perjantai 3. tammikuuta 2014

Laumakoko pienenee

Usva on ollut nyt Janinan luona mammailemassa, ja neidin paluu sovittiin huomiseksi. Siinä paluu järjestelyistä viestitettäessä Janina meni kuitenkin mainitsemaan että hänen tulee neitiä kyllä vähän ikävä. Kauniinahan Janina on pitänyt Usvaa aina, mutta nyt meidän reissun ja neidin mammaloman aikana hän oli ehtinyt tykästynyt myös tytön luonteeseen. Hetken viestiä katseltuani päädyin kysymään haluaisiko Janina tytön omaksi. Sooda kun ei sitten lähtenytkään eläkekotiin, on oma lauma yhä vähän ylärajalla siihen nähden mihin kokee resurssiensa tällä hetkellä parhaiten riittävän. Tietenkään Usvan lähtö ei auta Lilianin ja Soodan väleihin, mutta ajankäyttöön ja lauman vahtimiseen kyllä. Janinaltakin vastaus tuli nopeasti; hän saattaisi haluta neidille vielä toisen poikueen joskus, ja sen lisäksi se sopisi luonteensa puolesta loistavasti nyt poikasista koottavan uuden lauman johtajaksi. Hänellä olisi siis rottalassaan Usvalle hyvä sija olemassa, mutta oli ajatellut etten kumminkaan raaski neidistä luopua. Sen jälkeen se oli sitten päätetty; Usva jää Janinalle ja nyt meillä odotetaan kotiin enää Lolaa.

Olo on hieman haikea, mutta minun on silti myönnettävä etteivät rotat ole olleet nyt (vieläkään) niin hyvällä huomiolla kun ne voisivat olla (eli samassa morkkiksessa junnataan yhä). Minulla on niin monta mahtavaa persoonaa tuossakin, jotka ansaitsivat enemmän huomiota ja palluttelua, ja joiden kanssa minun pitäisi nyt oikeasti tsempata, muidenkin kuin minun lempparimummuskan. Ne kun eivät kuitenkaan pysty häkistä käsin osallistumaan samalla tavoin itse touhuihin kuin Miikkis, vaan ne on oikeasti opittava taas itse ottamaan mukaan - muutenkin kuin kuskaamalla niille nameja keittiöstä. Tällä hetkellä viime postauksessa mainittu päätös pitäytyä hankkimasta laumanlisää tänä vuonna tuntuukin hyvin paikallaan olevalta; tuntuu että oma rottaharrastus vain on nyt sellaisessa kohdassa että sitä tarvitsee rauhoittua hetkeksi miettimään mihin tässä ollaan menossa. Ja että sen miettimisen haluaa tehdä mahdollisimman rauhassa ilman jatkuvia muutoksia. Ehkä ystävätkin ehtivät siinä samalla taas oppia noiden laumalaisten nimet. Viimeiset pari vuotta lauman muutokset kun ovat olleet niin jatkuvia, ettei kukaan ystävistä muista enää edes yksittäisten rottien nimiä, vaikka vielä blogin alkuaikoina jokainen lähimmistä muisti nimeltä kaikki. Sen jälkeen touhu tuntuukin jotenkin vaivihkaa lipsuneen lemmikin pidosta enemmän harrastukseksi. Vaikka rotilla on toki edelleen kaikki puitteet kunnossa, jotenkin sitä kokee itse menettäneensä tässä muutoksessa. Eli kai tämä vuosi on yritys ottaa askeleita taaksepäin.


Eipä sillä että sitä olisi harrastustouhujakaan tässä jättämässä - se lemmikkipainotus olisi vain kovin hakusessa taas takaisin. Että homma lähtisi taas pyörimään lemmikkien ympärillä, eivätkä ne olisi niin vahvasti vain osa sitä harrastusta, niin että laumanlisäystä ajattelee välillä uusina näyttelykavereina ja tulevina sijoituspoikueina eikä vain lemmikkeinä. Kirjoitettuna ajatusta on taas jostain syystä vaikea saada jäsentymään, mutta ehken ole ainoa, josta joskus tuntuu siltä että vaikka mikään ei ole vialla, jonkin saattaisi haluta olevan vähän toisella tavalla. Ehkä tämän vuoden jälkeen se toinen tapa on selkeämpänä mielessä (ellei sitten huomaa sittenkin kaipaavansa jotain siitä isommasta laumasta - katsotaan mihin tämä risteys lopulta johtaa). 

2 kommenttia:

Kasperi kirjoitti...

http://tassujentahdissa.blogspot.fi/2014/01/ole-jarkeva.html _ suosittelen :) (ei liity asiaan , mutta ajattelin , että kun sinullakin on haisunäätä , niin haluaisit jakaa tärkeää tietoa :)

Susanna Hoffren kirjoitti...

Bongasinkin tuon toissapäivänä, en ole vain ehtinyt kirjoitella asiasta vielä postausta :)