Tänään vietettiin itsenäisyyspäivää poikkeamalla Tampereelle. Ei ihan "linnan"juhliin kuitenkaan ehditty, kun iskän luona oli pikkusiskon synttärikahveet. Ne menivät sitten edelle, etenkin kun posti oli tänäkin vuonna hukannut kutsukorttini. Eipä sillä että ne olisivat meitä välttämättä Mihailin kanssa edes Tamperetalolle päästäneet. Poikakin kun lähti reissuun mukaan, vaikkei se näin lyhyellä ajanjaksolla olisi välttämättä ollut välttämätöntä. Täksi päiväksi oli kuitenkin luvattu niin huonoa keliä, että halusin olla varautunut siihen, jos juna-/tai bussivuoroja illan osalta peruutettaisiin - ja itsekkäämpänä syynä halusin vain pitää pojan lähellä. Eipä sillä että matkustus- ja sylitreenistä olisi pojalle haittaakaan, etenkin kun poika on alkanut oppia nukkumaan bussimatkat.
Ensimmäinen pysähdys Tampereella tehtiin äitini luona, jossa käytiin lähinnä näyttäytymässä että hengissä ollaan ja kertomassa päällimmäiset reissukuulumiset. Reissukuvat olivat kuitenkin jääneet Turkuun, eli tarkempi kuvashow saa odottaa jouluun. Muutaman tunnin istumisen jälkeen jatkettiin päivänsankarien tykö. Tipillä ja Iipalla kun on sama synttäripäivä, ja Tipikin oli jo iskän luo ennättänyt. Pienen lahjomisen, halailun ja koiran järkyttämisen jälkeen päästiin sitten rottiakin katsomaan. Tipi oli tosin omalta osalta jo aloittanut koiran järkyttämisen ennen meidän tuloa; Sade kun ei ollut ihan vakuuttunut siskon vauvastakaan, saati tuosta meidän päärynästä. Tosin vauva ainakin sai olla loppupäivän täysin rauhassa Sateen keskittyessä vahtimaan Mihailia.
Mimosa, Kismet ja Lilian olivat vielä omassa linnassaan Iipan huoneessa. Siirtyessämme yläkertaan neidit olivat vielä päikkäreillä, mutta siirtyivät siitä rottamisen nopeasti luukulle kärttämään huomiota ja jaloittelumahdollisuuksia. Lilian pääsikin sitten heti Tapsan syliin ja Mimosa kiipeilemään häkin päälle. Neitien hoitojakso oli kulunut varsin kommelluksetta, mitä nyt neidit olivat yhtenä yönä saaneet yhden luukuista auki ja lähteneet yöseikkailulle Iipan huoneeseen. Se ilo oli kuitenkin torpattu heti aamusta Erjan huomattua karkulaiset. Muuten rotat yllättivät lähinnä sosiaalisuudellaan sekä sotkemisellaan. Rottien seurallisuutta ja kontaktihakuisuutta kun on usein vaikea käsittää ennenkuin niiden kanssa viettää enemmän aikaa, ja siinä ne ovat kieltämättä ihan omaa luokkaansa muihin jyrsijöihin nähden. Valitettavasti rotat kunnostautuvat kuitenkin myös tuossa jälkimmäisessä lajissa, joten kolmen laumankin kanssa siivottavaa riitti. Kuivikkeet olivatkin menneet kaikki, ja osa rievuista oli mennyt siihen kuntoon että ne oli mieluummin viskattu kokonaan pois kuin edes koitettu saada puhtaiksi - sillä meillä on kotonakin rotilla aina vähän riepuvarastoa. Hyvin Iippa oli kuitenkin neitien kanssa selvinnyt, vaikka olikin päätynyt nukkumaan mieluummin eri huoneessa kuin rapistelevat rotat.
Ensimoikkailujen jälkeen rottamukset jätettiin vielä häkkiinsä, kun alakertaan ilmaantui muutakin sukua. Niin käytiin sitten vaihtamaan kuulumisia mummun ja tädin kanssa. Reissu ja Tipin muksu puhuttivat ehkä eniten Tipin tekemän upean juustokakun ohella. Siskosta kun taitaa nyt äitiyslomallaan sulkeutua suvun kondiittori. Rottiakin käytiin vielä porukalla katsomassa, tätikään kun ei ollut ehtinyt niitä vielä näkemään. Iippa ja Tapsa hoisivat sitten esittelyt. Vähän mummu myös ihmetteli miun facebook-päivitystäni, sitä missä kyselen ylimääräisten rotta- ja hiiripakasteiden perään. Ikäänkuin ei olisi täysin normaalia, että ihmisiltä saattaa löytyä pakkasesta ylimääräisiä karsittuja poikasia tai muusta syystä lopetettuja eläimiä ruokaeläimiksi. Pitäisi ehkä joskus muistaa että miulla on facebook-kavereissa muitakin kuin eläinihmisiä ;)
Kohta olikin kuitenkin aika suunnata kohti Turkua. Rottamukset laitettiin boksiinsa ja pakkauduimme Siskon perheen autoon häkin ja muiden kamojen jäädessä vielä iskälle varastoon. Siskon perhe asuu kohtuu lähellä linja-autoasemaa, niin saimme heiltä kyydin. Mihailin kantokassi ja rottakassi saatiin farmarissa taakse ja takapenkin jaoimme siskontytön kanssa. Linja-autosemalle päästyä vuorossa oli kuitenkin pieni yllätys. Avattuamme takaluukun huomasimme liikettä rottakassissa. Rapina menisi vielä ihan normaalin piikkiin, mutta ei se että kansi liikkuu. Se oli siis jäänyt löysälle ja neidit olivat saaneet sen osittain auki. Likkojen harmiksi boksin päällä oleva viltti oli kuitenkin hidastunut hommaa sen verran, ettei yksikään tytöistä ollut ehtinyt auton takaosaa tutkimaan - onneksi, vaikkei auton perässä mitään rotille vaarallista ollutkaan. Pikaisen tarkistuslaskennan jälkeen kansi kiinnitettiin uudelleen paikalleen, halattiin heipat ja pakkauduttiin bussiin. Tälläkertaa rotat pysyivätkin visusti tallessa koko loppumatkan.
Nyt kotiuduttuani alkoi taas astetta vilkkaampi rottashow. Neitien oltua kuukauden eri osoitteissa alkaa taas arvojärjestyksen arpominen. Eliza ei jaksa lähteä touhuun enää ollenkaan mukaan, vaan se tyytyy katsomaan sivummalta kun nuoremmat vääntävät. Lilianilla ja Soodalla taas on selvät valtaneuvottelut käynnissä kummankin saatua todennäköisesti pitää kuukauden ajan valtikkaa itsellään. Mutta eiköhän tämä taas tästä tasaannu, kun saavat hetken olla. Mummuska vie kyllä sympaattisuudellaan huomion koko väännöstä. Se vain makaa riipparissa ja raksuttaa unisena silmät puoliummessa. Laumaan tulee kyllä niin iso aukko sitten kun Elizasta joudutaan luopumaan.
Päivän bussimatkat menivät liiankin nopeasti lukiessa Tassujen tahdissa -blogia. Tälläerää olen entistä kiitollisempi blogien kirjoitustyylistä - muuten voisin sanoa näätäkuumeen nostavan päätään. Freteissä kun tuntuu olevan paljon samaa mitä Miikkiksessä, mutta omanlaisellaan twistillä. Valitettavasti siihen twistiin kuuluu kuitenkin ominaishaju jolle kumpikaan meistä ei ole lämmennyt ja turhan sukkulamainen ruumiinrakenne. Fretit kun tuntuvat paitsi yhtä uteliailta mitä rotat, ne pääsevät myös suunnilleen samanlaisiin koloihin kuin ne - ja minulle riittää rottamusten valvottu ja tarkoin rajoitettu havainnollistus asiasta. Etenkin nyt kun Mihailikin alkaa olla viimein niin iso, että sen mentäviä koloja on asunnossa koko ajan vähemmän. Myös frettien sairastelun yleisyys on blogeja lukiessa yllättänyt - jotenkin sitä on niin tottunut siihen että monet harvinaisemmat ja vähemmän jalostetut eläimet ovat yleensä koiria ja kissoja terveempiä. Tosin freteilläkin eniten ongelmia on ilmeisesti juuri uusien väri- ja turkkimuunnosten kanssa, ja niissä suvuissa joita niitä esiintyy paljon. Toisena opittuna asiana blogeista on tullut frettien kasvattajanimikäytäntö, eli se että niilläkin kasvattajanimi hankitaan käytännössä aina etukäteen ennen kasvatuksen aloittamista. Tästä syystä suhtautuminen kasvattajanimettömiin "puskakasvattajiin" on hyvin erilaista kuin jyrsijäpuolella, jossa kasvattajanimen saaminen käytännössä vaatii olemassaolevaa kasvatustyötä. ...oikeasti täällä ollaan kyllä hyvin tyytyväisiä siihen, että Mihailin pahin pentuaika alkaa olla takana, eikä kotiin ihan heti kaivata minkäänlaista uutta pikkuista niin söpöjä kuin pennut ovatkin. Katsotaan asiaa uudestaan jos vastaan tulee rauhallinen aikuinen kodinvaihtajaskunkki ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti