Siitä on taas aikaa kun rottamuksilla on ollut tipuja, joten satsi tipuja lähti nyt tilaukseen. Osa niistä menee toki myös Mihailille, jonka ruokintaa ollaan siirtämässä koko ajan enemmän raakaruokinnan puolelle. Lähieläinkaupoista en ole noita nyt bongannut, joten nyt tulee ensikertaa testattua kiertäviä rehuautoja. Koska tiput ovat tälläkertaa se ykkösjuttu, testikohteeksi valikoitui Vauhti-Raksu, joka kiertää Turussa seuraavan kerran 19.12. Tietenkin keskellä viikkoa ja keskellä päivää, mutta onneksi Tapsa on vielä opiskelija. Säännöllisessä työssä ja säännöllisissä työajoissa kun on se huono puoli, että osa eläinjutuista (ja muista, kuten pankit...) toimii yhtä arkisen säännöllisesti kuin oma työ. Tapsan myötä en ole vielä päätynyt testaamaan, miten pomo suhtautuisi siihen jos pyytäisin vapaata hakeaksekseni lastin kuolleita lintuja tai täyttääkseni kaasupulloja kaasukammion toiminnan varmistamiseksi. Eläinharrastukseni kun on kyllä tiedossa töissä, mutta osa eläinharrastuksen puolista ei silti aina aukene kaikille.
Eikä se tilaus pelkkiin tipuihin jäänyt. Asiaa harkittuani päädyin klikkailemaan ostoskoriin myös kananrasvaa, kauloja, selkärankoja, kivipiiroja, siipiä ja lohiöljyä. Näillä siis pärjätään varmaan taas hetki, etenkin kun pakastimessa on vielä jäljellä useampia barffiaterioita ja sydämiä. Näistä kaulat ja siivet ovat meillä rottamusten ja Miikkiksen kestosuosikkeja, muut tulevat kokeiluun ensimmäistä kertaa. En kyllä silti yhtään epäile, etteivätkö ne tekisi kauppaansa; niin hyvin kaikki raakaruoka on tuolle laumalle aiemmin uponnut. Viimeksi pilkkoessa sydänlevyä annospusseihin kävi kyllä väkisin mielessä, miten osa kavereista ehti jo hetkeksi huokaista helpotuksesta käärmeiden lähdettyä, ettei tarvitse väistellä enää kaiken maailman raatoja jääpaloja tai muuta etsiessä. Ei sitä sitten kauaa kestänyt. Pelkästään rotille kun tuli harvemmin hankittua mitään tälläisiä, mutta nyt kun kuvioissa on yksi isompikin syöjä, löytyy pakastimesta koko ajan jotain. Valikoimaan tutustuminen on kovasti käynnissä, ja sitä huomaa vähän väliä miettivänsä mitä kaikkea muuta noille voisi vielä löytää. Että mistä saisi esimerkiksi kokonaisia aikuisia viiriäisiä, niin että rotatkin pääsisivät taas kunnolla hyöhentämään saalistaan - ne ovat niitä tilanteita joissa rotissakin asuvan pikkupedon huomaa harvinaisen hyvin.
Mihailkin on raakaruuasta aina innoissaan, ja siihen poika keskittyy vielä muutakin ruokaa hartaammin vaikka kaikki ruoka poikaa houkuttaakin. Eilenkin saatiin poika illalla sänkyyn viereen, kun se ehti vahingossa bongata meidän syövän sängyssä iltapalaa. Vaikka Mihail oli syömisen ajan rottalassa, piti sen heti sieltä päästyä kipittää penkomaan sängy läpi sinne unohtuneiden namien varalta. Onneksi poika uskoi kerta tarkistuksella ruuan hävinneen, niin loppuyö saatiin nukkua rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti