Joulun vietosta on nyt palattu takaisin Turkuun. Kotona kaikki tuntuu menneen kommelluksitta - häkissä oli vastassa kaikki samat viisi kuonoa kuin lähtiessä. Kupin sisältö oli ehditty jemmaamaan parempaan talteen, mutta karkkipaperit kyllä vahvistavat hoitajan käyneen kupit täyttämässä ;) Joulutuliaisina rottamuksetkin saavat nyt hieman kinkkua ja kalkkunaa, ennenkuin loput mukaan napatut kinkun ja kalkkunan rääppeet pakataan pakkaseen tuleviksi piirakka- ja leipäemmeiksi.
Kotikotona koitettiin alkuun josko siskon erittäin kiltti mutta häslä koira ja Miikkis olisi saatu viettämään joulua samassa tilassa. Se kuitenkin päättyi siihen kun Luka tuli spreijatuksi. Niinpä kämpän tuuletuksen ja Lukan käsittelyn skunkin hajunpoistoaineella jälkeen päädyttiin suunnitelmaan B, eli makuuhuoneeseen laitettiin pystyyn mustavalkoisten reservaatti. Äidin luona asuva kissakin kun on nykyään jo sen verran vanha ja raihnainen, ettei sekään usein siskon koiran touhotusta jaksa. Mihailin kanssa ne sen sijaan pystyivät jakamaan huoneen sovussa, kun kumpikaan ei ole järin kiinnostunut toisen olemassaolosta. Jatkossa Mihail pidetään sitten visummin erossa koirista, kun poika niitä arastaa. Tämän hetkisessä tilanteessakin, kun koirakontaktit ovat hyvin satunnaisia, ei ole oikein tarvetta tai mahdollisuutta lähteä totuttamaan poikaa hitaasti ja kunnolla lähelle pyrkiviin koiriin, on eristäminen on varmasti toimivampi ratkaisu. Etenkin kun Lukakin tuntui vain innostuvan uudesta rikinkatkuisesta parfyymistään, joka ei kenenkään muun nenään ollut kauhean miellyttävä (sen sijaan minulle Luka hieman möksötti, kun hinkkasin sen hienot parfyymit pois - Lukan turkin paksuudella sen kun sai käsitellä suihkeella pariinkin kertaan).
Välikohtauksen jälkeen joulu jatkui kuitenkin varsin rauhallisissa merkeissä ja Mihailiakin saatiin vähän aktivoitua pikkuhuoneessa jemmaamalla pojalle sinne joululahjakaloja. Muutama paketti talouden lemmikeiltä on kuitenkin vielä saamatta, kun päädyimme Tapsan kanssa jättämään suunniteltujen lahjojen oston minun palkkapäivääni. Reissussa tapahtunut korttivarkaus kun sotki tämän kuun taloutta jonkin verran, eivätkä Miikkis ja rottamukset kuitenkaan niin joulusta ymmärrä - toisinkuin vaikka siskon koira, joka on jo oppinut yhdistämään joulun paketeihin, ja odottaa omiaan selvästi heti kun lahjojen jako aloitetaan. Tänä vuonnakin Luka kävi vielä moneen kertaan tarkistamassa kaikkien pakettikasat, ettei sen omia ollut jäänyt mihinkään jemmaan.
Joulu kuitenkin meni jo ja nyt kotiuduttua siirrytäänkin odottamaan seuraavaa vuotta. Huominen ja alkuviikko menee töissä, ja vaikka sen jälkeen nykyinen soppari loppuukin, jatkoa on luvassa. Lola synnytti muksunsa hieman ennen joulua, joten sen kotiuminen on nyt mahdollista laskea viikoissa. Saija tosin ehti jo laittaa pesän nakkisaldoa hieman minun piikkiini; se on kuulemma sijoituskodista johtuvaa jos pesään ilmestyy dumbohärpäkkeitä ;) En ole selvästi tarpeeksi neidin korviin kuiskutellut, minkälaisia lapsosia kasvitäti haluaa ...tai sitten Saija ei vain ole ollut toiveissaan kyllin tarkka.
Lolan ja Usvan palattua kotiin laumaluku onkin sitten toistaiseksi täysi. Tapsan kanssa tehtiinkin nyt yhdessä päätös, ettei kotiin hankita ensivuonna yhtään uutta lemmikkiä. Yleensä en ole uudenvuodenlupauksia tehnyt, mutta tälläkertaa siihen kuuluu, että mikäli vuodenmittaan tuntuu että aikaa, rahaa tai muita resursseja olisi isommallekin laumalle, pyritään ne ylimääräiset resurssit ohjaamaan löytöeläinten hyväksi. Pienenä askeleena siihen suuntaan liitymme kumpikin Tesyyn ensivuoden alusta - sekin on asia joka minun on pitänyt tehdä jo pitkään, mutta joka aina on jäänyt. Ensisijaisesti pyritään kuitenkin siihen, että kaikki laumaan nykyisellään kuuluvat saisivat enemmän huomiota ja nunnutusta ilman että minulla menee jatkuvasti osa ajasta uusien totuttamiseen laumaan tai poikueisiin. Jotenkin tuntuu, että itsellä on tällähetkellä tarvetta muistuttaa itselleen, mistä koko rottatouhu omalla kohdalla lähti liikkeelle ja miksi.
Suskunkin kanssa ehdittiin jo hieman alkuvuotta suunnitella, ja hyvällä tuurilla siihen saadaan mahtumaan muutamiakin mukavan rottamaisia iltoja sekä lisää asuntobusseilua... Mutta niiden kohdalla toteutumisen varmistumisen riippuu vielä osin jostain niinkin tylsän arkisista asioista kuin työvuoroista ja arkihärdelleistä. Mutta haaveista ja suunnitelmista kaikki kuitenkin lähtee ;D Harrastamista kun ei ole muutenkaan tarkoitus ensivuonna jättää, vaikkei uusia otuksia olekaan tarkoitus hankkia; näitä nykyisiä kun olisi tarkoitus koettaa saada näyttelyihin viime vuotta aktiivisemmin, tai ainakin muutamaa niistä. Ja tälläkertaa vielä mieluiten niin, että ehtii itsekin paikan päälle ihmisten kanssa juoruamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti