Tänään kuitenkin taas tajusi, kuinka valtava voimavara harrastuksen sosiaalinen puoli voi olla. Eikä tänään tapahtunut sen ihmeempää kuin että Eeva poikkesi ohimennen ovella tuomassa Liedon näyttelyn ilmot, ja muutamia ompeluksiaan kiitokseksi häkin lainasta. Tuollainen pienikin asia piristi päivää kuitenkin paljon - ja varmasti myös likkojen päiviä, koska miulla itselläni ei ompelukonetta (saati taitoa käyttää moista) ole :)Kun asiaa miettii, vastaanvanlaisia pieniä asioita mahtuu omaan harrastukseen paljon: milloin sitä on saanut yhteistilauksien kautta tavaroita halvemmalla, mittojen mukaan tehdyn häkin pohjan ihan kotiovelle tuotuna, apua lääkkeiden hankinnassa silloin kun rottaa ei ole ollut kunnolla mahdollista kuljettaa eläinlääkärin luo, mielipiteitä rottien kunnosta ja apua kasvatuskäyttöön jäävien eläinten valintaan... Päässyt tapahtumiin kimppakyydeillä, ja saanut eläimiä näytille silloinkin kun on itse estynyt. Löytänyt keskusteluseuraa ja vertaistukea. Saanut muksuja paapottavaksi silloinkin kun niitä ei ole täällä syntynyt (vaikkakin siinä on aina myös riskinsä, jonka Marikakin osaltaan osoittaa) ;) Ja lukuisia muita yksittäisiä asioita, jotka yhdessä tekevät harrastuksesta enemmän kuin mielekkään.
Toki sitä on joskus mukava hengata ihan vain kotosalla oman lauman kanssa, mutta kyllä moni asia jäisi puuttumaan ilman mukavia kanssaharrastajia.
2 kommenttia:
Kyllä sitä itsekin on tullut huomatuksi tässä "harrastuksessa", miten tärkeä osa toiset rottailijat ovat. Omat samanikäiset ystävät ovat melkein kaikki jo perheellisiä, eivätkä todellakaan ymmärrä kun innostun rottavauvoista. Paljon saa kuulla niin kavereilta kun sukulaisiltakin, että "eikö olisi aika jo hankkia oikeita lapsia". Itse en varmaan aijo edes koskaan lapsia hankkia. Ja ne loput kaverit, joilla perhettä ei vielä ole, ovat niitä jotka rymyävät viikonloput baareissa, eivätkä ymmärrä miten elämäni voi pyöriä vain kotona miehen ja rottien ympärillä :D
Itsekin sain varmaan 17-18 -vuotiaana ensimmäisen kerran kuulla, etteikö sitä olisi jo aika laittaa jyrsijät pois ja hankkia mies ja lapsia, jos kerta sitä hoivaviettiä riittää. Mutta kun en vieläkään tiedä haluanko edes lapsia. Niitä kun ei taida voida jättää edes risteilyn ajaksi keskenään, vaikka kuinka täyttäisi vesipullot ja jääkaapin :D Kauhean vaativia ja äänekkäitä otuksia, ja kovin pitkäikäisiäkin vieläpä. Kyllä rotat tuntuu paljon kätevämmiltä hoidokeilta.
Lähetä kommentti