Joulutohinoita

Viikko on taas vierähtänyt nopeasti joulutohinoiden merkeissä. Tänä vuonna en ole jaksanut enkä ehtinyt lahjatohinoihin mukaan, mutta sen sijaan olen koittanut löytää joululle aikaa muualta. Sitä on pitkästä aikaa myös elvyttänyt leipomisharrastustaan, ja tehnyt tarjottavia illanistujaisiin, joita viikolla onkin riittänyt useammat kun on halunnut nähdä ihmisiä vielä ennen joulunviettoon suuntaamista. Nyt onkin viikon jäljiltä vähän väsähtänyt, mutta mukava fiilis. Viime viikonloppuna oli myös eläinten joulurauhanjulistus ja yhdistyksen pikkujoulut, joista en ole ehtinyt blogiin kirjoitella.

Tesyn ja Mikaelin seurakunnan yhdessä järjestämä eläinten joulurauhan julistus on Turussa monivuotinen perinne, johon

Mikaelin kirkon edustalla

minun on ollut tarkoitus osallistua jo useampana vuotena. Aina kyseiseen päivään on kuitenkin tullut muuta menoa tai tilaisuus on unohtunut, joten osallistuminenkin on jäänyt. Alkuun pelkäsin niin käyvän tänäkin vuonna, kun huomasin joulurauhanjulistuksen olevan samana päivänä yhdistyksen pikkujoulujen kanssa. Asia harmitti minua hiukan, mutta pikkujoulut tuntuivat silti tärkeämmiltä - ja olinhan luvannut koristella kodinkin niitä varten. Tarkempi aikataulujen tutkiminen kuitenkin osoitti, että tänävuonna voisin saada molemmat. Tilaisuuksien välissä oli aikaa reilu pari tuntia, ja tapahtuman perinteinen pitopaikka Mikaelin kirkko on meiltä kohtuu lyhyen kävelymatkan päässä. Kysyin vielä Tapsan seuraksi ja niinpä suuntasimme Tapsan ja Mihailin kanssa kirkolle. Rotat jäivät ilman viileyden vuoksi suosiolla kotiin, ja alkuun mietin Mihailinkin kotiinjättämistä kun paikalla olisi kuitenkin oletettavasti paljon koiria. Tapsasta olisi kuitenkin ollut hölmöä lähteä lemmikkitapahtumaan ilman omaa karvapörhelöä, etenkin kun Mihailin kanssa pitäisi muutenkin enemmän koiriin totutella (tuollaisessa isommassa tapahtumassa luonnollisesti tosin vain sylistä käsin - siinäkin kun riittää tarpeeksi ihmeteltävää hajuissa ja äänissä). Niinpä sitten suuntasimme paikalle kolmistaan ja kirkon pihalla nappasin Mihailin viittani suojiin.

Minä ja Miikkis

Tilaisuus oli varsin viihtyisä joululauluineen ja juhlapuheineen. Tarjolla oli myös glögiä ja pipareita, ja eksyipä sitä jutullekin muutamien tapahtumaan osallistuneiden kanssa heidän huomattuaan tuon meidän otuksen. Yhdellä heistä oli mukanaan todella komea berhandilainen tynnyri pannassaan ja toinen oli mukana eläinten joulurauhan julistuksessa kertomansa mukaan jo seitsemättä kertaa koiransa kanssa. Heidän kanssa juteltua virallisen ohjelmaosuuden loputtua me olimme jo aikeissa lähteä puiston kautta kotia kohti, kun bongasin väkijoukosta tutun jyrsijäharrastajan vaunujensa kanssa. Annihan sielä meni, ja lähdettiin sitten Annia vielä pikaisesti moikkaamaan. Sikäli Annin paikallaolo ei kyllä yllättänyt, kun hän kuitenkin kuuluu Tesynkin hallitukseen. Jälkimmäisestä olisi voinut arvata senkin, keiden seurassa Anni oli. Hänen luo saavuttua tulikin bongattua Turun eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopra, Tesyn puuhaihmisiä ja tapahtumaa valvomassa ollut poliisipartio. Pääsi sitten samalla esittelemään poikaa vähän laajemmalle joukolle ja kertomaan samalla skunkista lemmikkinä. Vähän kyllä jännitti millaisen vastaanoton tämmöinen erikoisempi vieras saa, mutta kaikki vaikuttivat enemmän uteliailta ja poika sai myös kuvansa Tesyn facebookiin.

Kotimatkalla poikettiin hetkeksi puistoon ulkoilemaan, ja siitä jatkettiin sitten muffinsseja kuorruttamaan. Jotain pientä

Mäellä hämärtää

tarjottavaa kun oli pitänyt toki tehdä myös Lskgy:n pikkujouluihin ja vuosikokoukseen. Näistä vuosikokous oli ensimmäisenä ohjelmassa ja se tuli vedettyä läpi ilman suurempia yllätyksiä. Hallitus tulee pysymään ensivuonna samana, joskin roolijako hallituksessa tulee hieman muuttumaan Miran siirtyessä varapuheenjohtajaksi ja Saijan puheenjohtajaksi. Itse jatkan kuitenkin edelleen sihteerinä, nyt kun sen homman hallitsee. Järjestäytymiskokous sovitiin samalla vuoden alkuun, jolloin hallituksen roolitus lyödään sitten muutoin lukkoon.

Kokouksen jälkeen jatkettiin vielä jonkin aikaa pikkujouluillen. Osa porukasta oli ollut edellispäivän rottanäyttelyssä Inkoossa, eikä itselläkään nukutut tunnit ole olleet oikein samassa suhteessa ylityötunteihin nähden. Pientä väsymystä oli siis havaittavissa, mutta ei se kynttilän valossa jutustelua estänyt. Itsekin ehti varmistella itselleen kyytiä vuoden ensimmäiseen näyttelyyn, ja kysellä niin Usvan kuin Lolankin kuulumisia. Usvan

Sohvanvaltausta kera torttujen ja uuden Rapinan

muksut kun olivat alkaneet jo silmiäänkin aukoa pikkujoulupäivänä siinä missä Lolan kohdalla synnytyksen ajankohta vasta alkoi lähestyä. Ja eksyi se puhe välillä myös muihinkin vauvoihin, kun sekä Maijulle että Annille on syntynyt muksut samoihin aikoihin miun siskontytön kanssa.

Pikkujouluista kotiutui myös rottasten joulutuliainen; jouluinen kaksikerrosriippari, joka on tosin odottanut ripustamistaan siitä asti. Josko likat sen nyt viikonlopun kunniaksi viimein saisivat. Lähestyvää joulua on rottasten kanssa juhlittu myös herkutellen rottien autettua puhdistamaan leipoessa kertyneitä kermaviilipurkkeja, munankeltuaisia yms., sekä nauttiessa yhdessä (mutta erikseen) Mihailin kanssa eilen saapuneesta Vauhti-Raksun tilauksesta. Siitä lähtikin heti pari tipua rotille ja skunkille jakoon.