Nyt on sitten reissusta kotiuduttu. Minulla oli suuret suunnitelmat tuoda laumoille jotain uutta ja erilaista, mutta paikanpäällä jouduin toteamaan, ettei se olekaan niin helppoa. Vierailemassamme puolalaisessa eläinkaupassa valikoima jyrsijätarvikkeissa kun ei oikeastaan poikennut siitä mitä se on suomalaisissa eläinkaupoissa ja Zooplussassa, mitä nyt hinnoissa oli jonkin verran eroa. Tämän ei ehkä olisi pitänyt olla minkäänlainen yllätys, samassa eläinkaupassa kun on tullut vierailtua kerran aiemminkin.
Hetken valikoimaa tutkittuani päädyin tuomaan rottalaisille porkkanapidikkeen ja kuivattuja kaloja. Porkkanapidike on taas näitä rottien kohdalla jäynäleluiksi laskettavia, eli kaltereihin kiinnitettävä metalliteline, johon saa laitettua esimerkiksi porkkanan. Sen jälkeen teline on mahdollista ripustaa johonkin astetta hankalampaan paikkaan, niin että rottamukset saavat taas kuntoilua ja ongelmanratkaisua saadakseen ruuat käsiinsä. Alkuun olin miettinyt astetta hankalampaa papukaijoille suunniteltua namijemmaa, mutta niitä ei liikkeestä löytynyt.
Merkittävin ero suomalaisten liikkeiden valikoimiin löytyi ehkä akvaarioiden puolelta. Etenkin nanoakvaarioita oli myynnissä lukuisia eri malleja ja ellei halpalentoyhtiöillä lisärahti maksaisi tuhottomasti ja altaat olisi niin särkyviä, olisi yksi nanoallas lähtenyt mukaani välittömästi. Niin suloisia nuo pikkukuutiot ovat ja omaa vedenalaista puutarhaa on ollut jo jonkin aikaa ikävä. Mitään isompaa allasta tulen tuskin kuitenkaan tähän asuntoon laittamaan. Akvaario-osastolla oli kuitenkin myös jotain enemmän poispäin työntävää: myytävät taistelukalakoiraat olivat pienissä kannellisissa muovimukeissa (ei edes tuopeissa, vaan arviolta parin desin vetoisissa normilaseissa) ja ikäänkuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, olivat ne hyllyllä paikassa johon ei nähnyt kassalta. Minunkin suunnatessani akvaario-osastolle yksi muovimukeissa oli pienen pojan kädessä ja poika ravisti lasia nauraen vanhempiensa edessä. Siinä kohtaa oli hyvin lähellä etten mennyt kommentoimaan varsin tulikivenkatkuisesti moista lastenkasvatusta - vanhemmat kun eivät tuntuneet sanovan asiasta lapselleen mitään.
Muitakin eläimiä liikkeestä löytyi, mutta ne olivat selvästi paremmissa oloissa. Varsin pienissä, mutta selvästi turvallisemmissa ja siisteissä. Kuitenkin rottiakin näytti olevan eri-ikäiset urokset ja naaraat samassa (ainakin osalla näkyi selvästi pallit ja kaikilla ei), eli petrattavaa olisi ollut niidenkin oloissa. Myynnissä ollut rottalauma oli sekoitus huskyja, husky stipedejä ja hoodedeita erilaisin kuviovirhein kirjailtuna. Poikasilla oli hintana 20 zlotia eli noin 5 euroa. Ei sillä että halpislentoyhtiön koneella olisi moista pirpanaa edes saanut kuskata tai että Delilahin jättämää aukkoa olisi mahdollista uudella pienokaisella paikata (tai että järjellä ajateltuna olisi mitenkään päin kannattavaa kuskata omaan laumaan tuntemattomista oloista olevaa kuviovirheellistä maskottirottaa).
Nyt alkaa sitten totuttelu arkeen astetta pienemmän lauman kanssa. Sellaistahan minä olen toivonutkin, mutta sen ei olisi toivonut toteutuvan tällä tavoin tai näin pian. Nyt kun tuntuu että likkalaumassakin on pelkkiä kakaroita, kun en ollut varautunut Delilahin pikaiseen lähtöön. Minun reissussa ollessani kummassakin laumassa on ollut Tapsan mukaan pientä kärhämää. Likkalaumassa Muhku pyrkii ilmeisesti vakiinnuttamaan uutta asemaansa ja poikaporukassa Pamaus on alkanut haastaa lauman kakkosmiestä Flaksin pitäessä johtoasemaa itsellään. Kummankin lauman kohdalla tilanne oli kuitenkin jo rauhoittunut reissuni päättyessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti