Eläinten kasvatuksesta

Tassujen tahdissa -blogissa Manta on aloittanut kampanjan pimeää frettienkasvatusta vastaan. Kampanjakuvassa hän käy tiivistetysti läpi yleisimpiä frettien pimeään eli kasvattajanimettömään kasvatukseen liittyviä ongelmia, joita ovat mm. sairauksia kantavien riskivärien käyttö kasvatuksessa. Vaikka oma blogi ei olekaan frettiaiheinen, on tämä mielestäni hyvä muistutus siitä, että lemmikkiä harkitessa on aina syytä perehtyä paitsi lajin hoito-ohjeisiin, myös lajin kasvatustilanteeseen siinä maassa josta eläintä on hankkimassa. Eri lajien kohdalla kun on vaihtelua muunmuassa siinä, missä kohtaa kasvatustyötä kasvattajanimi on tapana hakea. Siinä missä rotilla ja monilla jyrsijöillä kasvatuksen aloittaminen ilman kasvattajanimeä on paitsi tavallista myös välttämätöntä, koska kasvattajanimi myönnetään vasta olemassa olevalle kasvatukselle, on lajeja joilla kasvattajanimi tavataan hakea jo hyvissä ajoin ennen ensimmäistä pentuetta. Fretit kuuluvat tähän jälkimmäiseen ryhmään, miksi frettipuolella kasvattajanimettöminä syntyneet poikueet aiheuttavat enemmän ihmettelyä siitä, onko kasvattajan eläimissä tai oloissa jotain vikaa, vai miksi kasvattaja on jättänyt nimen hakematta.

Toki kaikilla lajeilla kasvattajanimellinen kasvattaja on usein se varmin vaihtoehto poikasia hankittaessa. Etenkin jos on uusi harrastaja eikä vielä tunne harrastusporukoita, voi olla vaikeampi poimia kasvattajanimettömien joukosta ne aidosti vastuulliset ja tietotaidoiltaan siinä pisteessä olevat kasvattajat, joilla kasvattajanimen hakeminen on jo puitteiden puolesta täysin mahdollista (lajeilla, joilla nimi haetaan olemassa olevalle kasvatukselle). Etenkin rottapuolella jälkimmäisiäkin kyllä löytyy, ja heidän joukostaan saadaan toivottavasti ja todennäköisesti useita uusia kasvattajanimellisiä kasvattajia lähivuosien kuluessa. Kasvattajanimellisillä kasvattajilla on kuitenkin takanaan lajiyhdistys, sillä virallista kasvattajanimeä ei ole mahdollista saada ilman sen puoltoa. Niinpä jokaisen virallisen kasvattajan on täytettävä yhdistyksen asettamat kasvattajanimisäännöt. Jyrsijöillä ja kaneilla tämä tarkoittaa paitsi Suomen kani- ja jyrsijäliiton säätämiä yleisiä kasvattajanimisääntöjä, että sen alaisuuteen kuuluvien lajiyhdistysten asettamia lajikohtaisia sääntöjä. Rotilla näitä lajikohtaisia lisiä ovat muunmuassa vaatimus kasvattajakurssin hyväksytystä suorittamisesta sekä vaatimus rekisteröidä (ja siten näyttelyttää ulkomuotoluokassa) vähintään viisi omaa kasvattiaan joka vuosi. Näistä vaatimuksista jälkimmäinen on merkityksellinen myös niille, jotka ovat hankkimassa itselleen vain lemmikkiä; sillä pyritään osaltaan varmistamaan, että kasvatus pyrkii osaltaan kohti standardinmukaisia, terverakenteisia eläimiä. Tämän myötä rotilla ei ole mahdollista saada virallista kasvattajanimeä esimerkiksi nakuille, tai muille muunnoksille joiden terveys on kyseenalainen tai siitä ei ole vielä riittävästi tietoa ja joita ei ole hyväksytty standardiin.

Mitä paremmin itse on perehtynyt aikomaansa lajiin, sen paremmin pystyy toki itsekin päättelemään kasvattajan tasoa hänen puheistaan ja niistä oloista joissa hän pitää kasvatuseläimiään. Jos tietää itse mitä hankitun eläimen tulisi syödä, missä iässä se luovutusvalmis ja mitä pennun/poikasen mukana yleensä tulee, sen helpommin sitä itse yleensä huomaa kasvattajassa ja hänen valmiuksissaan olevat mahdolliset puutteet - tai vastaavasti hänen ansionsa. Meillekin on tullut useita rottia ja muita eläimiä niin kasvattajanimillisiltä kuin kasvattajanimettömiltäkin henkilöiltä. Sekä täysin tietoisista ja huolella suunnitelluista yhdistelmistä että satunnaiselle harrastajalle eläinkauppaeläimille syntyneistä vahinkopoikasista. Kokemuksesta voin siis sanoa, että aivan mahtavia ja ihania lemmikeitä voi saada elämäänsä hyvin montaa kautta. Kuitenkaan en voi kieltää saaneeni älyttömän paljon tukea, vinkkejä ja apua useammalta pätevältä ja eläinharrastukseensa oikeasti perehtyneeltä kasvattajalta, ja siitä tuesta toivoisin jokaisen aloittelevan harrastajan pääsevän osaltaan nauttimaan. Siinä kohtaa kun joku kriisi tai sairastapaus oikeasti iskee, on enemmän kuin lohdullista kun on joku jolle soittaa, ja joka osaa ohjata eteenpäin jos tilanne on itselle ennennäkemätön - etenkin kun rottien ja muiden eksoottisiin lukeutuvien eläinten kohdalla ei voi aina luottaa siihen, että se lähin eläinlääkäri on kyseisen kaltaista otusta koskaan edes nähnyt.

Kaikkein tärkeimpänä pitäisin kuitenkin sitä, että hankkiessa lemmikkiä jokainen miettisi millaista toimintaa on osaltaan tukemassa. Että vaikka olisi hankkimassa ihan vain lemmikkiä, eikä niillä papereilla, väreillä, titteleillä ja muilla olisi mitään merkitystä, ei tuettaisi ainakaan tukkukasvatusta ja pentutehtaita. Niitä muitakin vaihtoehtoja on paljon, eikä aloittajankaan kannata pelätä kasvattajan esittämiä kysymyksiä - niillä pyritään vain varmistamaan, että ostajaehdokas on eläimen tuloon oikeasti valmis ja kartoittamaan onko vielä jotain jota ostajaehdokkaan olisi hyvä tietää ennen eläimentuloa - sekä eläimen itsensä, että ostajaehdokkaan tähden. Niin toimii myös jokainen vastuuntuntoinen eläinkauppa, ja sellaisesta jonka myyjä ei ole myymistään eläimistä edes kiinnostunut, ei eläimen hankintaa kannata edes harkita vaikka se olisi vaihtoehtona kuinka lähin ja helpoin hyvänsä - hätiköinti ja taustojen selvitämättömyys kun voi eläinasioissa monesti kostautua, ja itselle sattunut aggressiivinen, sairas tai vain täysin sopimaton lemmikki viedä äkkiä ilon koko odotetusta eläinharrastuksesta.