Sopeutumisia

Likat ovat olleet nyt kolme päivää uudessa häkkikokoonpanossa ja kattoonkurottelu on alkanut jäädä vähemmälle. Uuteen häkkirakenteeseen tottuminen on käynyt siis varsin nopeasti, vaikka muutos oli vähemmän mieluisaan suuntaan. Tuiken huomionkerjäyspaikkakin mihin neiti kipittää heti Tapsan äänen kuultuaan on siirtynyt jo yhtä tasoa alemmaksi aiempaan verrattuna. Muuten neitien vakipaikat ovat pitkälti sielä missä ennenkin: mahdollisimman korkealla. Ylimmät Sputnikit ja riippumatot ovat yhä niitä jotka vallataan ensimmäisenä, vaikka niistä käsin ei enää pääsekään katsomaan ihmisiä mukavasti yläviistosta. Omistajan kannalta tämä muutos on tietenkin mieluinen, kun nyt kaikki likat ovat helpommin huomattavissa likkahäkillä käydessä. Häkin ollessa korkeampi likkoja kun sai joskus kavuta moikkailemaan tikkaiden kanssa tai varautua pidempään houkutteluun, etenkin silloin jos rottamuksia piti jostain syystä häiritä päivuniaikaan. Päiväuniaikaan osilla neideillä kun on tapana kääntää kylkeään heti jos huomaavat ettei kyse olekaan namijutuista tai jaloittelusta (ja jaloittelunkin osa neideistä skippaa päiväuniaikaan).

Elizan kohdallakin sopeutuminen uuteen laumaan on edennyt. Lenalta tuli joulun alla viestiä, kuinka mummolaumassa Elizan ja Clion välille oli tullut isompi välien selvittely. Nyt reilua viikkoa myöhemmin tilanne on kuitenkin rauhoittunut, mikä toivottavasti tarkoittaa sitä, että mummut ovat saaneet arvojärjestyksensä selviteltyä. Sen myötä Elizakin on vaikuttanut tyytyväiseltä uudessa laumassaan.

Meillä poikalauman harmoniassa on sen sijaan edelleen säröjä. Puolan reissun aikaiset välien selvittelyt poikien kesken ovat jatkuneet ja vaikkei mitään isompia tappeluita tai haavoja ole tullut, on rauhallisen jakson jälkeen poikien välillä ollut tänään taas selvää kireyttä. Päästettäessä poikia jaloittelemaan etenkin Sanaris oli koko ajan hyvin varautuneet oloinen, pörhisteli ja pyrki selättämään Pamausta ja Frederikiä. Flaksi taas puolestaan hakeutui kauemmas Sanariksesta ja viihtyi tavallista enemmän vieressäni kuitenkin selvästi tarkkaillen missä Sanaris liikkuu. Koska mitään pahempia kinoja ei ole ollut, poikien suhteen jatketaan vielä tarkkailulinjalla ja toivotaan että pojat saisivat laumakemiat kuntoon. Nyt kun ollaan tilanteessa että poikaporukan vauvakin on jo täysikasvuinen aikuinen uros.

Toisena pienenä harmin aiheena Libna on aivastellut jo jonkin aikaa. Alkuun ajattelin neidin vain hieman vilustuneen, mutta nyt kun aivastelu vain jatkuu, sitä on alkanut miettiä muita mahdollisia aiheuttajia. Usein toistuvaa aivastelua lukuunottamatta Libna kun on täysin terveen oloinen, mutta aivastelu istuu sitkeässä vitamiinikuurista ja ilmankostuttimesta huolimatta. Aivastelujen välillä Libna vaikuttaa yhtä terveeltä kuin muutkin neidit, eikä esimerkiksi kuonon ympäristössä, silmissä tai hengitysäänissä näy mitään merkkiä oireilusta. Tänään laittelin tuosta sitten Saijallekin viestiä, keksiikö hän mitään mikä tuota voisi aiheuttaa ja mitä siihen voisi koittaa. Libna kun alkaisi olla jo astutusiässäkin, mutta poikue ei tule kysymykseen ennenkuin neidin terveydentila on paremmin selvillä.

Poikuesuunnitelmia meillä on pyöritelty myös Soodan varalle. Sooda-neiti asuu tällä hetkellä sijoituskodissa, mutta henkilö jolla neiti on sijoituksessa on alkanut harkita rotista luopumista. Soodan poikueen myötä saattaa siis tulla eteen myös päätös siitä, jääkö neiti poikueen jälkeen omaan laumaan vai pyrinkö etsimään sille kivan eläkekodin yhdessä tyttäriensä kanssa, mikäli Soodan toinen omistaja päättää rotista luopua.