Tänään miun piti mennä Suomen kani- ja jyrsijäliiton kokoukseen edustamaan lskgy:tä. Huomenna miun piti käydä viemässä Delilah Annan luo ja hakea Eliza Saijan luota. PetExpon jälkeen miun piti suunnata Tampereelle juhlimaan mummun 85-vuotissynttäreitä. Mutta joskus asiat jäävät vain pitämiseen.
Tänään noin tunti ennen kokoukseen lähtöä sain soiton, että mummun kunto on romahtanut. Hetkeen en sitten osannut lähteä mihinkään suuntaan, tai tehdä tiedolle mitään, joten meinasin silti lähteä kokoukseen. Koettaa pelata alkuperäisen suunnitelman mukaan kunnes saisi asioihin jotain tolkkua. Onneksi en lähtenyt. Muutama minuutti sen jälkeen kun kokouksen piti alkaa sain soiton että mummu on kuollut. Hetkeksi romahdin täysin, ennenkuin sain itseni kasaan ja suunnaksi Tampereen.
Joinakin hetkinä niiden ihmisten arvon voi mitata kullassa, joiden hoitoon eläimet voi jättää ilman ennakkovaroitusta tarvitsematta huolehtia pärjäävätkö he lauman kanssa. Että voi vain lähteä tarvitsematta huolehtia miten kotona pärjätään. Itsellä on onni tuntea useampia ihmisiä, joiden vastuulle uskaltaa antaa niin lauman kuin kotiavaimet. Koska elämästä ei ikinä tiedä.
1 kommentti:
Jaksamisia! "/
Lähetä kommentti