Toissa näyttelyssä tuli Lenan kanssa puheeksi, että hän etsii täydennystä pieneksi käyneeseen mummulaumaansa. Lauman keski-ikä pyöri puolentoista vuoden kieppeillä ja porukkaan kaivattiin samanikäistä täydennystä. Itselle tuli heti mieleen Eliza, sen kohdalla kun olin välillä eläkekotia miettinyt. Elizan kohdalla en kuitenkaan uskaltanut luvata asiaa kysymättä siitä ensin Tapsalta, jonka suosikkeihin neiti kuuluu. Pienen keskustelun jälkeen Tapsa antoi suostumuksensa ja sovittiin Lenan kanssa että tyttö menee kokeeksi hänen luo ja katsotaan miten se mummuporukkaan sopeutuu.
Elizan muutto kuitenkin viivästyi, kun ensin Sanarikselta löytyi väiveitä ja sitten Lilianin kasvattajan luona paljastui korvapunkkiepidemia. Niin sovittiin sitten varotoimenpiteenä, että Eliza on vielä joitain viikkoja täällä, kunnes väivetartuntariski on poistunut ja näkee ettei Lilian ala oireilla. Palattuani Tampereelta aika katsottiin otolliseksi ja eilen hyppäsin sitten neidin kanssa bussiin ja suuntasin Lenan luo.
Lenalle oli tullut samana päivänä toinenkin mummu Tiinan laumasta ja Eliza pääsikin aluksi tutustumaan boksissa tähän neitiin. Koko laumallekin oli jo varattu pienempi puolueeton häkki totutusajaksi ennenkuin laumaa lähdetään koittamaan isoon naarashäkkiin. Ensikohtaaminen Elizan ja uuden neidin kanssa sujui varsin rauhallisissa (ja laiskoissa) merkeissä. Vähän mummut jaksoivat toisiaan selättää ja tassuilla tuuppia, mutta lähinnä tämäkin oli sitä että toinen makasi selälteen boksin nurkassa ja toinen sitten laittoi vähän tassua päälle. Piippailut tai suurempi draama jätettiin ainakin aluksi väliin.
Siinä sitten Lenan kanssa hetki juteltiin ja katseltiin rottamusten edesottamuksia, jonka jälkeen lähdin kotiin ja Lena jäi jatkamaan totutusta. Lena lupasi sitten ilmoitella, miten totutus etenee. Elizan lähdöstä on vielä vähän haikea olo, mutta koen silti että päätös oli oikea. Viime aikoina oma lauma kun on tuntunut itselle turhan suurelta että kaikille riittäisi kylliksi myös yksilöllistä huomiota. Tiedän että monilla on vielä suurempia laumoja ja rottia vähemmällä yksilöllisellä huomiolla eläinten siitä mitenkään kärsimättä, mutta nyt kyse on siitä miten itse haluan pitää eläimiä. Paluu sijoituskoteiluun pienemmän lauman kanssa alkaa siis näyttää omalla kohdalla yhä todennäköisemmältä, vaikka varmasti meillä vielä joitain omiakin poikueita syntyy. Seuraavista omista poikueista tosin koitan sitten ensisijaisesti sijoittaa eläimiä, en jättää kotiin.
Huomenna itsellä on edessä lähtö Puolaan ja sitä ennen pitäisi ehtiä hoitaa vielä joitain asioita, siivota likkojen häkki ja pakata. Valitettavasti Delilah vaikuttaa sairastuneen juuri ennen lähtöä ja neidin hengitys on käynyt ajoittain raskaan oloiseksi. Tapsa onkin nyt valtuutettu seuraamaan neidin vointia ja velvoitettu kiikuttamaan neiti eläinlääkärillä jos tilanne pysyy ennallaan tai pahenee minun poissa ollessani. Tietenkin sitä vielä toivoo, että kyseessä olisi jokin ohimenevä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti