Asunnon lemmikkivarmistelu

Lemmikkien tulo asuntoon tietää monesti pieniä tuhotöitä. Etenkin alussa kun lemmikin tavat eivät ole vielä täysin selvillä, ehtii tavallisesti tuhoutua jotain pientä tai suurempaa ennenkuin asunto on täysin lemmikkivarma. Asunnon lemmikkivarmisteluun kannattaa kuitenkin käyttää aikaa jo etukäteen ennen lemmikin hankintaa, tai häkkieläinten suhteen ennen ensimmäisiä jaloittelureissuja. Sillä vaikka uutta materiaa saa rahalla, on lemmikkiä paljon vaikeampi korvata mikäli se onnistuu löytämään asunnosta jotain itselleen vaarallista. Se mitä asunnosta tulee ennen lemmikkiä piilottaa/poistaa, riippuu pitkälti lemmikistä.

Rottien kohdalla asunnon lemmikkivarmistelu alkaa luonnollisesti häkistä. Häkki on se paikka jossa rottamukset viettävät suurimman osan vuorokaudestaan, eli häkin on oltava turvallinen ja rotanpitävä. Ihan jokaista vaaranpaikkaa häkistä ei varmastikaan saada poistettua; niin moninaisiin ja mitä epätodennäköisiin tapaturmiin sitä on vuosien saatossa rottienkin kohdalla törmännyt. Silti häkistä on helppo poistaa ne todennäköisimmät vaaranaiheuttajat, kuten terävät piikit (kopeista esille jyrsityt naulat, kiinnityksen käytettyjen rautalankojen päät, helposti aukeavat hakaneulat...), hengitysteitä ärsyttävät pölyävät kuivikkeet ja rotille sopimattomat tarvikkeet, kuten liian pienet juoksupyörät. Samalla on hyvä varmistua ettei mitään rotille haitallista, kuten myrkyllisiä huonekasveja, ole myöskään häkin välittömässä läheisyydessä - rotat ovat yllättävän taitavia käyttämään mm. tassujaan vetäessään asioita häkkiinsä.

Kun häkki on saatu varmistettua on syytä varmistaa että rotat pysyvät häkissään. Innokkaimpien jyrsijöiden kohdalla tai jos asunnossa on molempia sukupuolia on muovipohjat hyvä raudoittaa tai vaihtaa metallisiin. Häkin luukut on myös syytä käydä huolella läpi ja joko kiristää mahdolliset löysemmät luukut tai hankkia niihin lisälukoksi esimerkiksi koirien hihnoissa käytettävä jousilukko. Nuorempien yksilöiden kohdalla on hyvä varmistua myös siitä, että pinnaväli on riittävän tiheä. Nämä toimenpiteet ovat sitä tärkeämpiä mitä vaarallisemmassa huoneessa rottien häkki on. Mikäli samassa tilassa häkin kanssa on esimerkiksi muita lemmikkieläimiä tai paljon sähköjohtoja, voi valvomaton ylimääräinen jaloittelureissu olla rotille erittäin vaarallinen (vaikka rotat osaavatkin yleensä tunnistaa hyvin johdossa menevän jännitteen, ja välttyä siten itse sähköiskuilta silloinkin kun pääsevät vahingoittamaan sähköjohtoja).

Seuraavaksi on rottien kohdalla valittava sopiva jaloittelutila. Jaloittelutilaksi kannattaa valita ensisijaisesti huone, joka on mahdollista tyhjentää sähköjohdoista, arvokkaimmista herkästi särkyvistä esineistä, huonekasveista yms. helposti tuhottavasta. Rotat kun ovat hyvin ehtiväisiä, erittäin taitavia kiipeilemään sekä pystyvät loikkaamaan jopa metrin matkoja. Eli mikäli huoneessa on vähänkään tuoleja, pöydänjalkoja, lattiaan asti ulottuvia verhoja tms., pystyvät rotat mitä todennäköisemmin käyttämään tilaa hyvin hyödykseen myös korkeussuunnassa - meilläkin rottia on poimittu välillä myös kirjahyllyjen päältä ja vaatehuoneen ylimmältä hyllyltä. Ja rottien touhutessa ei ole mitenkään tavatonta, että uteliaiden kuonojen tieltä kirjahyllyn reunalla olevat tavarat voivat löytyä lattialta tai huonekasvin mullat ruukun ulkopuolelta. Mikäli siis mahdollista, erillinen rottia ajatellen sisustettu huone helpottaa rottien valvontaa erittäin paljon ja auttaa minimoimaan rottien aiheuttamat tuhot.

Mikäli rotille ei ole osoittaa jaloittelutilaksi omaa huonetta, kuten tilanne usein on, kannattaa etenkin ensimmäisillä jaloittelukerroilla olla koko ajan samassa tilassa rottien kanssa ja tarkkailla tiiviisti niiden tilankäyttöä. Sillä vaikka sitä olisi kuinka koittanut jo etukäteen piilottaa johdot ja nostaa tavarat rottien ulottumattomiin, vasta eläimiä tarkkailemalla huomaa usein lopulta mihin kaikkialle ne oikeasti todella pääsevät. Tietenkin pahimmat vaaranpaikat on syytä pyrkiä poistamaan jo etukäteen. Rottien kohdalla hankalimpia ovat yleensä erilaiset pienet kolot, joista voi päästä kaappien sokkeleihin/talon rakenteisiin tai huonekalujen (kuten vuodesohvan) sisälle, erilaiset sähköjohdot, helposti tippuvat/kaatuvat esineet ja muut lemmikkieläimet. Muista lemmikkieläimistä isommat pedot voivat olla vaarallisia rotille itselleen, kun taas rotta on potentiaalinen saalistaja itseään pienempien lemmikkien, kuten pikkujyrsijöiden, lintujen ja akvaariokalojen kohdalla. Rotan pääsy esimerkiksi hiiriterraarioille ja peippohäkeille on siis syytä estää (samoin kuin varmistaa etteivät esimerkiksi linnut pääse lennätettäessä laskeutumaan rottahäkin päälle). Kesäaikaan ja muuten tuulettaessa on myös syytä kiinnittää huomiota ikkunoihin, ettei rotta pääse karkaamaan tuuletusikkunasta pihalle. Rotilla on myös erittäin vahvat hampaat, joilla ne pystyvät suhteellisen nopeasti silppuamaan pois tiellään olevia esteitä, kuten päiväpeiton helmaa, kolon tukkeeksi laitettua kirjaa, tiellä roikkuvaa johtoa tai sängyn/sohvan pohjakangasta. Vaikka rottia valvoisi kuinka tiiviisti, pieniltä hampaanjäljiltä rottien jaloittelutilassa voi tuskin täysin välttyä.

Myös kotona olevien rottayksilöiden luonteet ja persoonalliset ominaisuudet vaikuttavat mahdollisiin vaaranpaikkoihin. Pieni poikanen mahtuu erilaisiin koloihin kuin iso aikuinen uros, kun taas vähän kömpelömpi möllykkä tippuu kiipeillessään helpommin kuin ketterä poikanen. Osa rotista on myös uhkarohkeampia kuin toiset, ja saattaa ottaa isompia riskejä esimerkiksi yrittäessään hypätä tasolta toiselle. Hypätessään rotat eivät kuitenkaan osaa aina kunnolla hahmottaa laskeutumisalustan materiaalia, ja saattavat siten tippua esimerkiksi liukkaalta pöydänreunalta kun eivät saakaan siitä kunnolla otetta. Tilan varmistamisen jälkeenkin eläinten edesottamuksia on siis syytä seurata niiden ollessa häkkinsä ulkopuolella. Tosin tarkkailukaan ei aina auta irtaimiston suojelussa; jos hyllyltä tippuu yhtä aikaa sekä rotta että rotan työntämä vaasi, on melko itsestään selvää kummasta täytyy pyrkiä saamaan ensin koppi. Lohdutuksena voin kuitenkin sanoa, että rottien edesottamukset ovat monesti hauskaa seurattavaa, vaikkei kolmannen uuden laturin ostaminen niin hauskaa olisikaan. Meillä rottien jaloittelua on kuitenkin nykyisessä kämpässä kummasti rajattu, vaikka viime asunnossa ne saivatkin viipottaa koko asunnossa.

Asunnon lemmikkivarmistelu kuitenkin helpottuu koko ajan sitä mukaa mitä tutummiksi omat lemmikit käyvät. Siten tuhojen määräkin yleensä vähenee sitä mukaa mitä pidempää jotakin lajia asunnossa on ollut. Alkuun isoin osa vahingoista kun käy siksi, ettei olisi uskonut eläimen pääsevän paikkaan x. Myöhemmin vahinkoja käy enemmän siksi, että itse unohti tavaran paikkaan y, vaikka täysin hyvin tietää mitä sille voi siinä käydä. Tämä oppiminen alkaa tosin uudestaan aina jokaisen uuden lajin (ja osittain jokaisen uuden yksilön myötä). Kun meilläkin asunnon rotille myönnetyt tilat alkoivat olla turvallisia, meille tuli Mihail. Mihailin kohdalla opettelu onkin yhä käynnissä, kun pojan saadessa kokoa myös sen voimat kasvavat. Lapsilukko ostoksilla saatetaan siis joutua käymään uudestaankin, jonka lisäksi muutamien löysempien väliovien suhteen olisi ilmeisesti syytä kehitellä jotain. Tai ainakin wc:n oven, joka ei ilmeisesti lukitu enää kunnolla päätellen siitä kuinka monesti poika on kesken istunnon tai suihkussa käynnin ilmestynyt seuroihin. Mihail kun ei seurallisena viihdy kovin hyvin oven takana - ei ainakaan ennenkuin se on varmistanut ettei siellä tapahdu mitään mielenkiintoista.