois. Tunnolllista toimijaa ei kuitenkaan vähällä lannisteta, ja kohta neiti oli kassissa uudestaan ja uudestaan. Etenkin kun hoitorottia alettiin pakata boksin suojiin, oli valvoja tarkkana. Kassitarkastuksen ohella ehdittiin tutkia asianmukaisesti myös Saijan takin lievettä. Valvonnassa oli hommaa siinä määrin, ettei sitä yhtään ehditty muun lauman mukana akvaariokaappia valloittamaan, vaikka sinne samanaikaisesti ryhmämatkaa toteutettiin.

Yhdellä muksuista ei olisi ollut mitään kiirettä lähteä kesken päiväunien mihinkään, ja huolimatta avatusta häkin luukusta ja muiden lähdöstä se jatkoi uniaan tyytyväisenä putkessa. Aina siihen asti, kun Saija sitten hieman putkea heilutti, kun neidin huomiota oli kovin hankala saada. Siinäkin kohtaa neiti tosin vaivautui vain hieman meitä kurkkaamaan, ja laittoi silmät uudelleen kiinni. Kauneusunet ennen kaikkea, väliäpä sen jos maa vähän järkkyy. Ja voi sitä harmitusta kun toinen sitten kuitenkin putkesta otettiin. Viimeisenä pakattiin sitten Janis, jonka olin napannut itselleni olkapäälle.

Virallinen tarkastaja teki vielä viimeisen tarkastuksen boksikassille ennenkuin se kannettiin eteiseen. Saijan lähdettyä tarkastuksen tekijä siirtyi tarkastamaan tyhjennettyä häkkiä. Pitääkin tyhjentää ja pestä se heti tänään, että virallinen valvoja saa vähän levätä ennen seuraavia vierailevia tähtiä.

Kun maailma ei riitä.

Viikonloppuun on mahtunut rottien osalta nameja ja rapsutuksia. Osa likoista on tilanteeseen varsin tyytyväisiä (ja pojat vielä enemmän), mutta edunvalvonta on silti valpas. Ekstranamit ja rapsutukset eivät harhauta Jolenen huomiota siitä järkyttävästä tosiseikasta, että näiden etuuksien myötä viikonlopun jaloitteluaika oli radikaalisti lyhyempi. Lyhyempi jaloitteluaika tietää enemmän aikaa häkissä, ja sehän ei sovi. Saavutetuista eduista ei olla valmiita tinkimään.

Ensin annetaan vieno muistutus jyrsimällä hieman kaltereita miun poiketessa koneelle katsomaan sähköposteja. Kiellän ja yritän ignoorata toisen keskusteluavauksen. Kalterienpaukutus jatkuu. Huomio on selvästi saavutettu, joten protestointi kannattaa. Kalterit ovat Jolenen ja maailman välissä, ja Jolene tietää varsin hyvin miun kykenevän avata häkin oven. Eikä se neidistä mikään hidaste olisi, etten ehtisi toisten touhuja valvoa, osaavathan he valvomattakin. Paremmin jopa, kun ei ole omistaja heti puuttumassa tiellä olevan nettipiuhan tai laturinjohdon pätkimisyrityksiin, kalanruokipurkkien availuun tai muihin vapaa-ajan aktiviteetteihin. Valvontatarve on täysin miun omaa keksintöäni, joten sen ei pitäisi mennä neitien oikeuksien edelle.

Kalteritango taukoaa. Neuvottelija on siirtynyt luukulle, ja katselee miua sieltä käsin. Hänen edessään on yhä ongelma; luukku on edelleen kiinni. Ja pysyy kiinni aamuun asti. Tänään alkaa sitten lepyttely. Josko ekstranamit ja ekstrajaloittelu vapauttaisivat vangitun otusparan mielipahasta.

Hoitopojat vietiin ...ja tytöt jäi.

Buffit päikkäreillä.

Saija kävi tänään hakemassa pikkupojat mukaansa, mutta miun iloksi ja omien likkojeni harmistukseksi tytöt jäivät vielä ensiviikkoon. Lilium on pyrkinyt tekemään kantansa selväksi, ja käynyt hoitorottien häkillä ilmoittamassa kuinka väärin tällainen on. Luovutti sitten kuitenkin, kun buffien häkillä vallitsi päiväuniaika, ja miekin hänet aina häkkiin palautin, kun väärään paikkaan eksyi. Itku siinä kyllä ehti neidiltä päästä, kun mielipiteen ilmaisu törkeästi keskeytettiin. On kyllä neideillä kauhea omistaja, kun kehtaa tänne vieraita rottia ottaa huomiosta kilpailemaan. Ikäänkuin viidessä kauniissa neidissä ei olisi tarpeeksi, kun on ollut etuoikeutettu saamaan noinkin hienoja neitejä. Mutta kyllä nuo onneksi aina nopeasti leppyvät. Tosin samaa huomiokilpailua käydään kyllä hoitorottien häkin sisäpuolellakin: mamma on aina kovasti työntämässä tyttäriään sivuun, jos lapset meinaavat saada liikaa huomiota mamman läsnäollessa. Kyllä sitä elämässä jokin järjestys olla pitää. 

Miun oma buffi on erityistarkkailussa. Neitiä tuli tänään taas kuunneltua, kun se tuntuu rohisevan aiempaa selvemmin. Niin ilkeä kuin sitä onkaan itselle myöntää, niin Miniatan poistuminen laumasta kyllä helpottaa Linnean kunnon tarkkailua. Miniatalla kun oli loppuaikoina kasvaimen lisäksi ajoittaisia rohinoita ja aivasteluja, niin ne tuli sitten pitkälti laitettua sen piikkiin. Nyt kun Linnea on ainoa, niin sitä huomaa paljon selkeämmin että huolimatta virkeydestään ja touhukkuudestaan ei neiti ihan kunnossa ole. Kai neidille pitäisi koettaa saada aikaa rottalääkärille, vaikkei tuohon oikein muuta voi koettaa kuin antibioottia, ja siitä saatava apukin on epävarmaa, kun rohinat tuntuvat keuhkoista kuuluvan.

Ilmoittautumisia ja varastettu sukutaulu

PetExpo ja sen yhteydessä järjestettävät rottanäyttelyt lähestyvät, ja sitä myöten tuli sitten rotille ilmoittautumiskaavakkeita täytettyä. Taas turhan lähellä viimeistä ilmoittautumispäivää, mutta ei kuitenkaan ihan viimeisenä. Lopullisen kokoonpanon pähkimisessä meni aikansa, mutta lopulta meiltä lähtee likoista kaikki paitsi Linnea (olettaen että miun mummo pysyy kunnossa), jonka lisäksi raahaan paikalle pari avomiehen pojista. Hän kun ei omiensa näyttelyttämisestä niin välitä, mutta itse noille pojille edes yhdet arvostelut tahdon. Kaikki ovat lähdössä viralliseen, joka edellytti pientä sukutaulujen lunttaamista Marikan ja poikien osalta - Marikan osalta en muistanut vanhempia, enkä Mikon "junnujen" osalta tarkkaa syntymäpäivää. Onneksi moiset on helppo tarkastaa, kun kerrankin on tullut etsittyä kaikkien paperit yhteen kasaan esille jo edellisenä päivänä.

Areksen ja Poseidonin sukutaulut löytyivät siitä mihin jätetty, mutta... missäs ne Marikan paperit ovat? Muistin ihan hyvin nostaneeni ne poikien paperien päälle, mutta siinä ne eivät kyllä olleet. Eivätkä olleet tippuneetkaan. Pikaisen loogisimpien paikkojen etsimisen jälkeen siirryttiin rottien logiikkaan, ja alettiin ratsaamaan neitien jemmapaikkoja. Sinnehän se paperi oli sitten jossain välissä ehditty huomaamattani anastaa, ja merkitä parilla sievällä hampaanjäljellä. Silminnäkijöiden puuttuessa rikoksen tekijää ja motiivia voidaan vain arvailla - asiakirjan sisällöstä ei ainakaan näin ihmisnäkökulmasta löytynyt mitään arkaluontoista tai salattavaa materiaalia. Jäämme odottamaan hammasjälkianalyysin tuloksia ja näyttelyä.

Mitä isot edellä...

Rotista kiinnostuneille kavereille jaksaa aina hehkuttaa, kuinka mahtavia eläimiä rotat ovat: älykkäitä, sosiaalisia ja oppivaisia. Jopa siinä määrin, että rotat oppivat paljon asioita muilta laumansa jäseniltä. Viimeksi tänään rottia seuratessa tuli huomattua, kuinka paljon asioita Marikakin on ehtinyt vanhemmilta laumajäseniltä oppia tämän noin kuukauden aikana jonka se on laumassa viettänyt:

Marika osaa kiertää akvaariokaapin rottasuojukset päästääkseen akvaariokaappiin, jota kovasti koitetaan rotilta kieltää (kiitos Kissus).

Marika osaa kiivetä akvaarion päälle ja kiskoa pintakasveja kuiville (kiitos Kissus ja Lilium).

Marika osaa piiloutua lehtikorin taakse, josta pääsee nopeasti juoksemaan jalkojen välistä työhuoneeseen uroshäkille (kiitos Linnea).

Marika osaa käyttää hyllyllä olevia esineitä hyödykseen päästäkseen hoitorottien häkille (kiitos Lilium).

Marika osaa työntää mahdolliset tiellä olevat tavarat hyllyltä lattialle niiden kiertämisen sijaan (kiitos Lilium).

Marika osaa kiivetä kylpyhuoneen hyllylle tutkimaan kosteusvoide- ja deodoranttipulloja kylpyhuoneen oven unohtuessa auki (kiitos Linnea).

...ja ehkä tärkeimpänä: Marika on oppinut kuinka kaikki ylläoleva hyvitetään kiipeämällä itse syliin ja tulemalla luo silloinkin kun omistaja tulee julmasti sulkemaan ehtiväisen lapsen häkkiin kivojen leikkien ääreltä (kiitos lauma <3).

Edesmennyt pieni tietokonerotta.

Vähän kyllä jo jännittää, mikä neidistä mahtaa tällä oppimistahdilla tulla. Ehkä meidän seuraava tietokone-ekspertti, vaikkei neidillä olekaan Lemmikkiä opettamassa kuinka huuto.nettiä käytetään. Edellisen lauman vanhin kun onnistui meille sen vaa'an huutamaan, jolla rotat edelleen tulee punnittua (vinkki: mikäli tapaat tallentaa salasanoja koneelle ja sivuja yläpalkkiin, älä päästä rottia koneelle).

Syyllistämisen jalo taito

Jos jossakin likat ovat kehittyneet taitaviksi, niin huomion ja namien kerjäämisessä. Jos luukun avaa, heti on viisi kuonoa tutkimassa sormia ja kiipeämässä syliin. Jos häkin ohi kävelee avaamatta luukkua, heti on luukulle suuntaamassa pettyneitä nappisilmiä. Saati jos kehtaa syyllistyä niin vakavaan rikokseen kuin viereisessä häkissä olevien rottien huomaamiseen. Se on kammottavin rikos kaikista ja voittaa kammottavuudessaan jopa syömisen tietokoneella ilman että likat ovat vapaana ja valmiina varastamaan osansa annoksesta. Ei mene montaakaan hetkeä siitä, kun pikkupoikien luukun avaa, kun omat likat ovat kaikki viisi samalla kulmahyllyllä tönien toisiaan pois tieltä. Hyvä etteivät siinä ohessa vahingossa toisiaan tiputa, kun jokainen pyrkii saamaan parhaan mahdollisen paikan tehdäkseen itsensä näkyväksi, ja saadakseen miut tajuamaan, että heitä miun tulisi huomata eikä keitään muita. Miun pienet diivat ja prinsessat. Kun tyttöjä sitten kalterien välistä rapsuttaa, ollaan niin tyytyväisiä, kun virhe huomattiin, ja tuupitaan muita tieltä paremman aseman saavuttamiseksi.

Huomenna tytöt saavat huomata rukouksiinsa vastatun, kun Saija hakee muksut pois, ja yksi likkojen lempi-ihmisistä tulee viikonlopuksi. Siinä kyllä herkästi omistajakin unohtuu, kun joku tuo melkein aina mukanaan pussillisen kuivattuja hedelmiä tai pähkinöitä, ja jakaa ne rapsutuksien kera.